6. Päivä, Kuivastu

Lähdön jälkeen lepuuttajat pois roikkumasta kyljiltä

Laitureilla kuullun perusteella Eestin satamissa on yleensäkin ihan kohtalaisesti tilaa, ja nyt ns. korona-aikana sitä tuntuu olevan ihan ruhtinaallisesti. Ehkä senkin vuoksi lähtöä ruvettiin tekemään vasta puoli kymmenen maissa aamulla, septin tyhjennys ja sitten moottorointia tyynehkölle merelle. Eilisen myrsky oli vain kaukainen muisto, edes maininkia ei ollut jäljellä. Puoli tuntia meitä ennen lähti naapurin Sweden Yacht 36, sen verran olin kipparin kanssa ollut puheissa että tiesin niiden menevän menojaan, purjehdusosaaminen ei tuntunut rajoittuvan pelkkiin puheisiin. Sen sijaan samaan aikaan lähteneen Avance 40:n kanssa mentiin yllättävän pitkään vierekkäin löysässä takamyötäisessä mikä toki tuntui kivalta. Oletuksena kuitenkin on että suurempi vene pitäisi kulkea lujempaa kuin pienempi.

Aamukahvi merellä

Leppoisaa purjehdusta

Reitti suuntautui ensin idän suuntaan, ja vasta kapean portin (ilmeisesti vedenalaiseen kannakseen ruopattu kohta) jälkeen päästiin nostamaan kurssia jyrkemmin vastatuuleen. Eipä sitä iloa silti kovin kauaa kestänyt, edessä oleva synkkä pilvi tummeni entisestään ja alkoi salamoida. Samaan aikaan tuuli kuoli kokonaan. Pelkäsin että kohta saattaa tuulla vähän liikaakin ja laskin purjeet. Moottorin kanssa reittimahdollisuudet olivat monipuolisemmat ja ensimmäistä kertaa keksin käyttää tutkaa sadepilven paikallistamiseen. Hienosti näytti toimivan, ja tutkan ruudulta napattua kännykkäkuvaa 5 minuutin päästä vertaamalla pystyi selvästi näkemään mihin suuntaan ja millä etäisyydellä ukkonen liikkui. Väistö oli helppo suorittaa "perän takaa", ja pääsimme lähes kastumatta rintaman sivusta luikahtamaan.

Sadetta, mutta kuinka kaukana?

Tutka näytti sateen ihmeen hyvin

Moottoroimme Hari Kurk -salmen kautta Väinämerelle (kts. Wikipedia). Kyseessähän on viron saarten ja rannikon rajaama, lähes sisämeren tyyppinen alue jonka keskisyvyys on vain 5 metriä mutta pinta-ala kuitenkin 2200 neliökilometria. En tiedä vaikuttiko mataluus vai mikä, mutta jälleen kerran ennustettua reilusti pirteämpi 10 m/s tuuli oli nostanut Väinämerelle aika inhottavaa allokkoa, tuntui että vene lähestulkoon välillä pysähtyi vasta-aallokossa. Tänä kesänä emme olleet vielä ehtineet kovin paljon vastatuuleen kryssimistä harrastaa, mutta nyt nostimme purjeet ja yritimme saada veneen nousemaan tuuleen. Yritykseksi se meinasi jäädäkin, tuli taas todettua vanha totuus että osittain sisään rullattu genua laskee kryssikulmaa ihan huomattavasti. Tuuli oli kuitenkin liian kovaa kokonaiselle genualle, ja vastaiseen eteneminen jäi sangen vaatimattomaksi. Onneksi ohi mennyt ukkosrintama oli ilmeisesti osasyyllinen kovaan tuuleen, ja rintaman loitontuessa myös tuuli palasi ennustettuihin lukemiin. Samalla avasimme genuan kokonaan ja saimme luovikulman ihan toiselle mallille. Ehkä tämä kryssiminen ei ihan tylsää hommaa olekaan, varsinkin kun nyt päästiin välillä oikeaan suuntaankin.

Lopulta pääsimme purjeilla ihan Kuivastun sataman näköetäisyydelle saakka ennen kuin moottori oli taas pakko käynnistää. Pientä päässälaskua ja aivojumppaa vielä aiheutti vastarannalta lähtenyt ja 10,8 solmua liikkunut autolautta, mutta plotterin ais -tiedoilla saimme laskettua ja varmistettua että tällä kertaa kannattaa vain ajaa alta pois, aikaa ja marginaalia olisi riittävästi. Yleensähän nyrkkisääntönä suuremmat aluksi liikkuvat aina nopeammin kuin äkkiseltään näyttää, ja niiden väistäminen kannattaa tehdä perän kautta ellei ole aivan varma mitä on tekemässä.

Keulamiehistö valmiina rantautumiseen

Perillä, 40 mailia ja reilu 9 tuntia

Kuivastun vierassatama sijaitsee lauttasataman vieressä, tilaa oli hyvin ja satamaisäntä viittelöi meidät saman tutun Sweden Yacht 36:n viereen kuin Kärdlassakin. Olin kateellisena katsellut kiikareilla veneen menoa edellämme, ja tosiaan "maalissa" eroa oli toista tuntia, siitäkin huolimatta että ajoimme jonkin matkaa koneella. Jotkut ne vaan osaavat. Toki voin syyttää myös luonnettani, olen vähän laiska ja mukavuudenhaluinen purjehtijaksi enkä jaksa olla koko ajan säätämässä ja virittelemässä purjeita ja venettä.

Anni ja auringonlasku

Venekissat

Jo Örössä olin jutellut yhden venekunnan kanssa joka oli lähtemässä Eestiin yötä myöten, pitivät kuulemma yöpurjehduksesta. No nyt sama porukka teki lähtöä Kuivastusta Ruhnuun, eli ovat varmaan aamulla siellä kun me vasta heräilemme ja aloitamme samaa matkaa. Ihan kiva jutella ihmisten kanssa ja huomata kuinka eri tavalla purjehdustakin voi harrastaa ja matkantekoon suhtautua. Lisäksi olen saanut todella hyviä vinkkejä moneltakin taholta, loppuloman suunnitelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua nyt kun hiukan tietää jo että mitä on edessä.