Göta Kanal, Mem -> Söderköping

Ensimmäinen sulku, Anni "taluttaa" venettä sulkuun.

 
Aamun aikana oli muutama moottorivene lisää ilmaantunut odotuslaituriin. Sulutus aloitetaan yhdeksältä joten annoin niiden mennä edeltä, kiire kun tuntui olevan. Syötiin aamupala ja kahvit rauhassa ja seurailtiin muiden toimintaa sulussa. Aivan samalta se näytti kuin Youtuben videoilla joista olimme kerranneet asiaa. Ei siinä auttanut muu kuin rohkaista mielensä ja mennä ilmoittautumaan sulkuvahdille että nyt olisi valmista, ajoimme ensimmäiseen sulkuun puoli yhdentoista maissa aamupäivällä.

Sulutus ylöspäin menossa (kuva eri sulusta)

 
Sulutushan toimii käytännössä siten että yksi miehistön jäsenistä lasketaan maihin ennen sulkua, veneen perästä ja keulasta tulevat köydet käsisään. Tämän jälkeen vene ajetaan sukkasillaan sulkuun sisään, sulkuvahdin osoittamaan paikkaan. Sulkuun mahtuu veneiden koosta riippuen maksimissaan neljä venettä, ja purjeveneet laitetaan yleensä eturiviin. Miehistön maihin hypännyt jäsen laittaa veneen peräköyden päässä olevan lenkin sulun päällä olevan kiinnitysrenkaan taakse siten että köysi nousee suoraan peräknaapin kohdata ylös. Köysi kiristetään peräknaappiin mahdollisimman nopeasti ja tiukalle.

Sulutus valmis ja portit avataan (eri sulku)

Keulasta tuleva köysi viedään yleensä noin kaksi kiinnityspistettä pidemmälle kuin veneen keula, veto suuntautuu siis puoliksi eteenpäin. Keulaköysi viedään genuavinssille plokin kautta, moni vetää köyden keulaknaapin läpi jolloin erillistä plokia ei tarvita. Näin teimme mekin, ja se osoittautui hyväksi ideaksi. Tiukoissa paikoissa köyden joutui välillä vinssaamaan todella kireälle, olisin luultavasti pelännyt plokin hajoamista jos se olisi ollut käytössä.

Jos kaikki menee hyvin niin veneessä pyöritellään rauhallisesti vinssikampea sitä mukaan kuin vene nousee ylöspäin, näin saadaan köydet pidettyä kireällä. Vene myös liikkuu sulun sisällä eteenpäin vinssauksen mukana, sulutuksen päätyttyä vene on liikkunut noin yhden kiinnityspisteen välin eteenpäin sulussa, näin myös takaköysi on pysynyt koko ajan kireällä. Meillä veneen kylki on leveimmältä kohdaltaan melkoisen kupera, ja välillä koko vene venkoili ihmeellisesti sulussa. Toki sulkuun välillä vauhdillakin laskettavalla vedellä on melkoinen voima, ja kaiken lisäksi sulussa on normaalisti muitakin veneitä jotka kipparinsa tarkkaavaisuudesta tai sen puutteesta johtuen myös liikuvat ja kiemurtelevat enemmän tai vähemmän sulutuksen aikana.

 

Mem:n satama on heti ensimmäisen sulun jälkeen

Lepuuttajia on hyvä olla paljon, siis PALJON. Meillä oli 8-9 isoa lepuuttajaa veneen ja sulun seinämän välissä eikä se missään nimessä ollut yhtään liikaa. Lepuuttajia myydään kanavan molemmissa päissä, samasta toimistosta mistä liputkin ostetaan. Harmitti etten ostanut muutamaa lisälepuuttajaa, ne olisivat kyllä antaneet lisää mielenrauhaa. Välillä sulutus on melkoisen stressaavaa ja tapahtuu paljon asioita mihin ei välttämättä voi edes itse vaikuttaa. Itse en oikein lähtisi kanavalle alle 3 hengen miehistöllä enkä myöskään ilman keulapotkuria.

Juuri ajettu ulos kanavan toisesta sulusta.

Kahden sulun ja muutaman hassun mailin jälkeen saavuttiin Söderköpingiin, missä on kanavan kolmas sulku, varsinainen satama on sen takana. Ennen sulkua on myös kylkikiinnitysmahdollisuus ja siinä olikin vielä vapaata. Sulutus oli juuri alkanut ennen meitä joten jätimme veneen kiinni laituriin ja kävimme vakoilemassa satamaa sulun takana. Tilaa näytti vielä olevan jonkin verran, joten takaisin veneelle ja ajo sulkuun heti kun sulku aukeni.

Söderköping, juuri ennen kolmatta sulkua.

Heti sulusta ulos ajettua näin eilisillasta tutun veneen vieressä vapaan aisapaikan, käännös siihen ja köydet kiinni. Päivä oli juuri kääntynyt iltapäivän puolelle ja olimme jo perillä, melko pehmeä lasku kanavaelämään. Itse Söderköping on todella kaunis kaupungi ja satama kanavan varrella todella siisti ja hieno. Tai totta puhuen tähän mennessä en ollut nähnyt vielä yhden yhtä ruohonkortta väärässä paikassa, niin viimeisen päälle kaikki ympäristössä oli laitettu kuntoon.

Satamabulevardin varrelta löytyi useampiakin jäätelöpaikkoja, mutta "Smultronstället" oli ylitse muiden. Olemme useamman vuoden seuranneet Johanin ja Malinin seikkailuja Ran Sailing youtube-kanavalla ja täytyihän sitä päästä samaan jäätelöbaariin istumaan "idolinsa" (vahvat lainausmerkit) kanssa... Annokset olivat aivan jäätävän kokoisia, ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jättämään jäätelön kesken. Kolmelle annokselle tuli yhteishintaa 430 kruunua, eli noin 43 euroa. Ei kaduttanut.

Jäätelöravintola pöytäänohjauksella :-)

Söderköping tuntui sopivan pieneltä kaupungilta, ajelimme iltapäivällä Bromptoneilla pitkin kapeita puutalokortteleita ja ihastelimme pastellisävyisiä rakennuksia.

Söderköpingin kirkko oli suhteellisen tavanomainen tiilirakennus, mutta kellotorni lievästi sanottuna erikoinen. Kuva ei tee oikeutta sille kuinka eriskummallinen ja lähestulkoon kauhutyyppisestä kuvastosta repäisty, pikimustalla tervalla juuri käsitelty rakennustaiteen ihme oli kyseessä.

Onneksi kirkko oli tyhjä ja uskalsin vähän kokeilla...

Söderköpingin sulun kohdalta, vastapäätä satamaa lähtee jyrkkä luontopolku mutkitellen ylöspäin. Useamman sadan askelman (500 askelta?) jälkeen ollaan lähestulkoon kallion päällä, komealla näköalapaikalla. Jo polku itsessään on hieno, saati sitten maisema.

"Svanevit" toinen vasemmalta

Ensimmäinen päivä kanavalla todellakin lunasti odotukset, tämän takia kannatti purjehtia viikon verran Suomesta. Vähintään kaksi viikkoa olisi aikaa käyttää ennen Göteborgia, jos tämä tahti jatkuu niin puhelimesta loppuu tallennustila kuville :-)