Göta Kanalin loppu ja Vänernille

Tyyni aamu kanavalla

Eilisen päivän pitkistä odotteluista viisastuneena olin hiukan taktikoinut aamun aikatauluja. Illan polkupyöräreissun perusteella tiesin että seuraavan sataman veneistä vain kuusi oli menossa samaan suuntaan kuin me. Oli siis todennäköistä että mahtuisimme päivän toiseen sulutukseen joten lähdimme reilu vartti ennen yhdeksää moottoroimaan tyyntä kanavaa pitkin eteenpäin.

Päivän ensimmäiset vastaantulijat

Vastaantulevalla liikenteellä oli ilmeisesti samansuuntaisia ajatuksia, sillä yhden sulullisen verran veneitä ajeli vastaan. Aamun lähdön ajoittaminen onkin oikeastaan ainut tilaisuus jolloin pääsee jonkin verran nopeuttamaan kanavalla etenemistä. Ensimmäisen sulun jälkeen loppupäivä mennään sitten samaa vauhtia muiden kanssa. Ohittamista ei varsinaisesti ole kielletty, mutta koska kanavan nopeusrajoitus on viisi solmua niin käytännön mahdollisuutta ohittamiselle ei ole, poislukien tietysti järviosuudet.

Norrkvarnin sulussa

Taktikointi kannatti, sillä ensimmäinen satsi oli ehtinyt mennä ja pääsimme lähestulkoon ilman odotteluja sulkuun seuraavan porukan kanssa. Alaspäin suluttaminen on todellakin täysin erilaista kuin ylöspäin. Virtausta ei ole käytännössä laisinkaan, vesi vain "katoaa" johonkin ja vene pysyisi melkein paikoillaan ilman köysiäkin. Ylöspäin suluttaessa en hirveästi ehtinyt katsella muiden veneiden toimintaa tai ylipäätään sulkuja, mutta alaspäin meno tuntui ihan leppoisalta lomameiningiltä. No, lomalla tässä tietysti ollaankin.

Lyrestadin satama

Eiliseen verrattuna matka joutui aika mukavasti. Muutama avattava silta, sitten sulku ja hetken kuluttua taas silta. Välimatkat olivat sen verran pieniä että ruoriin ei ehtinyt nukahtaa vaan aina sopivan väliajoin oli jotain tekemistä. Matkan varrella ennen päätepistettä Sjötorpia oli Lyrestadin satama, mutta ohitimme sen niin kuin monta muutakin periaatteessa kiinnostavaa satamaa. Koko kanava-ajelun aikana pysähdyimme hädin tuskin puoleen satamista joten aivan varmasti monta mukavaa paikkaa jäi näkemättä.

 

Jälleen yksi sulku edessä

 
Sjötorpin sijaitsee Vänern -järven itärannalla, ja on siis Göta Kanalin päätepiste. Varsinainen satama on isohko allas kolme sulkua Vänerniltä ylöspäin, ja kuuluu siis vielä kanavamaksun piiriin. Muutaman tunnin lepäilyn, syömisen ja 70 litran polttoainetankkauksen jälkeen olo oli sen verran elpynyt (päivä oli todella kuuma) että päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa Vänern -järvelle. Sulkuvahti lupasi että vielä yhdet sulutukset alaspäin ehtii ennen kanavan sulkeutumista ja me satuimme onneksi olemaan ensimmäisenä jonossa. Takapään veneistä kuului aikamoista puhetulvaa kun yrittivät saada kaikkia halukkaita mahtumaan kerralla. Yksi veneistä olikin todella pieni moottorivene ja koko kanavan viimeiset sulut mentiin ennätyksellisesti viisi venettä samassa sulussa. Olimme keskellä vasemmalla ja minä pidin takaa kiinni perässä olevan ankannokasta samaan aikaan kun edessä oleva moottorivene piteli meidän ankannokkaa.

Viimeinen sulku ennen Vettern -järveä

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja sitten oltiinkin Vänernillä, Euroopan kolmanneksi suurimmalla järvellä. Vänernin pinta-ala on noin neljänneksen suurempi kuin Saimaan, mutta syvyyden ansiosta siinä on vettä lähes viisi kertaa Saimaaseen verrattuna. Melkoinen järvi jossa rannatonta ulappaa riittää moneen suuntaan.

18 metrin silta ja vajaa 17 metrin masto. Hmm...?

Etukäteen olin miettinyt yöpymistä vierassatamassa Sjötorpissa, mutta jotenkin paikka ei tuntunut oikein miltään vaikka sinällään satama oli iso ja asiallinen. Vänernin puolen satama ei kuulu Göta Kanaliin joten siitä olisi pitänyt maksaakin erikseen joten taas iski aikatauluahneus ja lähdimme kuuden jälkeen vielä ajelemaan reilun 10 mailin päässä olevaan Mariestadiin. Useamman päivän tyyni ja lämmin ilmanala oli muuttumassa, ja järvellä puhalsi voimakas tuuli

Yltyvä tuuli ja tällainen taivas, aika etsiä satama huomiseksi?

Mariestadia lähestyttäessä tuuli vain yltyi, ja tietenkin koko ajan suoraan edestä. Uuteen satamaan ajo aina jännittää, ja varsinkin voimakas tuuli tuo oman lisänsä veneen kääntelyyn usein ahtaassakin altaassa. Mariestadin vierassatama on onneksi ihan lahden perällä joten tuuli ei kauhean hyvin sinne sopinut. Etukäteistiedon mukaan satamassa olisi pitänyt olla Ruotsissa yleinen R/G -systeemi eli siis tyhjiä kausipaikkoja voisi käyttää vieraspaikkoina jos paikalla olisi vihreä merkki. Punainen taas tarkoittaa että paikka ei ole muiden käytettävissä. Jostain syystä ainuttakaan vihreää sen kummemmin kuin punaistakaan lappusta laitureilla ei näkynyt, joten otimme sopivan näköisen vapaan paikan ja laitoimme veneen siihen.

Mariestad, 16000 asukkaan kunta Vänernin itärannalla

Nyt olikin aika lailla takki tyhjä, parin tunnin tauko mukaan lukien oltiin oltu kellon ympäri menossa. Sääennuste ilmoitti aina vain yltyvää tuulta seuraavalle päivälle joten maksettiin suosiolla kaksi päivää satamamaksua. Huomenna ei vene siirtyisi yhtään mihinkään.