Kolmen pitkän purjehduspäivän jälkeen tuntuikin mukavalta heräillä kaikessa rauhassa, ilman aikomustakaan vaihtaa satamaa. Purjehduspäivän aamua alkaa yleensä säiden katsomisella jo ennen vuoteesta nousemista, kellon vilkuilemisella ja kahvitkin juodaan joko vauhdissa tai vähintäänkin poissaolevana reittivaihtoehtoja ja satamasta lähtöä samalla mietiskellen. Nyt sen sijaan ei ollut minkäänlaista kiirettä mihinkään, ja niinpä kello taisi olla lähempänä puoltapäivää kun rauhallisen aamiaisen jälkeen jalkauduin veneestä satamaan.
 |
| Aamupäivän tyhjä kohta, ennen uusien veneiden saapumista |
Pekka ja Anni ottivat polkupyörät alle ja katosivat kaupungille, itse syvennyin kaikessa rauhassa Eestin uuteen satamaoppaaseen sekä sataman infotiskiltä saatuihin mainoslehtisiin. Ruhnun saarella käynti näyttäisi aikataulujen perusteella edelleen aivan mahdolliselta, vaikka yllättävän pitkiä päivämatkoja se silti vaatisi. Saarenmaa ja ylipäätään Viro ei ole mikään Turun saaristo missä satamat seuraavat toistaan tunnin välein jopa purjevenenopeudella liikuttaessa.
Eilisen päivän pikainen pyöräretki Kärdlan keskustassa oli herättänyt mielenkiinnon paikalliseen, persoonalliseen rakennustyyliin. Lähdimme vielä kävelleen uudemman kerran tutustumaan pieniin kujiin ja erikoisiin (ja erikoisen värisiin!) rakennuksiin.
Aivan samalla tavalla kuin viime kesänä Visbyn rakennuskanta oli jollain erikoisella tavalla yhtenevää monimuotoisuudestaan huolimatta, niin myös Kärdlassa oli oma tunnistettava leimansa. Talot ja mökit ovat kiehtova sekoitus vanhaa ja ränsistynyttä, mutta kuitenkin äärimmäisen siistiä ja hyvinhoidettua.
Paikallisen rautakaupan värikartta tuntuu olevan hyvinkin rohkea ja erilainen kuin meilläpäin, jopa selviä vastavärejä oli kylmän rauhallisesti maalattu samaan rakennukseen.
Jos siis oli ylipäätään maalattu, yllättävän paljon oli rakennuksia joiden maali lienee jostain 70-luvulta ja osasta oli hilseillyt enemmän pois kuin pysynyt paikoillaan. Ja silti pihoista ja rakennuksista huokui jonkinlainen siisteys ja huoliteltu ulkonäkö. En aivan saanut kiinni että miten se edes on mahdollista samaan aikaan...
Yllättävän suuri osa ajasta kului satamassa muiden veneilijöiden kanssa jutteluun. Samaan aikaan meidän kanssa saapunut Sweden Yacht 36 -veneen pariskunta olivat todella mukavia ja paljon Virossa purjehtineita. Sain monta hyvää vinkkiä kokemusta eri satamista, samalla sain pallotella omia ideoitani ja reittivalintojani, että olivatko ne laisinkaan toteuttamiskelpoisia.
Eilisen päivän ylityksen kova keli ja se että en voinut varsinaisesti sanoa nauttineeni purjehduksesta vähän harmittivat edelleen. Mielikuvissani purjehtijan kuuluisi olla peloton sankari jonka nautinto vain lisääntyy kelin kovetessa, itseäni en aina saa sovitettua kyseiseen rooliin. Onneksi satamasta löytyi yllättävän monta veneilijää jotka kertoivat samantyyppisistä kokemuksista kuin mitä itselläni oli ollut. Tänään Kärdlaan saapuneen veneen kippari kertoi oksentaneensa useamman kerran ylityksen aikana eikä vaimon vointikaan ollut ollut paljoa parempi. Tiedän että purjehdusta harrastamaton lukija saattaa tässä kohdassa ihmetellä että mikä pakko sinne merelle on sitten edes tunkea väkisin jos se on niin vastenmielistä ja pelottavaa. Joku siinä kuitenkin houkuttaa, joko seikkailun tuntu tai itsensä voittaminen, joka tapauksessa oman mukavuusvyöhykkeen rajojen laajentaminen (vaikka pahimmillaan sitten oksennuksen maku suussa) on yllättävän palkitsevaa ja jopa koukuttavaa puuhaa.
 |
| Anni ja Suomenlahden eteläranta |
 |
| Perinteinen keinu |
Huomiseksi ennustettu myräkkä tuntui elävän jokaisessa ennusteessa vähän omaa elämäänsä. Pahimmillaan lauantain aamupäivän aikana sataman yli pyyhkii lähes 40 solmun myrskyrintama, parhaimmillaan kovan tuulen suhteellisen pieni alue ohittaa Kärdlan lähes kokonaan. Joka tapauksessa huomasin useammankin veneilijän sitovan ylimääräisiä köysiä veneen ja laiturin väliin, sekä lisäävän lepuuttajia kriittisiin paikkoihin. Itse totesin että jo pelkästään omaa unenlaatua arvostaakseen täytyi tehdä samat temput omalle veneelle, eipähän tarvitse sitten aamuyöstä turhaa heräillä jokaiseen puuskaan ja mahdolliseen keinuntaan.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti