13. Päivä, Haapsalussa

Eilinen 15 tuntia tuntui vielä aamulla jäsenissä, vaikka päivä sinänsä oli ollut hyvin leppoinen ja rento. Aamulla totesimme tulleemme kolmesta satamasta "siihen ensimmäiseen", eli Westmeri Marinaan. Keskimmäinen satama oli hieman suurempi mutta suoraan ravintolan edessä. Kolmas näytti pieneltä ja siellä oli vähiten purjeveneitä. Taisimme pimeässä osua siis ihan oikeaan paikkaan.

Ruuhkaisin satama Viron puolella

Laiturilla kuulin tarinaa että nämä satamanpitäjät olivat olleet pahasti vihoissa toisilleen, jopa niin että ensimmäisen sataman pitäjä oli jossain välissä virittänyt vaijerin estääkseen pääsyn peremmällä oleviin satamiin. Tarinan todenperäisyyttä en tiedä, mutta nykyisin kuullemma sama taho omistaa kaikki satamat ja hommat toimivat sujuvasti.

Purjehtimaailma on suhteellisen pieni, melkein naapurissa oli Hallberg-Rassy 40 jonka hyväntuulisen eläkeläispariskuntaan tutustuin jo muutama viikko sitten Isokarilla, ja tämän reissun alussa Uudessakaupungissa. Kaiken lisäksi sekä vene että miehistö näyttivät niin tutuilta että mahdollisesti ei ollut edes ensimmäinen kerta kun tavattiin. Kiinnitin huomioni siihen että meillä oli identtiset keulatikas/ankannokka -yhdistelmät veneen keulassa. Olivat kuullemma saman miehen käsialaa, sanoivat nimenkin mutta ei jäänyt mieleen. Lisäksi mahdollisesti tunsivat meidän veneen entisen omistajan, lempinimellä "Svenkku". Siinä rupatellessa raumalainen oikein hieno HR43 lipui satamaan, raumalaisiin veneisiin tuntuu muutenkin törmäävän itämeren alueella milloin missäkin.

Pekka ja Anni lähtivät polkupyörillä tutustumaan kaupunkiin, minä kirjoitin edellisen päivän blogin loppuun ja kävin suihkussa. Kerrankin suihku missä ei saanut olla koko ajan painamassa nappia. Kuresaaressa yhdellä napin painamisella sai miesten puolella 12 sekuntia vettä, naisten puolella hädin tuskin 5 sekuntia. Yritä siinä sitten peseytyä...

Iltapäivän puolella lähdimme ajelemaan kaupungille Marian kanssa. Päädyimme istuskelemaan pieneen kahvilaan vähäksi aikaa. Keskustaa hallitsi massiivinen Piispanlinna (juu, Kuressaaressa oli myös Piispanlinna) jonku muurien vieressä kiersi pieniä puoteja ja ruokapaikkoja. Linnan ympäristö oli vaikuttava, ulompien muurien rajaama alue oli suuri ja keskellä vielä erikseen itse linna torneineen. Linnaa oli remontoitu pitkään ja se on ilmeisesti vasta vähän aikaa sitten avautunut yleisölle. Ostimme perhelipun (20 euroa) linnaan, Anni halusi myös tulla mutta Pekka jätti tällä kertaa väliin. Linna oli sisältä aikamoinen pettymys, varsinkin verrattuna Kuressaaren upeaan näyttelyyn. Linnaa oli ehostettu ehkä vähän liikaakin, alkuperäistä seinää tai kattoa oli todella vähän näkyvissä, ihan muutamaa portaikkoa lukuunottamatta. Näyttely koostui muutamasta piirroskuvasta ja tekstistä per huone, eli huoneet olivat pääosin tyhjiä. Linnan yhteydessä oleva kirkko oli jotenkin erityisen kalsea, tuli sellainen olo että onkohan täällä milloinkaan mahdettu palvelejja Jumalaa, vai onko se alusta saakka ollut vain rakennus, kuolleita menoja ja vallan pönkittämistä varten rakennettu? Joka tapauksessa tunnelman ero moniin muihin kirkkoihin oli selvä.

Taittopyörien hankintaa ei voi tarpeeksi kehua. Muutaman kilometrin päässä olevassa marketissa käyminen oli niin sujuvaa ja vaivatonta, samojen kassien raahaaminen kävellen siinä helteessä olisi ollut aika tappavaa hommaa. Illan hiukan viilennyttyä kävimme vielä pyöräretkellä ilman sen kummempaa päämäärää. Pitkulaisella niemellä oleva entinen neuvostoaikainen kalatehdas houkutteli rappioromantiikallaan. Alueelle menevän tien katkaisi massiivinen rautaportti, mutta portin portin molemmin puolin pusikkoon katoavat polut kavalsivat sen että emme todellakaan olleet ainoita kielletylle alueelle pyrkijöitä.

Loppujen lopuksi niemen nokassa oli nuorisoa isompikin joukko, ja pari hyväntuulista nuorempaa poikaa huristivat polkupyörilläänkin meidän ohitse. Yksi aikuisempi nainen oli tyttärensä houkuttelemana paikalla kuvaamassa tehdasta ja tornia, vaikka myönsikin olevansa hiukan huolissaan poliisista. Kuullemma poliisit aina silloin tällöin tulivat tyhjentämään alueen nuorisosta jos meno yltyi liian kovaksi. Päätimme vain pikaisesti ottaa muutaman valokuvan ja poistua hyvän sään aikana.

Viimeinkin oli tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ajoissa nukkumaan, olisihan huomenna edessä iso ylitys. Näin kuitenkin suustani kiinni vieresessä veneessä istuvaan virolaismieheen joka oli neljän vuoden aikana rakennushommissa Suomessa oppinut kielenkin oikein hyvin. Ehdimme jutella niin purjehtimisesta kuin ilmailustakin ennenkuin huomasin että vuorokausi on juuri vaihtumassa. Se siitä aikaisesta aamusta...