Karlsborgista Forsvikiin

Alunperin reissua suunniteltaessa olin laatinut hyvin ylimalkaisen aikataulun. Johtoajatuksena oli se että seitsemän viikkoa pitäisi riittää ihan hyvin kunhan ei ihan joka välissä käytettäisi ylimääräisiä satamapäiviä. Tähän saakka olimme edenneet nopeammin kuin mitä etukäteen ajattelin, ja nyt kun vielä jätimme Vadstenan välistä ja purjehdimme suoraan Vätternin yli Karslborgiin oli aikataulu entistä löysempi. Nyt aamulla ei siis ollut mitään erityistä kiirettä jatkaa matkaa vaan päätettiin hiukan tutustua ympäristöön.

Karlsborgin linnoituksen museossa

 
Muutaman kilometrin päässä satamasta sijaitsee Karlsborgin linnoitus, tai oikeammin linnoitusrakennelma. Linnoitus on rakennettu pääosin 1800-luvulla, ja siinä on mm. viiden kilometrin verran valleja. Päivä oli läkähdyttävän kuuma ja aurinko paahtoi armottomasti, ensimmäinen pysähdys oli lähimpään ICA-kauppaan ostamaan jäätelöt ja juotavaa.

Itse linnoitusalue on sen verran laaja että käveleminen ympäriinsä siinä kelissä ei todellakaan kiehtonut. Onneksi viileiden seinien sisällä oli mielenkiintoinen museo jossa kului muutama tunti nopeasti. Näyttelyissä käytiin läpi niin itse linnoituksen kuin yleensäkin Ruotsin armeijan historiaa aina nykypäivään saakka. Itselleni eniten ihmetystä herätti katossa roikkuneet miehittämättömät UAV -koneet, sillä kyseessä ei ollut sen enempää kiinteäsiipisistä kuin nelikopteri -droneista. Ruotsissa kehitys oli näköjään jossain kohtaa kulkenut gyrokopterien suuntaan, mikä oli ainakin itselleni ihan uusi tieto.

UAV-gyrokopteri?

Karslborgin maantiesilta on yksi harvoista Göta Kanalin silloinsta jolla on kiinteät avaamisajat, silta avataan kanavan aukioloaikana pääsääntöisesti aina tasa- ja puolituntisin. Linnoitusreissun jälkeen ehdimme juuri sopivasti juoda kahvit ja pääsimme sillan kello 15 avauksessa läpi.

 

Ennen Karlsborgin siltaa

Karslborgin maantiesilta ja kl 15 avaus

Heti sillan jälkeen oleva Karlsborgin satama oli edelleen täynnä, ja järveltä pääsi tuuli puhaltamaan ikävästi satamaan. Meidän yöpaikkamme odotuslaiturissa ennen siltaa oli paljon parempi, onneksi jäimme illalla siihen. Päivän sää noudatti jo tuttua kaavaa, eli iltapäiväksi nousi taas melko navakka tuuli, joka tälläkin kertaa oli vastainen. Onneksi tämän päivän matka oli lyhyt, vain vajaa 4 mailia.

Järvellä Karlsborgin jälkeen

Maisemat tällä puolella Vätterniä olivat täysin erilaiset kuin mitä tähän saakka oli kanavalla tullut vastaan. Metsäiset rannat ja lähestulkoon pohjoisen vaaramaisemat toivat melkein Suomen lapin mieleen. Järven pohjoispää kapeni kapenemistaan ja kiikareilla katsoessa näytti siltä kuin reitti olisi viitoitettu umpikujaan. Vasta lähes kohdalla vasemmalla ilmestyi näkyviin Forsvikin sulku ja pieni satama juuri ennen sulkua.

Hmm... ei hyvä. Täytyy siirtää.

Koska olimme näin myöhään iltapäivällä liikkeellä satama oli jo melko täynnä, oikealla reunalla oli purjeveneita kylkikiinnityksessä osin kahdessakin rivissä ja vasemmalla puolella aisapaikat joissa pääostin pienempiä moottoriveneitä. Viimeinen aisapaikka ennen sulkua oli vapaa joten ajoimme suoraan siihen. Vasta kun saimme veneen kiinni ja springiköydet viriteltyä tuli mieleen että veneen perä jäi kyllä hiukan sulusta alas tulevan liikenteen tielle. Tai ei toki tavallisille veneille, mutta jos vaikkapa risteilijä Diana tai joku muu suuremmista laivoista tulisi yön aikana alas sulusta niin hiukan ahdasta saattaisi tulla. Onneksi sulun oikealla reunalla etummaisen veneen etupuolella oli purjeveneen mentävä tila juuri ennen kiinnittymisen kieltävää merkkiä. Vaihdoimme pikaisesti puolta ja sitten päivä olikin jo veneilyn kannalta pulkassa.

Kasvissyöjä? No menköön tämän kerran kun oli hyvää...

Sulun yläpuolella oli pieni mutta kivan näköinen ravintola joka ilmeisesti tarjosi myös majoituspalveluja. Emme yleensä käytä satamaravintoloiden palveluja, mutta nyt nälkä ja viihtyisä ympäristö tekivät tehtävänsä. Menu oli suppea ja luki seinällä vain ruotsiksi. Eipä sitä väsyneenä jaksanut alkaa liikaa kyselemään, arvoin listalta jotain minkä luulin ymmärtäväni, mutta mikä paljastuikin kasvisvaihtoehdoksi. Onneksi kokki sentään tiesi mitä teki, ruoka oli oikein hyvää enkä olisi edes tajunnut asiaa ellei Maria olisi paremmalla kielitaidollaan asiasta maininnut.

Kanavan vanhin (ja kapein) osa

Sulun jälkeen kanava tuntuu sukeltavan aivan toiseen maailmaan. Kävimme kävelyllä kanavan vartta ylöspäin, osuus Forsvikista eteenpäin on kanavan kapeinta ja vanhinta osaa. Synkkä, osin suotyyppinen luonnontilainen metsä ja jopa kanavan veden värikin tuntui vaihtuneen tummaksi. Sammalta kasvava vanha kivistä rakennettu kanavan reuna katosi välillä kasvillisuuden alle, toisinaan kanavan toinen reuna nousi muutaman kiven verran veden yläpuolelle keskellä jokiuomaa näyttäen missä kulkukelpoinen väylä menee. 

Satamasta lähti kapearautainen rautatie mitä seuraamalla löytyi Forsvikin ruukkialue. Rakennukset ja luonto yhdessä illan hiljaisuuden kanssa muodostivat upean, kävelimme toista tuntia ruukkialueella ihastellen paikkoja. Toki kaikki ovet olivat lukossa ja varsinainen museo jäi näkemättä. Jälkeenpäin harmitti että seuraava päivä kanavalla oli niin mielessä että emme malttaneet ottaa ylimääräistä satamapäivää ja käyttää sitä ruukkialueeseen tutustumiseen. Sen verran upeasta paikasta oli kyllä kysymys.

Kello läheni taas puoltayötä, päivään oli mahtunut paljon vaikka matka oli edennyt vain neljä mailia. Järven tällä puolella aukeni aivan erilainen maailma kuin mitä Karlsborgissa. Kun vain olisikin joskus mahdollisuus viettää enemmän aikaa kanavalla eikä täytyisi miettiä loman riittävyyttä. Jo tässä vaiheessa tuntuu siltä että Göta Kanal ansaitsee ehdottomasti uusintakierroksen, niin paljon hienoa ja kaunista on jouduttu jättämään välistä tällä kertaa.