Motala Verkstad

Naapuri lähti, nyt tuli kiire päästä samaan letkaan

 
Alkuperäinen ajatus oli että ei lähdettäisi kiireellä vaan syödään aamiainen laiturissa. Siinä vähän ennen yhdeksää heräiltiin naapuriveneen moottorin käynnistykseen ja ahneus pääsi kuitenkin iskemään. Päivän reitillä olisi todella paljon avattavia siltoja, olisihan se kätevää että päästäisiin silloista isommassa porukassa samalla avauksella ilman odotteluja. Siispä moottori samantien käyntiin, puolijuoksua sataman vessan kautta ja köydet hiukan vielä unenpöpperössä irti.

 

Ei liene epäselvää että Cloettan tehdas sijaitsee täällä?

Eilisestä poiketen tänään tuntui että matka todellakin etenee. Edessä oli peräti kuusi etänä avattavaa siltaa, sen jälkeen akvedukti ja vielä seitsemäs avattava silta. Jättäydyimme suosiolla muutamasta veneestä koostuvan letkan viimeiseksi jolloin oli paljon stressittömämpää ajella menemään maisemia katsellen. Kun jonon ensimmäinen joutui usein pysähtymään kokonaan sillan eteen avausta odottaamaan niin meille riitti vain vauhdin hidastaminen, ennakoivalla ajolla moni silta onnistuttiin ajamaan kokonaan ilman odotusta. Toisaalta liiankaan kauaksi ei sopinut jäädä, kerran meinasi letka karata kokonaan näkyvistä ja pelkäsin jo että ehdinkö saada toiset kiinni ennen seuraavaa siltaa. Kanavan viiden solmun nopeusrajoitus ei kauheasti jätä tilaa hurjasteluille.

Silta auki

 
Vasta Borenbergissä, iltapäivän puolella vastaan tuli päivän ensimmäinen sulku. Se sattui olemaan toinen kanavan kahdesta käsin avattavasta, kaksi kesätyöpoikaa hikoili auringossa sulutuksia hoitaen. Ei kuullemma ole tarvetta salitreeneille enää työpäivän jälkeen. Letkan edellä menevät mahtuivat kaikki keskenään sulkuun joten jäimme odotuslaituriin ihan yksin. Tämä sopi hyvin, sillä laituri sijaitsee koko kanavan kenties kuvatuimman rakennuksen edessä, ja niin sain minäkin kuvat omasta veneestämme Göta Kanal Hotellin edessä.

 

Borenbergin sulun korkeusero oli vain muutamia kymmeniä senttejä, enemmänkin oli kyse siitä että Boren -järven veden ei haluta valuvan vapaasti kanavaan. Jälleen kerran tuuli oli suoraan edestä joten ajoimme moottorilla tunnin verran järven poikki Borenshultiin.

Käsikäyttöinen sulku ennen Boren -järveä

 
Paikka oli hyvin samantapainen kuin Berg, jyrkkä rinne jossa tällä kertaa oli viisi sulkua peräkkäin. Rinne suojasi järvellä aika voimakkaanakin puhaltaneelta tuulelta niin hyvin että oli täysin tyyntä ja aurinko porotti armottomasti. Paikalla oli yksi ruotsalainen vanhempi Nauticat jonka omistajan kanssa juttelimme pidempäänkin. Oli kiva huomata että oma puhuttu englanti on selkeästi parantunut näiden kahden viikon aikana kun sitä on vain sitkeästi käyttänyt. Toki ääntämys on edelleen melkoista rallienglantia, mutta silti monimutkaisiakin keskusteluja pystyy käymään ilman että täytyy koko ajan pysähtyä hakemaan sanoja.

 

Huima korkeusero

Itse sulutus meni nopeasti, olimme peräkkäin samalla puolella molemmat jolloin sulkuvahti sai laskettua vettä täysillä toisen puolen aukoista tarvitsematta varoa sen puolen veneitä. Yritin pitää itseni silti skarppina koska olen kuullut että pahimmat virheet suluissa tehdään juuri silloin kun se alkaa omasta mielestä sujua.

Sulutusta vauhdilla. Välillä vähän kieltämättä hirvitti.

 
Sulkujen jälkeen oli vain pieni pätkä moottoriajoa ja vastaan tuli Motala Verkstad. Pysähdyimme siihen vaihtamaan kuulumiset tutun tanskalaisveneen kanssa joilta kuulimme että varsinainen Motalan satama pari kilometria eteenpäin olisi luultavasti täynnä. Jäimme suosiolla Motala Verkstadiin sillä paikka näytti oikein idylliseltä. Siirsin veneen silti hiukan sivummalle toiselle puolelle kanavaa, sillä illalla täällä olisi Göta Kanalin 200-vuotisjuhlavuoteen liittyvä konsertti ja Miriam Bryant (täytyy tunnustaa että en tunnistanut nimeä) arvatenkin vetäisi väkeä aika lailla.

 

Motalan uloin laituri sekä Vätternin tuuli ja aallot

Kävimme vielä iltasella ajelemassa kumiveneellä kanavaa pitkin Motalaan saakka. Satama tosiaankin oli täynnä, ja tuttu suomalainen Fanny -vene heilui uloimman laiturin kaukaisimmassa päässä ankean näköisesti Vätternin tuulessa ja terävissä aalloissa. En uskaltanut edes ajatella mihin me myöhemmin tulleina olisimmekaan joutuneet. Olin todella kiitollinen tanskalaisille kun kehoittivat jäämään Verkstadin kohdalle jo, siellä ei tuulesta ollut tietoakaan ja rauhallinen yö luvassa. Huominen pitäisi olla varsinainen sadepäivä joten ehkäpä malttaisimme pitää toisen satamapäivän sitten Suomesta lähdettyämme?

Näkymä veneeltä ennen nukahtamista