Purjehdusta: 7. Päivä, Ringsu (Ruhnu)

Aamukahdeksalta Kuivastun sataman näytti vielä edellisiltaakin tyhjemmältä, puolet yöpyneistä veneistä oli jo jatkanut matkaa. Aamu oli täysin tyyni joten lähtö satama-altaasta oli helppo, köydet vain irti ja pieni tuuppaus veneelle ennen kyytiin hyppäämistä. Kellon näyttäessä 8:40 edessä oli yksi tämän reissun pisimmistä purjehduksista, sillä Ruhnun saaren Ringsun satamaan on Kuivastusta matkaa tasan 50 mailia.

Kuivastun satama kello 8:40

Reitti ainakin oli helppo, Kuivastun sataman jälkeen avomeren äärellä tehdään yksi käännös suuntaan 190 astetta (tai sinnepäin) ja seuraavan kerran sitten käännytäänkin Ringsun satama-altaaseen 8 tuntia myöhemmin. Tuuli oli käytännössä olematon joten jatkoimme moottorointia Riianlahdelle, autopilotin pitäessä suuntaan oli aika nauttia aamiainen merinäköalalla ja kahvit päälle.

Tyyni Riianlahti

Hiljakseen tuuli alkoi viristä, aivan niinkuin se usein aamuisen tekee. Valitettavasti meillä oli matkaa sen verran paljon edessä että ei ollut mahdollista jäädä tunnelmoimaan purjeilla kävelyvauhdilla etenemistä vaan jouduimme jatkamaan moottorilla loppujen lopuksi kaksi kokonaista tuntia. Kun purjeet oli nostettu ja moottori sammutettu vauhti asettui vajaaseen viiteen solmuun mikä oli ihan riittävä tässä tapauksessa, ja olihan tuulen ennustettu vielä hiukan tuosta piristyvän.

Tuolla suunnassa pitäisi näkyä jotain noin 5 tunnin kuluttua...

Välillä tuntuu että osa purjehduksen viehätyksestä ja mystiikasta on menetetty nykytekniikan vuoksi. On tarkkaa sijaintitietoa GPS:n muodossa, on vähän liiankin tarkkoja sääennusteita joista voi suunnitella etukäteen päivän ohjelman jopa yksittäisten käännösten tarkkuudella. Nyt olikin poikkeuksellista että tuuli ei suinkaan ollut niin sivusta kuin ennusteiden mukaan piti olla. Emme päässeet purjehtimaan niin ylös tuuleen kuin olisi pitänyt, eli jouduimme tähtäämään reilusti Ruhnun vasemmalle puolelle jotta purjeet pysyivät vedossa ja vauhti kohdallaan.

Puolenpäivän herkutteluhetki, paikallista suklaata ja kylmää maitoa :-)

Onneksi samainen ennuste oli luvannut että tuuli kääntyisi vielä lisää oikealle päivän mittaan, ja pikku hiljaa niin tapahtuikin. Aina kun tuuli kääntyi niin käänsin venettä perässä saman verran, eli reitistämme tuli hiljalleen oikealle kaartuva kaari. Meillä ei veneessä alkuperäinen tuulimittari vuodelta 1992 keskustelu uudehkon autopilotin kanssa, muuten olisin saanut veneen automaattisesti seuraamaan kääntyvää tuulta. Toisaalta sitten matka olisikin ollut tylsä, nyt oli sentään jotain tekemistä. Vasta tunnin matkan päässä Ruhnusta tuuli oli kääntynyt niin että uskalsin varmasti luvata meidän pääsevän sinne yhdellä suoralla legillä, ilman ainuttakaan luovia.

Miehistö

Sääennusteiden perusteella olin ollut huolissani lähinnä tuulen riittävyydestä, mutta näköjään tästäkään päivästä ei tullut semmoista etteikö olisi jossain kohdassa pitänyt reivata. Ihmeellisiä ilmoja on kyllä ollut koko viikon, aina tuullut enemmän kuin on pitänyt.

Oranssipaitainen satamaisäntä näyttää laiturilla meille paikkaa

Ruhnu sukelsi rannattomasta merestä näkyviin noin 15 mailia ennen satamaa, eli melkein 2,5 tuntia jouduimme katselemaan saaren hidasta suurenemista horisontista ennen kuin pääsimme viimein ajamaan satama-altaaseen sisään. Tämän viikon sääteemaan jotenkin kuului sekin että tuulen nopeus oli suurimmillaan juuri silloin kun saavutaan mereltä outoon satamaan. Onneksi satamakapteeni oli laiturilla näyttämässä meille paikkaa mihin saimme ajaa suoraan sen kummemin vekslaamatta mihinkään suuntaan.

Koko pitkä ylitys oli mennyt lähestulkoon niin hienosti kuin vain voi mennä. Ainoastaan lopuksi tuuli meinasi vähän innostua, mutta siitäkin selvittii genuan reivaamisella, tällä kertaa aallot pysyivät huomattavan pieninä ja purjehdus oli aika vaivatonta. Ylitys kesti yhteensä yhdeksän tuntia joista kaksi ensimmäistä ajeltiin moottorilla tuulen heräämistä odotellessa.

Satamamaksun (25 euroa, siisti ja uusi huoltorakennus suihkuineen, saunasta lisähinta) maksamisen jälkeen kävelimme muutaman sadan metrin päässä satamasta olevaan "Kulttuuriaittaan" missä oli menossa saarella pidetyn viululeirin loppukonsertti. Tuntui lähes epätodelliselta kuunnella hyvässä tunnelmassa tasokasta kansanmusiikkityylistä musiikkia vaikka vain tunti sitten olimme vielä rannattomalla merellä miettimässä että kuinkahan satamaan mahtuu ja miten rantautuminen onnistuu. Siirtymä ja kontrasti maailmasta toiseen oli nopea ja raju.

Paikallista meininkiä

Maria ja Anni ottivat taittopyörät ja ajoivat saaren poikki aina pohjoiskärkeen saakka. Minä lähdin kävellen perään, mutta jämähdin kolmen ja puolen kilometrin päässä olevaan Ruhnun keskustaan. Tähän saakka koettu näytti oikein hyvältä, aivan varmasti saisimme huomisen päivän kulumaan, jos ei aikataulu painaisi niin päälle niin mikä ettei vielä seuraavankin.

Alla muutama erittäin sekalainen kuva kävelylenkin tiimoilta, huomisillan postauksessa käyn läpi paremmin mitä Ruhnusta onnistuimme löytämään.