keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Satamapäivä Motala Verkstadissa

Aamulla havahduin sateen ropinaan. Tasan kaksi viikkoa oli kulunut siitä kun edellisen kerran jouduin heräämään herätyskellon ääneen ja sitä ääntä ei vieläkään ollut ikävä. Kahden veneviikon kunniaksi (toki sateisella ilmallakin oli vaikutusta) päätettiin pitää satamapäivä, vasta toinen tällä reissulla. Joskus tekee hyvää vain olla tekemättä mitään sen kummempaa.

Melko epätavallinen mastokonstruktio
 
Kanavan toisella puolella oli aika mielenkiintoisen näköinen vene, ja siis varsinkin sen masto. Lipusta päätelleen saksalaiset olivat asialla, vaikka tuontyylisiä veneitä näkee yleensä lähinnä puolalaisilla. Olisi mielenkiintoista tietää että saavutetaanko tuollaisella mastolla mitään hyviä puolia verrattuna perinteiseen ratkaisuun vai onko kyseessä ihan vain perinteinen "itse tein ja säästin" -tyyppinen konstruktio?


Motalan satamassa, heti kahvilan takana sijaitsee "Motala Motormuseum". Museoa mainostaa itseään Ruotsin suosituimpana auto- ja elämysmuseona joten heti iltapäivällä sateen vähän tauottua otimme polkupyörät ja lähdimme katsomaan.

Tavaraa oli paljon

Museo jätti hiukan ristiriitaisen vaikutelman. Tavaraa oli kyllä näytteillä ihan hurjasti, ja todella mielenkiintoista sellaista. Hehkukuula-maamottoreita, wankelmoottoreita, strilingmoottoreita, lentokonemoottoreita... Kymmeniä hyllymetrejä esimerkiksi pelkkiä putkiradioita eri aikakausilta, samoin valokuvauskoneita.

Elektroniikkakorjaaja työssään vuosikymmeniä sitten

Ajoneuvoja löytyi T-Fordista Zlatanin mersuun sekä suihkumoottorikäyttöiseen maailmanennätysautoon ja kaikkea siltä väliltä. Roikkuipa katossa muutama lentokonekin. Kokoelmasta löytyi ihan selkeitä harvinaisuuksiakin, mutta sitten taas informaatiota esineistä oli turhan vähän ja se oli aika yleisluontoista, suorastaan amatöörimäistä. Moni asia tai esine olisi kaivannut arvoisensa taustatiedot, ja sekin vähän mitä löytyi oli aika usein pelkästään ruotsin kielellä. Museon myymälän kirjavalikoimakin oli hyvin huolellisesti valittu pelkästään ruotsinkielisistä kirjoista, jotta ulkomainen turisti ei vahingossakaan voisi ostaa mitään...


Kaikesta puutteistaan huolimatta museossa vierähti aikaa useampi tunti, esillä oli todella mielenkiintoinen pala historiaa. Ehdottomasti kannattava ja suositeltava käynti.

Diana Motalan satamassa

Museosta lähtiessä aamupäivän säde oli muisto vain, illasta tuli kaunis ja aurinkoinen. Takaisin Verkstadiin ajaessa pysähdyimme Baltzar von Platenin haudalla. Hän oli ruotsalainen suurmies ja Göta Kanavan "isä" ja oli toiveittensa mukaisesti haudattu kanavan varteen Motalaan.

Kanavan vartta takaisin Verkstadin alueelle, Platenin hauta tien päässä
 
Motala Verkstadissa on Göta Kanavan historiasta kertova näyttely missä valotettiin tarkemmin kanavan vaiheita aina suunnittelusta sen valmistumiseen saakka.  Harmittavasti näyttely on sijoitettu ulkoisesti niin vaatimattomaan rantavajaan että suurin osa ihmisistä jättää sen välistä ihan siksi että eivät löydä sitä. Itse lähinnä uteliaisuuttani menin kokeilemaan että mikäs ovi tämä on ja sisältä löytyikin hyvin mielenkiintoinen näyttely videoineen ja dioraamoineen. Ehdottomasti kannattaa tutustua siihenkin jos sattuu alueella liikkumaan.

Kanavanvarren idylliä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti