AIS -transponderin asennus Mariestadissa

Hyvä paikka, mutta valitettavasti varattu

Aamulla oli mukava nukkua pitkään ja ottaa rauhallisesti, olihan tarkoitus pitää vasta reissun kolmas satamapäivä. Tuuli oli hirveän puuskainen, pahin koko reissun aikana. Vaikka suora tuuli ei satamaan sopinutkaan niin silti köydet valittivat välillä puuskan painaessa venettä tieltään. Istuskelin avotilan teltassa aamukahvit juuri juotuna kun isompi moottorivene suunnisti viereiselle, vapaalle paikalle. Menin luonnollisesti auttamaan, ja sain samalla kuulla että olimme juuri heidän kausipaikallaan. Laituria oli uusittu alle viikko sitten ja siinä yhteydessä vihreät/punaiset kyltit olivat kadonneet eikä niitä vielä oltu ehditty laittaa takaisin.

Loppupäivä kylkiparkissa

Onneksi moottoriveneellä saapunut perhe oli hyvin ymmärtäväisiä eivätkä yhtään vihaisia, ihmettelivät kylttien puuttumista aivan samoin kuin mekin. Mutta eipä siinä mitään, siirtyä silti täytyy. Kävi ilmi että kaikki koko pitkän laiturin paikat ovat kausipaikkoja, eli useampi kymmenen vierailijaa olivat kaikki ns. väärillä paikoilla. Sattumalta vain olin valinnut paikan jonka omistat juuri saapuivat. Satama-altaan toisella puolella oli tasan yksi vapaa kylkipaikka "Marianne" -risteilijälle varatun tilan etupuolella, joten pikavauhtia köydet irti, ja tuuli käytännössä painoikin meidät uuteen paikkaan lähes itsekseen. Laituri oli hiukan korkea mutta kyllä siitä ylös pääsi, ehkä huonona puolena olimme ihan ns. paraatipaikalla kun ohikulkeva kansa katseli suoraan ylhäältä veneeseemme.

Mariestadin kirkko

Ohikulkijoiden kanssa tuli monta mielenkiintoista keskustelua. Peräti neljä kertaa saman päivän aikana joku pysähtyi oma-aloitteisesti ja kysyi veneen lipusta. Suomessahan seuraan katsastettu vene käyttää yleensä kyseisen seuran lippua, ja sen vuokse mekin purjehdimme SSP:n eli Säpin Seudun Purjehtijoiden lipun alla. Olin kyllä kuullut neuvon että ulkomailla liikuttaessa (ja varsinkin mitä kauemmaksi Suomesta mennään) voisi vaihtaa Suomen viralliseen lippuun koska suomalainen konsepti seuralippuineen on muualla vieras. Pahaksi onneksi lähtö oli niin hektistä että virallinen Suomen lippu jäi ostamatta, mutta tulipahan monet keskustelut sen ansiosta, sekä täällä Mariestadissa että muissakin satamissa

Päivä sujui oikein mukavasti, käytännössä tekemättä mitään, juuri niin kuin lomalla välillä kuuluukin. Kävimme toki tutustumassa Mariestadin todella isoon kivikirkkoon, missä elävä musiikki tervehti kirkkoon saapuvaa turistia. Edessä istui mies sellon kanssa ja soitti Bachia, ulkomuistista ilman nuotteja ja nähdäkseni täysin virheettömästi. Soitto ei juurikaan katkennut koko sinä aikana kun kirkossa olimme joten todellinen ammattimies tuntui olevan asialla.

Bachia sellolla

Iltapäivällä ostettiin kebabit sataman kebab-kojusta ja söimme ne veneessä. Kyllä kunnon rehellinen roskaruoka tekeekin hyvää välillä. Lopun päivää syvennyin juuri ennen reissua ostettuun lähettävän AIS-transponderin asennukseen. Kyseessä on siis laite joka automaattisesti lähettää koko ajan veneen sijaintitietoa muita lähistöllä olevia veneitä varten, ja sama tieto päätyy sitten sivutuotteena myös Marinetrafficin palveluun. Veneen reaaliaikaisen sijainnin näkee jatkossa sivustolta http://www.marinetraffic.com hakemalla nimellä "Svanevit". Tämän blogipäivityksen kirjoitushetkellä olemme jo paluumatkalla Itämeren puolella mikä pitäisi Marinetrafficin palvelustakin näkyä.

 

Asennus onnistui, AIS-lähetin toimii!

Seuraavana päivänä tuuli jatkuisi melko voimakkaana mutta puuskaisuus pitäisi ennusteen mukaan kuitenkin vähentyä. Pieni epävarmuus muljahteli vatsassa mutta laitoin kellon silti herättämään kahdeksan jälkeen. Eteenpäin tekisi jo mieli jatkaa matkaa mutta ei sentään mihin tahansa keliin. Lopullinen lähtöpäätös tehtäisiin vasta aamulla, lähinnä kapteenin henkilökohtaista mielentilaa ja senhetkistä rohkeutta mukaellen.

Tuuli ei tyyntynyt edes yöksi