Lyhin päivämatka, Berg -> Malfors

Lippu suorana navakassa tuulessa

 
Aamu valkeni erittäin tuulisena mutta onneksi kuivana. Aamiaisen jälkeen Maria ja Anni ottivat Bromptonit alleen ja lähtivät kaupungille "vähän shoppailemaan", ainakin Cloettan tehtaanmyymälä oli listalla. Jäin veneelle täyttämään vesitankkeja ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Pelin juoni näytti jo selvältä eli päivästä uhkasi tulla Söderköpingistä lähtemisen toisinto, odotuksessa oli jo kymmenen venettä jatkamassa heti satama-altaan reunassa olevaan tuplasulkuun. Vesitankkien täyttyessä seurailin toisella silmällä jonon etenemistä, muutama vene pääsi sulkuun mutta saman tien sataman aisapaikoilta jonon jatkoksi ilmestyi saman verran lisää. Kaiken lisäksi Bergin seitsemänportaisessa sulussa oli porukkaa tulossa ylöspäin, näin aamupäivästä osa varmasti jatkaisi suoraan matkaansa joten jono ei kovin äkkiä tuosta lyhenisi.

Brompton -taittopyörä on matkapurjehtijan ehdoton varuste

 
Mikäkös kiire tässä silti oli, jos nyt seuraavaan satamaan ehtisi päivän aikana? Kävin rauhassa katselemassa sataman veneitä, juttelin jonossa olevien kanssa ja seurailin sulutusta. Onhan se aivan erilaista katsoa rennosti turistina kuin hikoilla itse veneessä. Fyysisestihän se ei niin raskasta ole että välttämättä hiki siitä tulisi mutta tarkkana saa silti olla. Nyt pystyi ihan eri lailla kiinnittämään huomiota eri asioihin ja siihen kuinka muut tekevät minkäkin asian. Pientä hajontaa näytti olevan mm. lepuuttajien määrässä. Meillä veneen kyljet on maalattu joten en uskalla yhtään riskeerata pienintäkään kontaktia, lepuuttajia on 8-9 kappaletta sulun seinän puoleisessa kyljessä ja muutama toisellakin puolella siltä varalta että jollakin kanssaveneilijällä lähtee vene sulussa käsistä. Joillakin rohkeilla oli vain 3-4 lepuuttajaa, mutta paljon näytti myös riippuvan veneen muodosta. Meidän veneen kyljissä ei suoraa kohtaa ole, eli ovat melko kuperat. Lisäksi joissain suluissa vesi nousee melkeinpä kivireunukseen saakka, eli joka toinen lepuuttaja laitetaan kirjaimellisesti vesirajaa viistämään ja joka toinen selvästi ylemmäksi.

 

Akveduktin ylitys matkalla makeistehtaalle

Shoppailijat kotiutuivat aikanaan, ja puolenpäivän jälkeen liityimme ylöspäin suluttajien jonoon. Erittäin kova puuskittainen tuuli sai edellämme olevan moottoriveneen jänistämään viime tingassa ja yllättävän nopeasti pääsimme aloittamaan päivän ensimmäisen sulun, ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä vieläpä yksin. Bergistä ylöspäin lähdettäessä heti aluksi on kaksi tuplasulkua ja pieni odotusallas siinä välissä, oli aika luksusta olla ainoa vene sulussa. Sulun alemmassa osassa tuuli ei tuntunut, mutta ylemmässä sen jo huomasi. Suoraan sivusta vasemmalta tuleva tuuli oli tässä tapauksessa hyvä koska tuuli työnsi venettä poispäin sulun kiviseinistä, sulusta lähtemiseen riitti vain avustajien hyppääminen kyytiin köysien kanssa ja vaihde päälle.

Välialtaassa odottelua

Odottelimme hiukan aikaa pienessä välialtaassa kahden tuplasulun välissä kunnes pääsimme seuraavaan tuplasulkuun jonka jatkona oli vielä avattava silta. Lähes veneenmitan päässä istui ihmisiä terassilla pitsaa syöden, lapset vilkuttivat ja aikuisetkin mielellään ottivat katsekontaktia ja morjenstivat. Göta Kanal itsessään ei olisi mitään ilman siinä liikkuvia veneitä, ja välillä tuntuikin aika kummalliselta olla itse osa sitä kaikkea maisemaan mitä ihmiset selvästi olivat tulleet varta vasten katsomaan. Keskimääräisenä päivänä ikuistuttiin aika monelle kymmenelle kännykkävideolla ja -kuvalle, mutta monesti suluissa ja silloissa on niin paljon tekemistä että siihen ei ehtinyt sen kummemmin kiinnittää huomiota.

Jälkimmäisessä tuplasulussa, huomaa lepuuttajien korkeus!

Tällä kertaa eteenpäin päästiin peräti muutamia satoja metrejä, heti mutkan takaa paljastui taas silta ja sulku -yhdistelmä. Tai ei se mitään paljastunut, sillä tulevaa maastoa on kätevä ennakkoon tutkailla paitsi plotterin kartasta myös puhelimen navigaattorin satelliittinäkymästä. Esimerkiksi odotuslaiturien sijainti ja kätisyys on hyvä olla tiedossa jo ennen kuin se sukeltaa mutkan takaa esiin, näin esimerkiksi kiinnitysköydet on jo valmiiksi oikein laitettu.

Pakollinen odotustauko

 

Etuajo-oikeutettu ohittaja. Lepuuttajat koivuhalkoja!

Nyt odotuksesta tuli tavallista pidempi. Sulkuvahdit yleensä onneksi informoivat aika hyvin tilanteesta, viimeistään kysyttäessä. Yksi kanavayhtiön kolmesta suuresta (maksimikokoinen mitä sulkuun mahtuu, sentilleen) risteilijöistä eli Wilhelm Tham nousi takaamme ja meni ohitse seuraavaan sulkuun. Matkustajaliikenteellä on ehdoton etuajo-oikeus joten mahdolliset pakolliset tauot täytyy vain käyttää hyväkseen joko kahvin keittoon tai muiden veneiden miehistöjen kanssa rupatteluun. Liialla kiireellä tai stressillä koko kanavan idea menee hukkaan joten pysähdykset täytyykin nähdä vain positiivisena asiana.

Keulaköyden kireyden seurantaa

 
Tässä kohtaa päivää ennustetut 16 m/s puuskat tuntuivat toteutuvan, vene pysyi onneksi näpeissä kiitos hyväksi hioutuneen sulkuunajorutiinin. Kahdestaan se olisi kyllä onnistunut mutta kolmas käsipari helpottaa aivan huomattavasti manöövereja. Anni on ollut itse varmuus köysien kanssa. Systeemi toimii niin että hän hyppää vauhdissa ennen sulkua molemmat köydet käsissään rannalle (vaatii välillä pelottavan läheltä kiviseinää ajamista), nousee sulun viertä ylös ja pujottaa peräköyden lenkin oikeaan kiinnityskohtaan ja jatkaa eteenpäin vieden keulaköyden lenkit kaksi kiinnityskohtaa keulaa edemmäksi. Minä ajan veneen sulkuun niin että ei osuta seinään mutta ei myöskään karata keskelle sulkua, pysäytys täytyy ajoittaa niin että peräköysi nousee kohtisuoraan ylös takaknaapista. Maria kiristää peräköyden salamannopeasti ja minä kiskaisen keulaköydestä löysät pois heti kun Anni on saanut sen paikoilleen. Näin sivutuulisena päivänä jouduin käyttämään myös keulapotkuria keulan pitämiseksi paikoillaan ennen kuin sain keulaköyden vinssille ja kireälle.

Reissun parhaat jäätelöt tähän saakka

 
Kello lähestyi kuutta jolloin kanavan sulut ja sillat menevät kiinni. Jäimme yöksi Malfors -nimiseen pieneen kanavanvarren satamaan. Oikeastaan kyseessä oli vain pieni kahvila sekä sen viereinen huoltorakennus. Kaksi kylkipaikkaa oli jo varattu mutta onnistuimme (seuraamme viimeisissä suluissa liittyneen saksalaisen purjeveneen kanssa) sovittamaan itsemme liian kapeilla aisapaikoilla olevan laiturin päähän. Kiinnittyminen vaati hiukan mielikuvitusta ja laiturilla mahallaan makaamista (laiturin alta löytyy usein paikkoja köysille vaikka päältä ei löytyisi) mutta veneen sai kuitenkin ihan tukevasti kiinni.

Kahvila oli vielä auki mutta valikoima rajoittui lähinnä juomiin ja jäätelöihin. Valitsimme jälkimmäisen, ja erikoisen hyvää jäätelöä se olikin. Ruotsissa ylipäätään tuntuu jäätelöä myytävän ihan joka paikassa, ja jäätelöä on vieläpä erilaista ja erimakuista. Selvästi mikään yksi tietty ketju ei ole saanut liian suurta jalansijaa mikä on tietysti hyvä asia, eri jäätelöbaarien tarjonta on ihan oikeasti erilaista.
 

Bergin Vreta Klosters -kirkossa oli joku Bach -konsertti. Lähdimme tietysti hiukan liian myöhään polkemaan vajaan neljän kilometrin matkaa, ja vieläpä ensin ihan väärään suuntaan. Applen kartat ovat kyllä houkuttelevan sujuvia iPhoneissa ja nopeampia käyttää kuin Googlen, mutta helppokäyttöisyys ei valitettavasti korvaa virheellisiä osoitetietoja. Loppujen lopuksi poljimme viisi kilometria hirveällä kiireellä ja saavuimme perille juuri ensimmäisen kappaleen jo alettua. Selvisi että tämä "joku Bach -konsertti" olikin jokakesäinen suhteellisen iso juttu, ja kirkko oli melko täynnä. Jouduimme jäämään takariviin, aivan läkähdyksissä kuumuudesta ja polkemisesta. Mutta musiikki oli hienoa, viulut ja sello + kontrabasso sekä cembalo. Kannatti.

Paluumatkalla konsertista

Se mikä ei (matkassa) kannattanut oli tämän päivän sulutukset. Koko päivän matkan ajoi näet kirjaimellisesti kymmenessä minuutissa polkupyörällä. Ja me kun olimme mielestämme käyttäneet puolet päivästä sulutuksiin ja kanavaan. Onneksi kaikkea ei mitata matkan pituudella, päivä oli ollut oikein hieno. Huomista varten olimme aika hyvissä asemissa, aamulla kukaan ei olisi tulossa takaapäin useampaan tuntiin joten aamulla ei olisi hirveää kiirettä matkan jatkamiseen.

Kanavan rauhaa