Kanavan alkuun - Mem

Etualalla saksalaisen matkapurjehtijan vene!

 
Päivän matka Mem:iin kanavan alkuun oli vain 22 mailia ja sekin suurimmaksi osaksi saariston suojassa, kiirettä lähtöön ei olisi. Onneksi ei tosiaan ehditty lähteä, sillä satuin vilkaisemaan Ruotsin ilmatieteen laitoksen sade- ja ukkostutkaa. Melkoinen ukonilma oli raivonnut aikaisemmin aamulla Visbyyssä ja oli paraikaa matkalla suoraan meren yli kohti. Jos olisimme lähteneet ajoissa niin pahin myräkkä olisi tullut suoraan päälle, nyt näytti siltä että sadealue vain hipaisisi Arkösundia ohitse mennessään.

Lähtö sadekuuron jälkeen

 
Veneen ns. pappateltta oli vielä purettuna talven jälkeen, mutta sentään mukana. Teltta kasattiin ennätysvauhdilla sateen jo ropistessa, on kyllä tosi kätevä että avotilan saa katettua tuulelta ja vedeltä suojaan. Suomalainen (ja näemmä ruotsalainenkin) kesäsää on kuitenkin niin vaihteleva että teltan kanssa mukavuus asettuu ihan eri tasolle.

 

Ammuvat vastaantulijat

Lähtiessämme moottoroimaan (teltan suojissa) sateen jälkeiseen tyveneen vastaan tuli oikein jono purjeveneitä moottorilla ajen, miehistöillä täydet sadekamppeet päällä ja veneissä purjehdusvalot palaen. Voin vain kuvitella niitä olosuhteita missä olivat vielä hetki sitten olleet, kontrasti tämänhetkiseen peilityyneen oli iso. Lisäsin mielessäni satamastalähdön tehtävälistaani sade- ja ukkostutkan tarkistamisen. Juuri tällaisiin asioihin nykytekniikasta on ihan merkittävä hyöty.
Hauskana yksityiskohtana vastaan tuli myös karjakuljetus, kymmeniä lehmiä jotka ammuivat harvakseltaan. Siis niin lujaa että se kuului moottorin jyrinän ylitse!

Jakaus keskelle

 
Reitti halkoi sinänsä kaunista saaristoa mutta liika oli liikaa, maisemiin oli jo ehtinyt turtua ja ajatukset olivat jo ehtineet kanavalle saakka. Tuntui jopa vähän oudolta että nyt viimeinkin oltaisiin siellä mihin koko reissu on tähdännyt. Muutamia pienempiä siivuja olisi ehkä päässyt purjeillakin mutta annoin moottorin murista. Seuraavat viikot kuluisivat joka tapauksessa moottoroidessa, sillä kanavalla on purjehduskielto. Vain matkalle osuvilla järvillä voisi purjehtia, muuten joudutaan ajamaan moottorilla 5 solmun maksiminopeudella.

Vielä muutamia maileja jäljellä

Mem sijaitsee reilut kymmenen mailia pitkän merenlahden pohjukassa, viimeiset mailit tuntuivat todella pitkiltä. Samalla jännitti aika tavalla, kanavat ja sulut olivat jotain mistä ei ollut ensikäden kokemusta. Toki olin lukenut lähes kaiken netistä löytämäni, sekä Göta Kanalin viralliset ohjeet kuin muiden purjehtijoiden kertomat. Silti huomasin epämiellyttävän möykyn vatsassani kasvavan kun lahdenpohjukka ja ensimmäinen sulku viimein ilmestyivät näkyviin.

Perillä! Vai sittenkin vasta alussa?

 
Göta Kanalin virallinen aukioloaika on joka päivä kl 9-18, joten kiinnittäessä venettä kl 16:45 toimisto oli vielä auki. Tai siis "toimisto" on ehkä vähän juhlavasti sanottu, kyseessä oli käytännössä sulkuvartijan koppi mistä sai ostaa liput kanavalle. Kanavan logiikka toimii niin että ennen ensimmäistä sulkua ostetaan lippu joka kiinnitetään keulakaiteeseen näkvyille. Lippuja on erilaisia sen mukaan kuinka pitkän pätkän aikoo kanvaa myöten kulkea, ja myös veneen koko vaikuttaa asiaan. Meidän tapauksessamme tarkoitus on kulkea koko Göta Kanal aina Venern -järvelle saakka, ja sen lisäksi jatkaa vielä Trollhätan -kanavaa pitkin Göteborgiin. 36 -jalkaiselle purjeveneelle tuli siis hintaa yhteensä 8700 kruunua, eli pyöreästi 870 euroa. Tähän hintaan sisältyy viisi yötä jokaisessa Göta Kanalin varrella olevassa satamassa, sisältäen kaikki sataman palvelut pyykkikoneita myöten. Äärimmäisen kätevää on että satamaan saavuttua ei tarvitse tehdä muuta kuin kiinnittää köydet ja homma on valmis, mitään check-in -tyyppisiä juttuja ei tarvita. Järvillä sijaitsevat satamat eivät kuulu pakettiin vaan ne maksetaan ihan normaalisti jos niitä käyttää.

Ravintola Mem:n satamassa, taustalla huoltorakennus

 
Aamulla sadetta odotellessa olimme vielä kerranneet sulutuksen proseduureja, mutta nyt kun köysiä ihan oikeasti ruvettiin laittamaan paikoilleen asia konkretisoitui vielä ihan eri tavalla. Sulkutyttö (selvä enemmistö sulkujen kesätyöntekijöistä on tyttöjä) kävi kysymässä että joko olemme valmiit, mutta annoin edellämme olleen moottoriveneen mennä ilman meitä sulkuun. Niinhän siinä sitten kävi että sulkemisaika ehti tulla emmekä päässeet laisinkaan ensimmäiseen satamaan, heti sulun takana näkyvään Mem:iin. Toisaalta asia ei sanottavasti haitannut koska kaikki sataman palvelut joka tapauksessa olivat käytössä, liput ostettaessa olimme saanet kaksi korttia joita vilauttamalla sataman huoltorakennusten ovien sähkölukot aukeavat. Siispä kunnon suihkuun ja nukkumaan. Aamulla alkaisi sitten kanavaelämä.

Yöpuulle mennessä huomasin sulkuvahdin auton kaartavan paikalle ja rupeavan availemaan sulkua. Menin uteliaisuuttani juttelemaan suomensyntyisen Sakarin kanssa, alkuaan Sallasta. Göta Kanalin vanhin matkustajalaiva "Juno" oli saapumassa Mem:n sululle matkallaan Göteborgista Tukholmaan osana nelipäiväistä risteilyä. Kyseessä ei ole mikä tahansa laiva, vaan alkuperäinen kanavaa varten rakennettu matkustaja-alus vuodelta 1874. Pelkät liput kahdelle hengelle maksavat 3500 - 4000 euroa, mutta kun Juno lipui mutkan takaa näkyviin, kaikki valot kesäyössä hohtaen, ymmärsin kannella vilkuttavia matkustajia enemmän kuin hyvin. En olisi paljoa hämmästynyt itse Hercule Poirotin hahmon nähdessäni, niin käsinkosketeltava menneen maailman tyyli risteilijästä huokui sen kadotessa merelle päin.