Göta Kanal "avautuu" aamulla kello 9. Toki kanavalla saa aikaisemminkin liikkua, mutta sulut ja sillat pysyvät kiinni illan kl 18 ja aamun kl 9 välisen ajan. Tämä on mielestäni erinomainen asia, illat ovat rauhallisia ja kukaan aamuvirkku ei terrorisoi omia aamu-uniani lähtemällä aamulla jo kuuden jälkeen jatkamaan matkaa tai muuta vastaavaa. Toki hiljaakin lähteminen onnistuu, mutta yleensä keskimääräinen purjehtija haluaa kokeilla keulapotkurinsa toimivuuttaa mahdollisimman tyynessä ja hiljaisessa satamassa. Siihen surautukseen on mahdotonta olla naapuriveneessä heräämättä.
 |
| Matkaan vaikka unisena |
Meillä oli tarkoitus lähteä muutama minuutti ennen yhdeksää, mutta hätäisimmät olivat jo muodostaneen jonon ensimmäisen sillan eteen avautumisaikaa odotellessa. Lykkäsimme itsemme jonon hännille seuraavaksi ja kohta siellä perässä oli lisääkin odottajia.
 |
| Silta auki ja ripeästi vuorollaan ali, kuvassa autosilta. |
Heti Motala Verkstadin sataman vieressä kanavan ylittää käsin avattava kävelysilta. Siltavahdin kesätyönä on päivystää kopissaan, ja aina kun vene haluaa päästä toiselle puolelle täytyy puomi laittaa paikoilleen estämään kävelijöiden pääsyn sillalle, ja sen jälkeen pyörittää käsin silta liikkumaan ponttooninsa varassa sivuun.
 |
| Odottelua siltojen välissä |
Kävelysillan jälkeen oli vielä muutama avattvaa autosilta sekä junasilta. Vastaantulevan liikenteen vuoksi jouduimme odottelemaan kahden sillan välissä, ilman että kaikille veneille riitti kiinnitymispaikkoja. Siinä sitä sitten surauteltiin keulapotkureita ja yritettiin pitää veneitä erillään sekä rannasta että toisistansa. Onneksi kanava oli tässä kohdassa "syvä", siis reunat nousivat korkealle ja tuulesta huolimatta vesirajassa oli tyyntä.
 |
| Viimeinen sulku ennen Vätterniä |
Viimeisen sulun ja sillan jälkeen edessä aukeni Vättern, Ruotsin toiseksi suurin järvi. Entisaikaan järveä sanottiin pohjattomaksi, nykyään suurimmaksi syvyydeksi on mitattu 128 metriä ja keskisyvyyskin on yli 40 metriä. Vesimassan määrää kuvastaa se että Vätternissä on melkein kaksi kertaa enemmän vettä kuin Saimaassa. Ennen järvelle ajamista kiinnitimme itsemme jo tyhjentyneen Motalan vierassataman laiturin päähän. Vessatauko ja aamupala kahveineen ja sitten matkaan.
 |
| Motalan satama jäi taakse. |
Viikon kanava-ajelun jälkeen oli virkistävää päästä purjehtimaan. Toki tuuli oli ensin liian heikkoa ja vieläpä väärään suuntaan. Pikku hiljaa se piristyi, mutta silti jouduin käyttämään kaikki konstit että sain sen nousemaan tarpeeksi ylös tuuleen. Ajatus oli että tulisimme viettämään järvellä yhden yö, Vadstenan kuuluisassa linnassa. Tuskin yhtään Vätternin matkailumainosta on tehty ilman että siellä on paraatipaikalla kuva purjeveneistä linnan vallihaudassa, tällainen kuva kieltämättä pyöri mielessä kun seuraavaa yöpaikkaa valitsimme.
 |
| Makean veden purjehdusta, ehkäpä ensimmäistä kertaa tämän veneen historiassa? |
Edellisenä iltana netistä katsottuna ennakkoon myytävät paikat olivat jo täynnä useaksi päiväksi eteenpäin. Päättelin että vain osa paikoista oli netin kautta myynnissä, olihan siellä oltava muitakin paikkoja niille jotka vain tulevat varaamatta paikkaa. Perillä kuitenkin selvisi että satama tosiaankin oli täynnä. Suurin osa sivuilla olevista paikoista oli ns. kausipaikkoja, ja vasta ihan perällä olevat paikat sekä vallihauta kuuluivat vierassataman alueeseen. Minkäänlaisia ohjekylttejä asiasta ei ollut, eikä myöskään internetistä sataman kotisivuilla löytynyt selvästi vieressataman paikkojen sijaintia.
 |
| Kuuluisa vallihauta |
Kiinnitimme veneemme pienellä riskillä jonkun kausipaikkaisen tyhjälle paikalle ja kävimme katsomassa linnaa. Toki purjeveneet vallihaudassa näyttivät yhtä hienoilta kuin matkailuesitteessä, mutta näin luonnossa sataman meno tuntui jotenkin tympeältä. Isoja moottoriveneitä sumpussa toisissaan kiinni, ruskettunut miehistö ottamassa vielä lisää aurinkoa sekä sataman henkilökunnan jumputtava iso JBL-kaiutin satamatoimiston ulkopuolella vei jotenkin hohdon koko satamasta. Kaiken lisäksi vallihaudan syvyys (jos sinne ylipäätään olisi mahtunut) ei ilmeisesti kunnolla riittäisi kahden metrin syvyiselle purjeveneelle. Muutaman valokuvan jälkeen hyppäsimme veneeseen ja päätettiin saman tien ylittää Vettern ja purjehtia Karlsborgiin saakka.
Sana purjehtia oli ehkä hiukan toiveajattelua, tuuli oli aika lailla suoraan siitä suunnasta mihin yritimme päästä. Päivä oli kuitenkin vielä nuori joten sitkeästi kryssimme siksakkia menemään kunnes jossain kohdassa hermo petti ja totesin että nyt on laitettava moottori käyntiin jos aiomme päästä Karlsborgin maantiesillan viimeiseen avaukseen kl 18 ja yöksi heti sillan jälkeen olevaan satamaan.
 |
| Etsi kuvasta verkonmerkki |
Tässä kohdassa voisi mainita sanasen kalastusverkoista. Niitä oli Vetternillä paljon, siis todella paljon. Eikä suinkaan missän reunoissa tai matalikoilla, vaan ihan rehellisesti muutamien kymmenien metrien päässä virallisesta väylästä, ja tuli niitä välillä vastaan ihan aavalla selällä, lähes kymmenen mailin päässä lähimmästä rannasta. Yritin noudattaa periaatetta että verkon yli en ehdoin tahdoin aja, mutta muutamaan otteeseen niitä oli vain niin tiheässä että oli vain tähdättävä keppien välistä ja toivottava parasta. Eiväthän ne tietysti mitään pintaverkkoja olleet, mutta hiukan ilkeä olo siinä aina silti tulee.
Ennen Karlsborgin siltaa oli odotuslaiturissa jo muutama vene. Tämä siltä avataan vain puolen tunnin välein joten ehdin jututtaa muita miehistöjä. Kuulin että sillan takana oleva satama on käytännössä täynnä joten päätettiin jäädä odotuslaituriin yöksi, paikka oli ihan mukava ja sataman palvelut vain muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä.
 |
| Allsång vid kanalen i Karlsborg |
Syy sataman täysinäisyyteen selvisi kohta, saimme ns. full swedish experience:n ja pääsimme lähelle ruotsalaisuuden ydintä. Satamassa nimittäin järjestetään suosittu yhteislaulutapahtuma Karlsborg Allsång kesäperjantaisin heinäkuussa, paikalla oli jonkin sortin "telkkarista tuttuja" kuuluisuuksia laulamassa ja laulattamassa kansaa. Ihmisiä oli useita satoja, varmaan vajaa tuhat henkeä ja sääkin oli ihan viimeisen päälle. Yleisö tuntui osaavan sanat ulkoa ja esilaulajat nostattivat tunnelmaa ja kiersivät langattomien mikrofonien kanssa yleisöä etsimässä vapaaehtoisia solisteja kertosäkeeseen. Yleisön ikäluokka ei koostunut pelkästään eläkeläisistä vaan paikalla oli myös jonkin verran nuorisoa sekä nuoria perheitä ja lapsenlapsia isovanhempiensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti