Viimeinen yö Göta Kanalilla

Aamulla Törebodan laituri tyhjeni vauhdilla kun suurin osa veneistä lähti heti yhdeksältä jatkamaan matkaa. Itse jäin miettimään polttoainemittarin toimimattomuutta ja tankissa mahdollisesti olevaa polttoainemäärää, asia olisi ratkaistava jollain tavalla ennen kuin matkaa voisi jatkaa. Moottorin pysähtyminen kriittisessä paikassa niinkin tyhmän asian kuin polttoaineen loppumisen vuoksi on täysin turha riski mitä en halunnut ottaa.

20 litraa dieseliä polkupyörällä

Tässä kohtaa täytyy jälleen kehua noita Bromptonin taittopyöriä. Etulaukkuun mahtuu 20 litran polttoainekanisteri joka ei edes täytenä hetkauta pyörän ajo-ominaisuuksia mihinkään suuntaan. Maria kävi läheisellä huoltoasemalla hakemassa yhden kanisterillisen dieseliä ja minä tyhjäsin avotilan laatikon sillä aikaa. Laatikon pohjavaneerin alta löytyy polttoainetankki, ja tankin päältä anturi johtoineen. Olin jo ehtinyt soittaa terapiapuhelun purjehtivalle ystävälleni Markukselle ja hän oli maininnut anturin johdot ja liittimet joten ajattelin aloittaa tarkistamisen sieltä. Toden totta anturille menevät johdot oli kytketty abiko-liittimillä, ja ne näyttivät vähintäänkin epäilyttävältä jo likaisuutensa ja korroosion vuoksi. Kupari toisen liittimen juuresta näytti todella ohuelta, olisiko peräti syöpymässä poikki? Otin liittimet irti muutaman kerran ja kytkin takaisin, mittarin lukema muuttuikin selvästi ja se alkoi näyttää ihan järjellisiä lukemia. Tässä kohtaa olisi ollut varmaan järkevää uusia vähintäänkin liittimet johtoihin mutta kiire voitti ja ladoin äkkiä tavarat takaisin säilytyslaatikkoon.

Lähtö Törebodasta

Kello oli jo puoli yksitoista kun kaikki oli taas kunnossa ja pääsimme lähtemään. Pari muuta saksalaista purjevenettä lähti samaan aikaan joten ajelimme jonossa menemään. Varsinkin siltojen kohdalla on kätevää kun on enemmän porukkaa, olen ollut huomaavinani että Göta Kanalin sillat avautuvat ripeämmin kun on enemmän veneitä kerralla menossa läpi. Aivan varmasti henkilökunta yrittää huomaamattomasti ajattaa veneitä sopiviin nippuihin jo ennen sulkuja jotta pahimmilta ruuhkilta sulutuksessa vältyttäisiin.

Jälleen kerran odottamassa

Tällä kertaa tosin näytti siltä että tulossa olisi toinen ruuhkapäivä kanavalla, ensimmäinenhän oli heti alkupäässä Söderköpingistä lähtiessä. Useammankin sulun kohtalla jouduimme odottamaan oikein kunnolla, ja joka kohdassa ei edes ollut asiallisia odotuslaitureita. Onneksi päivä oli tyyni ja välillä olimme useampikin vene kyljittäin kiinni toisissamme odottamassa. 

Ruuhkan pääsyyllinen

Hajstorpin pienen sataman kohdalla koimme koko kanavamatkan pisimmän yhtämittaisen odotuksen, lähes neljä tuntia. Sumppu pääsi muodostumaan pahimpaan mahdolliseen paikkaan, nimittäin heti sataman jälkeen on silta + tuplasulku. Sulkujen jälkeen on pieni väliallas, ja heti perään toinen tuplasulku. Jostain syystä välialtaassa ei ole laisinkaan kiinnittymismahdollisuuksia, tämän vuoksi yhteen suuntaan sulutettavan liikenteen täytyy mennä kaikkien neljän sulun läpi + yhden sillan avaus ennen kuin voidaan suluttaa toiseen suuntaan. Ilmeisesti juuri saapuessamme sululle oli vastakkaiseen suuntaan tuleva liikenne joutunut odottamaan kauan meidän suunnalta tulevia joten luonnollisesti nyt purettiin toiseen päähän muodostunutta ruuhkaa ja me saimme odottaa. Lisäksi vastaantulevan liikenteen joukossa oli joku suurempi laiva joka piti suluttaa yksin, ja koko paletin sekoitti lopullisesti järvipelastuksen SAR-alus joka luonnollisesti sai privaattipalvelua jolloin kaikki muut odottivat molemmissa päissä.

Sulutus alaspäin on leppoisaa hommaa

Odotusaika silti ollut mitenkään turhaa oleilua, vaan se käytettiin ruokailuun, kahvien keittoon, jäätelön syöntiin ja jutteluun muiden veneilijöiden kanssa. Ja kun viimein päästiin sulkuihin niin itse sulutus onneksi sujuu alaspäin todella paljon helpommin kuin ylöspäin. Nyt ei vinssejä tarvita laisinkaan, vaan veneen kummastakin päästä viedään köydet kanavan reunassa olevien lenkkien läpi takaisin veneelle. Veden laskiessa annetaan vain rauhallisesti lisää köyttä ja homma on hetkessä ohitse. Porttien auettessa moottori käyntiin, köysien veto takaisin veneeseen ja ajetaan ulos.

Saksalainen 6-vuotias poika ylhäällä hoitamassa köydet!

Jos kyseessä on tuplasulku niin porttien jälkeen on heti seuraava sulku. Olimme takarivissä ja vieressä oli saksalainen isä kahden poikansa (4 ja 6-vuotiaat!) kanssa. Eturivi otti ensin paikkansa, ja sen jälkeen odotin että saksalainen sai veneensä perän kiinni ennen kuin ajoin omalle paikalleni vasemmalle taakse. Sulut ovan niin kapeita että veneet täytyy pitää täysin suorassa sulun suuntaisesti jotta ne ylipäätään mahtuvat kaikki neljä samalla kertaa. Täytyy myöntää että hiukan epäilin 6-vuotiaan saksalaispojan ja isänsä yhteystyötä ja viivyttelin aina niin kauan että heidän veneensä oli varmasti kunnolla kiinni ennen kuin ajoin itse rinnalle. Huoli oli kuitenkin turha, isä ja pojat hoitivat homman joka kerran jopa paremmin kuin eturivin maanmiehensä joilla tuntui olevan vähän väliä jotain sählinkiä köysien kanssa.

Päivän viimeinen sulku edessä

Godhögenin tuplalukossa sulkuvahti tuli neuvomaan että seuraava Norrkvarnin satama oli jo valmiiksi melko täynnä, ja että saattaisimme haluta viettää suosiolla yön kanavan varrella. Kellonajan perusteella olisimme ehtineet vielä vähintään yhdet sulut Norrkvarnista eteenpäinkin mutta päätimmekin jäädä saman tien tämän Godhögenin sulun jälkeiseen odotuslaituriin. Paikka oli kuin postikortista, ja todella hiljainen ja rauhallinen. Venenaapureina oli ainoastaan kaksi hollantilaisvenettä joista ei paljon ääntä lähtenyt, ei vaikka yritin jotain keskustelua viritellä kippareiden kanssa.

Iltasella otimme polkupyörät ja pyöräilimme idyllistä kanavanvartta muutaman kilometrin verran tutustumaan jo etukäteen Norrkvarnin satamaan. Kanavalla kaikki on pientä, niin myös välimatkat, ja monesti polkupyöräilijät ohittivat meidät puksuttaessamme sallittua viiden solmun maksiminopeutta eteenpäin. Eipä tämäkään pyöräily kestänyt kuin vartin verran ennen Norrkvarnin sataman näkymistä, ja täynnähän se tosiaankin oli. Onneksi suurin osa näytti olevan tulossa vastaan joten aamusella pääsisimme luultavasti aika nätisti avauksien vihreään aaltoon vaikka viettäisimmekin yön muutaman mailin takamatkalla kanavan varressa.

Rauhallinen ja hiljainen kanavanvarsi

Aurinko alkoi hiljalleen laskea ja lähdimme Norrkvarnin satamasta takaisinpäin. Toisella puolella pyörätietä oli kanava aivan täysin tyynenä peilinä, toisella puolella lehmät katselivat uteliaana polkupyöräilyä. Postikorttimaisemaa ei rikkonut edes hyttysten ininä, sillä hyttysiä ei ollut näkynyt yhtään noin kymmeneen päivään. Yritin netistä hakea syytä asialle, olisiko mahdollista että eteläinen Ruotsi ei olisi jostain syystä hyttysten levinnäisyysaluetta? Mitään en löytänyt, mutta silti yhtä ainoaa hyttystä ei ole ollut viimeiseen puoleentoista viikkoon missään. Täytyy sanoa että tämä(kin) asia tuntuu olevan Ruotsissa paremmin, hiukan kateellisena jouduin myöntämään.

Norrkvarnin pieni satama

Veneellä heräsi vielä ajatus suihkussa käynnistä. Takanapäin Hajtorpin satama oli vain reilun kilometrin päässä joten polkaisimme vielä illan hämärässä sitä kautta suihkuun. Onneksi sentään toisessa Bromptonissa on valot... Kanavan "Servicekort" on kätevä koska se avaa kaikkien wc -ja suihkutilojen ovet jokaisessa satamassa ilman mitään sen kummempia sisäänkirjautumisia.

Paluumatkalla Norrkvarnista

Ilmassa oli pientä haikeutta. Huomenna olisi tarkoitus päästä Sjötorppiin, eli varsinaisen Göta Kanalin päätepisteeseen Vänernin itärannalle. Toki reissu muuten on vasta alkupuoliskolla, mutta kanavaan oli ehtinyt jo tietyllä tavalla ihastua. Ehkäpä joku kesä tänne tullaan vielä uudelleen?

Godhögenin sulku kl 0:30