Lomareissun 1. päivä, Rauman Kuuskajaskariin

Kotisatama Luvian Laitakarissa jää taakse

Työkiireistä johtuen alkuvuoden veneilyt olivat jääneet todella minimiin, yksi reissu Ryöväskeriin kerhon majalla saunomaan sentään vahvisti että vene suurin piirtein toimi talven jäljiltä. Nyt oli kuitenkin työt takana ja loma alkamassa. Tällä kertaa ohjelmassa olisi hyvin perinteinen, Ahvenanmaalle suuntautuva rento lomareissu. Pandemiatilanteen toivon mukaan hellittäessä ensi kesänä sitten taas joku kauemmaksi suuntautuva.

Leppoisaa purjehdusta

Sunnuntaina pääsimme lähtemään Luvian Laitakarista vasta iltaseitsemältä. Tavaraa oli mukana niin paljon että täytyi kahdella autolla tuoda, mutta ihmeellisesti se vain kaikki saatiin veneeseen mahtumaan. Merivesi oli miinuksella joten puolentoista metrin väylää pitkin ei tällä kertaa uskaltanut oikoa vaan ajoimme ensin pohjoiseen ja sieltä sitten Pirtti-Maskalista ulos. Tuulta oli vaihtelevasti, siis lähinnä vaihteli säälittävästä toivottomaan. Ilta oli kuitenkin hieno, ja vasta kun vauhti asettui pysyvästi alle kahden solmun jouduin nielemään tappion ja käynnistämään moottorin. Toisaalta muistelen montaa edellistä kesää jolloin oli lähdetty toppatakin ja pipon kanssa liikkeelle, eli joku osa-alue oli kuitenkin kohdallaan.

 

 

Yleensä ensimmäinen etappi on ollut Kylmä-Pihlajan majakkasaari, siitä on ollut hyvä jatkaa seuraavana päivänä Rauman suuntaan. Nyt olin onneksi saanut vihjeen että Merikarhujen eskaaderi oli miehittänyt saaren, ja majakan web-kamera todellakin näytti satama-altaan täpötäynnä mastoja. Kello oli kuitenkin niin paljon että ihan hirveästi ei vaihtoehtoja ollut, rantauduimme Kuuskajaskariin kaksi minuuttia ennen puolenyön.

Kuuskajaskarissa oli kummallisen hyvin tilaa, vain kaksi moottorivenettä oli laiturissa. Luulen että päivän uutisilla oli osuutta asiaan, aamupäivällä poliisi oli eristänyt koko saaren siellä tapahtuneen kuolemaan johtaneen onnettomuuden vuoksi. Surullinen tapaus, puolustusvoimien tähystys/tulenjohtotorni johon kiipeäminen on kielletty (ja aika hyvin myös estetty tikkaat poistamalla), mutta johon itsekin on muutaman kerran tullut silti mentyä. Alaikäinen sukellusleiriläinen oli löytynyt tornista pudonneena ja menehtyneenä sunnuntaiaamuna. Tornin juurelle oli tuotu kimppu valkoisia ruusuja.

 

Nukkumaan päästiin vasta yhden maissa, seuraavaksi päiväksi olisi ajatus päästä Uudenkaupungin Isokarille. Siitä olisi sitten tiistaina tuulten salliessa mahdollista purjehtia yhdellä pidemmällä avomeripätkällä pohjois-Ahvenanmaalle Getalle.

Hiukan väsynyt, huomaa tyhjä katse :-)