15. Päivä, Nauvoon

Kotimatkaa oli periaatteessa jäljellä enää kaksi oikein pitkää purjehduspäivää, sillä ajattelimme jättää veneen tilapäisesti Uuteenkaupunkiin. Kylmä ja epämiellyttävän tuulinen sää oli kuitenkin tulossa koko loppuviikoksi, ja tietysti vastatuuli. Nyt tiistaina sää olisi vielä kohtuullinen mutta sen jälkeen seuraava mukava matkapäivä näytti ennusteiden mukaan olevan vasta lauantaina. Olisi siis ensiarvoisen tärkeää päästä mukavaan satamaa mikä olisi suojainen lännen ja lounaan puoleisille koville tuulille, mutta myös muutenkin mukava paikka viettää aika. Nauvo täytti molemmat kriteerit oikein hyvin, mutta valitettavasti aika moni muukin veneilijä lienee tullut samaan johtopäätökseen. Mahtaisiko siellä olla tilaa pitkämatkalaisille enää myöhään iltapäivällä?

Punaisen puolessa välissä tankki on tyhjä

Tällaisin miettein olin käynyt illalla nukkumaan, ja havahduin aamulla siihen että viereinen vene käynnisti moottorin ja lähti. Kello näytti 6:19 ja ensimmäistä kertaa tällä reissulla sain itseni ylös heti samantien. Panokset olivat suuret, ei enempää tai vähempää kuin satamapaikka Nauvosta. Käynnistin moottorin, irroitin köydet ja ajoin suoraan Hangon ST1:n tankkauslaiturille. Päivän tuuli olisi vastainen ja meillä tankki Viron reissun välttämättömien koneajojen vuoksi lähes tyhjä. Automaatti ei kuitenkaan huolinut korttiani. Eikä firman korttia. Eikä Marian korttia. Hmm... No, olihan meillä seteleitä. Kone ei kuitenkaan suostunut imaisemaan seteliä sisäänsä kuin muutaman millin verran. Mitä lie purukumia koneelle syötetty. Siinä sitä sitten oltiin, näin silmissäni Nauvon viimeisen vapaan paikan lipuvan käden ulottuvilta.

Ei toimi.

Soitin automaatissa näkyvään numeroon ja selvästi herätin jonkun. Uninen ääni voimakkaalla ruotsinkielisellä korostuksella kertoi automaatissa olevan jotain vikaa. No sen toki tiesin, mutta esitin voimakkaan vastalauseeni sille seikalle että minkäänlaista kylttiä tai lappua ei koneessa ollut vaikka vika oli tiedossa. No, sellainen oli kuullemma sisällä huoltoasemalla, joka siis aukeaisi vasta kahden ja puolen tunnin kuluttua kello yhdeksän. Herättämälläni automaatin hoitajalla ei ollut aikomustakaan tulla korjaamaan tilannetta heti, mutta torin laidalla olisi kuullemma lähin huoltoasema. Eipä siinä sitten muuta kuin taittopyörä laiturille, 18 litran kanisteri mukaan ja vauhdilla polkemaan 1,2 kilometrin päähän. Kahteen kertaan, koska tankki oli tyhjempi kuin muistinkaan.

Aamulenkki ennen seitsemää

No, ehkä hyväkin ettei ehditty vesille...

Saimme veneen tankattua ja pyörän taiteltua sisälle kun taivas avautui, kirjaimellisesti. Koko ajan tuloillaan ollut ukonilma iski kerralla päälle, laitoimme avotilan teltan ylös ennätysvauhdilla ja siihen sitten loppuikin kiire. Vesillä ukkosrintaman kohtaaminen moottoriajossa ei olisi ollut kamala juttu, mutta laiturista irrottautuminen ja sokkeloisesta satamasta ulos navigointi ukkospuuskassa ja kaatosateessa ei ollut järkevää. Niinpä istuimme toista tuntia avotilassa teltan suojissa, lämmitin päällä syöden aamiaista ja kuunnellen ukkosta ja sateen ropinaa. Lähtö koitti viimein tasan yhdeksältä. Jälkiviisaana olisi aivan hyvin voinut nukkua pari tuntia pidempään, tankata heti aseman auettua ja päästä lähtemään lähes samaan aikaan. Ehkä purjehdusloman viehätys piileekin siinä että liian tarkkoja suunnitelmia ei ole mahdollista tehdä koska muuttujia on yksinkertaisesti liian paljon?

Sateen tauottua

Olimme ensimmäinen joka lähti satamasta sateen jälkeen, mutta hetken kuluttua takaa näkyi pitkä letka isoja moottoriveneitä matkalla seuraavaan satamaan. Itsekin olimme väistämissääntöjen osalta moottorivene koska moottoroimme 8 metrin vastatuuleen, vieläpä avotilan teltan suojasta. Kun on tottunut ohjaamaan venettä avotilasta niin "sisältä" ohjaaminen tuntui jotenkin turvattomalta. Teknisesti ottaen näkyvyys oli oikein hyvä joka suuntaan, mutta tuntui että jonkinmoinen kosketus ulkomaailmaan puuttui. Tällaistako se on aina moottoriveneillä, ehkä ei pitäisi luottaa niiden havaintokykyyn ja väistämismahdollisuuksiin niin paljon kuin tähän saakka?

Sillan alitus

Pitäisi sen mahtua...

Muutaman tunnin moottoriajon jälkeen teltta oli taatusti kuiva ja taittelimme sen pakettiinsa. Väylä kääntyi enemmän pohjoisen suuntaan ja pääsimme muutaman tunnin purjeillakin. Tuuli tosi oli yltynyt navakaksi ja isopurjeen ykkösreivin lisäksi myös genuaa täytyi rullata hyvän matkaa sisään ja silti vauhtia irtosi yli seitsemän solmua.

Vuori merestä

Saavuimme Nauvon edustalla vähän ennen kuutta. Huomasin meidän olevan jonon ensimmäisenä, takana oli kuusi muuta purjevenettä tulossa satamaan lähin alle minuutin marginaalilla meistä. Pieni paine löytää paikka ettei kukaan takana tulleista kurvaisi siihen viimeiseen vapaaseen paikkaan meidän vielä ihmetellessä. En aivan luottanut siihen herrasmiessopimukseen että kaikki odottaisivat vuoroaan kiltisti siinä järjestyksessä kuin satamaan oli saavuttu. Onneksi satamapoika tuli ribillä vastaan ja ohjasi pursiseuran laiturin päähän, perä ankkuriin edellisen kylkeen. Saimme ankkurin mukavan etäälle, pitäisi toivon mukaan pysyä. Keulan kanssa oli enemmänkin virittelemistä mutta lopulta vene saatiin niin että keula ei osu laituriin ja kuitenkin veneeseen on mahdollista kulkea.

Anni on porukan innokkain suppailija

Nauvo tosiaankin oli suojainen näillä tuulilla, ilta oli ihan epätodellisen kaunis ja tyyni verrattuna siihen keliin mikä merellä oli ollut. Ainoastaan sataman lipputankorivistössä liehuva Ruotsin lippu hiukan haittasi tunnelmia, se tarkoitti sitä että satamassa oli vähintään yksi ruotsalainen venekunta. Ottaen huomioon että Ruotsin tartuntaluvut ovat väestöön suhteutettuna tällä hetkellä koko läntisen maailman pahimmat (mukaanlukien mediassa parjattu USA), olisi ihan aiheellista että raja pysyisi aivan oikeasti kiinni tai että vähintäänkin karanteeni olisi pakollinen ja sitä myös valvottaisiin. Vähän epäuskottavalta tuntuu että rajan yli veneilevä porukka jaksaisi "pikku flunssan" (jona sitä heille on markkinoitu) takia käyttää puolet lomastaan karanteenissa...

Pieni sadekuuro mukavasti sprayhoodin alla istuskellen

Keskiviikon ennuste näytti aivan liian tuuliselta jotta matkaa olisi mukava jatkaa, ja torstai näytti aika pitkälle samanlaiselta. Siispä tiedossa rauhallista satamaelämää muutama päivä.

"Svanevit" oikealla laiturin päässä.