5. Päivä, Kärdlan tuulinen päivä

Windystä, Forecasta, Yr.no:sta ja ties mistä hakemani säätiedot tuudittivat sellaiseen oloon että tuuli nousee vasta aamupäivällä, ja aika nopeasti on ohitse. No neljältä heräsin melkoisen keikutukseen ja köysien teräviin nykäyksiin. Kävin kannella toteamassa että aallonmurtajan aukosta vyöryy aaltoa tuulen kera suoraan kyljittäin meidän venepaikalle, onneksi meitä ulompana oli vielä yksi vene joka otti pahimman vastaan. Totesin että illalla laittamani ylimääräiset varmistusköydet olivat paikoillaan ja että mitään ei ollut tehtävissä joten yritin saada unen päästä kiinni uudelleen.

Tuuli nousussa

Eihän se onnistunut, aina välillä täytyi nousta seuraamaan tuulen kehitystä ja sitä että venenaapurit pysyvät omilla puolillaan. Viiden maissa alkoi sataa, eli rintama lähestyi, ja veneen nykäykset muuttuivat terävämmiksi. Oli ikävä ajatus olla ainoastaan yhden aisan ja sen päässä olevan knaapin varassa, varsinkin kun aamuyöllä huolestuneen uniset ajatukset vaeltavat vähän turhankin tehokkaasti loihtien täysin uskottavia skenaarioita mikä kaikki voi mennä pieleen. Lopulta oli pakko nousta pahimpaan sateeseen lisäämään yksi köysi naapuriveneen perän takaa kelluvan betonilaiturin pollariin. Veneen pomppiminen rauhoittui hieman ja nukahtaminen olisi ehkä ollut mahdollista ellei tuuli olisi koko ajan yltynyt. Naapuriveneiden kapteenit kävivät vuorotellen kohentamassa omia köysiään ja vetämässä ylimääräisiä springejä.

Riittävä määrä lepuuttajia?

Aamulla kahdeksalta olin jo lisännyt tuplaköydet oikeastaan joka suuntaan, sillä myrskyn silmän tyyni hetki oli jo mennyt ohitse ja nyt toisesta suunnasta puhaltava tuuli alkoi uudelleen heräillä. Satamaisäntä kävi huolestuneena kaikki laiturit läpi ja kertoi että Hiidenmaan toisella puolelle Orjakun satamassa oli paraikaa pieni katastrofi menossa, 5-6 kiinnitysköyttä oli paukkunut poikki, puuskissa 30 m/s mennyt rikki ja myräkkä olisi parin tunnin päästä täällä. Viimeistään tässä vaiheessa loputkin veneilijät kaivoivat kaikki mahdolliset köydet laatikon pohjalta, laskin että itselläni oli 11 erilaista köyttä millä vene oli kiinni.

Svanevit toinen oikealta

Ihminen tuntee itsensä aika pieneksi istuessaan tuulensuojassa veneen avotilassa, ainoana asiana mitä voi tehdä niin seurata tuulimittarin nousua. Kärdlassa oli onnea, huiput olivat vain 22 m/s luokkaa ja kaikki veneet pysyivät paikoillaan. Myös sen suomalaisen yksinpurjehtijan joka nukkui humalaansa kaikessa rauhassa vene vain parilla köydellä kiinni, mutta jonka satamakapteeni kävi herättämässä ja kirjaimellisesti pelasti kyseisen veneen isommalta vahingolta. Täytyy antaa täydet pisteet sataman väen toiminnalle, lainaköysiäkin tarjosivat jos joltain puuttuisi.

Iltayhdeksältä myrsky oli muisto vain

Pahin alkoi olla ohitse siinä kl 13 jälkeen, mutta kova tuuli jatkui vielä tuntikausia senkin jälkeen. Vasta kl 17 maissa tuuli oli laantunut sen verran että uskalsin päästä itseni tunnin päiväunille. Olipahan päivä, toivottavasti ei moneen vuoteen tarvitse vastaavaa kokea lomareissulla.

Kauppareissulle lähdössä, taittopyörät on ihan ehdoton juttu

Hiidenmaan idylliä

Käytiin iltasella vielä Selverin kauppakeskuksessa täydentämässä ruokavarastoja. Vaikea kuvitella että päivällä oli ollut sellainen myräkkä, pyöräilimme kauniiden maisemien läpi täysin tyynessä ja rauhallisessa, joskin aika koleassa, kesäillassa. 

JOS sattuisi pitämään suklaasta... hylly on aika pitkä :-)

Kärdlan kirkossa olisi ollut Eestin euroviisujen vuoden 2012 finalistin Ott Leplandin kirkkokonsertti, mutta kirjaimellisesti nukuin onneni ohitse. Kävimme kuitenkin kauppareissulta tullessa kirkon parkkipaikan kautta. Itse rakennus ei herättänyt kovin voimakkaita tunteita, mutta toisessa maailmansodassa kuolleiden Hiidenmaan miesten muistomerkki oli yllättävän vaikuttava. Hieman luonnollista kokoa oleva sotilas istui siinä takkinsa ja kypäränsä vieressä odottaen jotenkin niin aidon näköisenä ja hiukan ahdistuneen oloisena että melkein nousi niskakarvat pystyyn ja alitajuisesti puolittain huomasi odottavansa tai melkein pelkäävänsä että pronssisotilas havahtuu mietteistään ja käännähtää kohti. Tämmöistä taidetta huomaan ymmärtäväni.

Illalla vielä sauna, ja sitten varsin monipuolinen ja aivan liian pitkä päivä olikin enää blogin päivitystä vaille valmis. Huomenna lähdemme aamulla kohti Kuivastua, reilu 40 mailia. Ainakin ennusteet näyttävät ihan eriltä kuin tämän päivän kohdalla, toivotaan että tulee hyvä purjehdus.