Seitsemän porrasta Bergiin

Kanavanvarren idylliä

Yöllä oli satanut vähän mutta ilma kirkastui aamulla ja ensi töikseen purimme avotilan teltan pois. Eilinen yhdeksän tunnin päivä tuntui vielä joten otettiin aamu oikein rauhallisesti. Mitään selvää suunnitelmaa ei ollut mutta kanavalla ei onneksi sellaista niin tarvitse ollakaan, kunhan vain mennään rauhassa eteenpäin ihan oman fiiliksen mukaan. Kello oli ehtinyt livahtaa jo puoli yhteentoista ennen kuin irroitettiin köydet ja lähdettiin ajamaan eteenpäin.

Valkoinen palaa, silta on avautumassa.

Aamu oli suhteellisen tyyni ja päivä onneksi melko pilvinen. Aurinkorasvan käytöstä huolimatta kasvojen iholle tuntui hyvältä pitää välillä välipäivää paahteesta, kuinkahan ruskettunut sitä oikein mahtaa olla ennenkuin reissu on kokonaan ohitse?

Rautatiesilta taustalla, Roxen -järvi alkaa

 
Eilisen sulutusmaratonin jälkeen oli aika rentouttavaa vain ajella menemään. Välillä matkan keskeytti avattava silta, suurin osa niistä toimii kanavan keskusvalvomon etäohjauksessa ja toiminta on yleensä aika sujuvaa. Tyypillinen odotusaika on ollut ihan vain muutamia minuutteja, toki poikkeuksiakin on mukaan mahtunut.

Lake Roxen

Norsholman keskustan ohittamisen jälkeen oli vuorossa kanavan ensimmäinen suurempi järvi, Roxen. Valitettavasti haaveet järvipurjehduksesta sai unohtaa, tyynehkön aamun jälkeen tuuli oli huomaamatta kasvanut ja koko 14 mailin järven ylityksen ajoimme moottorilla suoraan 15-20 solmun vastatuuleen.

Sulussa suuremman kanssa

 
Muutama pienempi tai heikommalla moottorilla varustettu purjevene tuli perä edellä vastaan ja ohittelin ne hyvällä omallatunnolla. Alunperin olimme ajatelleet että jäisimme yöksi kanavan pisimmän eli peräti seitsemänportaisen Bergin sulun alapään odotukseen. Nyt kuitenkin kävi niin että järvellä suoritetut ohitukset osoittautuivatkin arvokkaiksi "päänahoiksi", sillä olimme vasta saaneet veneen aallonmurtajan takana olevaan aisapaikkaan kiinni kun sulkuvahti tuli laiturille juttelemaan. Kävi ilmi että tänään tehtäisiin vielä yksi sulutus, ja suuren 45-jalkaisen tanskalaisen X:n lisäksi sulkuun mahtuisi vain yksi vene. Olimme saapumisjärjestyksen perusteella vasta toisena, mutta meitä ennen oleva eläkeläisporukka jäi suosiolla istumaan iltaa veneelleen joten yhtäkkiä meille tulikin kiire.

 

Korkeusero järvelle on melkoinen

Jouduimme aika hätäisesti vaihtamaan lepuuttajat ja köydet paapuurin eli vasemmalle puolelle, ja saman tien sulkuun. Ilmassa oli hiukan kireyttä ainakin omalta osaltani, ajoimme sulkuun limittäin niin että tanskalaisten X oli edessä oikealla ja meidän keula heidän erittäin leveän peränsä vieressä vasemmalla. Tanskalaisveneen kapteeni ei katsellut kertaakaan taaksepäin, poltti tupakkaa ja kiristeli keulaköyttään sähkövinssillä sitä mukaan kun muisti, aina ei niin muistanut. Muutaman kerran kolahdus oli oikeasti lähellä, mutta onneksi välissä oli muutama suuri lepuuttaja. Oman veneemme liikkumatila sulussa oli todella pieni ja jouduin genuan 52-kokoisella vinssillä pitämään köydet niin tiukalla että pelkäsin välillä niiden katkeavan. Ensimmäisestä 3-4 sulusta ei paljon ole muistikuvia, mutta sitten uskalsin hiukan rentoutua kun huomasin että kyllä se sujuu.

Kahdeksan lepuuttajaa ei ollut yhtään liikaa

Kaikista aikaisemmista suluista poiketen tässä oli sulkuja käyttämässä noin kuusikymppinen valkopartainen mies, elkeistä päätellen jonkin sortin pomo tai esimies. Hän tuntui ymmärtävän tukalan tilanteen missä oltiin ja kävi muutaman kerran muistuttamassa naapurivenettä köyden kireänä pitämisestä. Olin melko otettuna kun hän toiseksi viimeisen sulun jälkeen tuli sanomaan että "Thank you". Kysyin että mistä hyvästä, niin jatkoi että "...for being such a good captain and managing boat so well". Sulutuksen aikataulu painoi päälle joten hän ilmeisesti joutui laskemaan vettä sulkuihin aika vauhdilla ja oli tyytyväinen että vene pysyi silti näpeissä. Totta puhuakseni kehut tuntuivat hyvältä.

Bergin seitsemän sulkua takana ja portti yläaltaalle auki

 
Bergin varsinainen satama on heti seitsemän sulun jälkeisessä isossa altaassa. Ruotsissa tuntuvat mieltyneen aisapaikkoihin, ja niitä täälläkin oli eniten. Lisäksi tarjossa olisi ollut poijuja, mutta täällä päin eivät tunnu ymmärtävän niistä mitään. Tässä tapauksessa poijut oli tukittu kiinnittämällä kyljittäin koko poijurivistön matkalta. Vähän harmitti moinen, vaikka tässä tapauksessa aisapaikka sopi oikein hyvin koska saimme keulan suoraan tuuleen. Jyrkän rinteen suojassa suluissa oli ollut tyyntä, mutta nyt tuuli puhalsi jo melko reippaasti. Seuraavalle päivälle oli luvattu melko karmeita lukemia, puuskia jopa 16 m/s saakka. Saa nähdä kuinka matka jatkuu vai jatkuuko. Ainakin Cloettan tehtaanmyymälään pitäisi aamulla päästä, Anni oli hoitanut köysihommat suluissa niin mallikkaasti että mielellään miehistölle suo pienen (suuren?) pussillisen makeaakin välillä.

Laskevan auringon viime säteet pilvenraosta