1. Päivä, Nauvoon

Tänä keväänä vene laskettiin vesille jo 3. huhtikuuta ja ennen kesälomareissu on tullut purjehdittua niin pohjoisen suuntaan Merikarvian Krookaan kuin Raumalle useita kertoja. Lisäksi kävin Laurin ja Ollin kanssa heinäkuun alussa Ahvenanmaalla Getalla pikaisella viiden päivän reissulla missä tuli koettua niin avomeripurjehdusta rankkasateessa ja saaristopurjehdusta ukkospuuskissa kuin upeita moottorointeja rasvatyynellä merellä auringon porottaessa. Kyseinen reissu ansaitsee ehkä aivan oman postauksensa joskus myöhemmin, mutta nyt hypätään suoraan jokavuotiselle kesälomareissulle ja sen ensimmäiseen varsinaiseen purjehduspäivään.

Veneen lastaus Uudessakaupungissa maanantai-iltana

Tämän vuoden purjehdus alkoi Uudestakaupungista, Salmerin telakan vierasvenelaiturista mihin vene oli jo aikaisemmin siirretty Luvialta. Maanantai oli sääennusteissa melkoisen purjehduskelvotonta keliä joten päätimme aloittaa reissun yöpymällä tiistain vastaisen yön veneessä. Näin olisimme aamulla valmiina nopeaan lähtöön, olisihan edessä 48 mailia saaristoa jo osin avonaisempaa merta kohti Nauvon vierasvenesatamaa.

Nopea aamiainen liikkeellä

Jostain syystä nopea lähtö ei ole kohdallani kovin usein onnistunut, tälläkin kertaa kello oli tasan 10 ennen kuin saimme köydet irti ja moottoroimme Ukista ulos vievälle väylälle. Päättelyni edellisen päivän eli maanantain purjehduskelvottomuudesta olivat ilmeisen oikeat, uutiset tiesivät kertoa että 40-jalkainen purjevene oli menettänyt mastonsa ja ajautunut karille juuri sinä päivänä, onneksi kuitenkin ilman henkilövahinkoja. Täpötäydeltä Pakkahuoneelta ainoastaan yksi Scylla oli suunnannut merelle, muiden jäädessä suosiolla pitämään säätä sataman palvelujen ääreen. Nyt tiistaina porukkaa oli sitäkin enemmän liikkeellä, katkeamaton jono purjeveneitä valui Ukista etelän suuntaan. Tuuli tuntui muutaman solmun voimakkaammalta kuin oli ennustettu, tietenkin täysin vastaisena. Lapset nukkuivat edelleen vaikka aallot olivat paikoin jo melko suuria, nopeuden hidastuessa pahimmillana neljän ja puolen mailin mateluksi. Moottoroimme sinnikkäästi muiden mukana etelään, vasta kello 12:20 pääsimme ns. Kustavin ränniin ja saatoimme sammuttaa moottorin.

Ströömin pohjoispään ruuhkaa

Seuraavat kaksi tuntia olivat hyvin vaihtelevia tuulen puolesta, välillä vene lillui hädin tuskin reilua kolmea solmua eteenpäin, välillä puuska sai 6,7 solmua mittariin. Mustia ja harmaan eri sävyisiä pilviä mateli hyvin matalalla ohi ja sadealueita näkyi vähän joka suunnassa. Pipo syvällä päässä, harmaa villapaita välissä ja talvella käytössä ollut toppatakki kaulukset ylhäällä oli juuri sopiva asuste heinäkuun lomapurjehduksen aloittamiseen.

Uninen miehistö heräili joskus puoli kahden maissa...

Heinäkuiseen lomapurjehdukseen sopiva vaatetus

Epävakainen sää ja ennustetut voimakkaat puuskat olivat säikäyttäneet sen verran jo etukäteen että olin ottanut ykkösreivin isopurjeeseen. Kapeassa ja suojaisessa Ströömissä ehdin jo hiukan kyseenalaistaa reivin tärkeyttä, mutta en onneksi sitä kuitenkaan purkanut. Iniönaukossa tuuli yltyi 20 solmun paremmalle puolelle ja päästiin tekemään uusia nopeusennätyksiä. Autopilotti tipahti kyydistä siinä vaiheessa kun lokissa alkoi vilahdella yli 8 solmun nopeuksia mutta käsin ohjaten meno tuntui silti vielä suhteellisen vaarattomalta. Hurjin kyyti kesti alle puolisen tuntia, totesin homman kuitenkin hieman stressaavaksi ja pienennettiin genuaa vielä entisestään niin että saimme nopeudet kuuden ja puolen solmun hujakoille.

Paukku-vaari kärsi merenkäynnistä

Pikkuhiljaa tuuli rauhoittui ja aurinkokin alkoi pilkistellä, viimeiset tunnit kohti Nauvoa mentiin todella leppoisissa merkeissä, neljää solmua mukavassa takamyötäisessä. Olin etukäteen hiukan jännittänyt kuinka satamaan mahtuisi, netistä olin lukenut että edellisenä viikonloppuna Nauvo oli ollut kertakaikkisen täynnä. Onneksi nyt viikolla tilaa oli aivan kohtalaisesti, saimme oikein mukavan paikan uloimmasta laiturista, tästä olisi aamulla helppo lähteä jatkamaan kohti Hankoa. Hangosta on tarkoitus tehdä torstaina ylitys Kärdlaan, Saarenmaalle.

Leppoisa loppumatka

Leppoisa miehistö

Lisääkin leppoisaa miehistöä

Nauvon uudet laiturit ja infrastruktuuri olivat todella hienot. Yleensä en niin välitä liian kansoitetuista satamista, mutta Nauvon rauhallinen ilmapiiri ja kauniit puitteet tekevät poikkeuksen. Ainoastaan Ruotsin lipun alla kulkevan Princess 50 -loistojahdin lipuminen satamaan hiukan häiritsi idylliä, en tainnut olla ainut joka vähän kohotteli kulmiaan nykyisessä pandemiatilanteessa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana veneen lippu katosi saman tien perästä rantautumisen jälkeen, ilmeisesti miehistö (eläkeikäinen pariskunta) itsekin ymmärsivät olevansa hiukan ei-toivottuja vierailijoita.

Leppoisa venetunnelma

Uusilla laitureilla mahtuu vaikka pyöräilemään

Taittopyörille tuli jälleen käyttöä kun bongasimme luontopolun mainostaulusta maininnan jatulintarhasta parin kilometrin päässä satamasta. Kyseessähän on siis satoja vuosia vanha, yleensä kivistä kalliolle tehty labyrintti. Nauvosta sellainen löytyy heti Sellmontien alusta, useampikin polku vie kallion huipulle missä itse labyrintti sijaitsee. Rakennelman ikä, käyttötarkoitus ja rakentajat ovat hämärän peitossa, siispä kyseessä on lienee jonkinlainen köyhän miehen Stonehenge.

Labyrintin selvittäjä

Olinhan siellä minäkin

Aamulla on ohjelmassa veneen tankkaus, onneksi Nauvossa myydään Nesteen dieseliä joka FAME -vapaana ei ole dieselbakteereille yhtä mieluinen kasvualusta kuin monen muun kilpailijan tuote.