No nyt oli sitten kolmas yö kymmeneen vuoteen. Olinkin vähän ihmetellyt latvialaista porukkaa joka pystytti muutaman teltan siihen nurmikolle ihan keskelle satamaa, kello neljään mennessä porukan laatu oli kyllä selvinnyt. Varsinaista humalaista huutelua ei kuulunut, mutta meininki oli muuten ilmeisen hyvä ja keskustelun volyymi aika kantava. Onneksi puoli viiden maissa meni joku rintama ohitse ja nosti reippaan ja viileähkön tuulen vähäksi aikaa tyyntyäkseen ihan täysin hetken kuluttua. Ilmeisesti iltaa viettäjille tuli kylmä ja äänet hiljenivät saman tien siihen.
 |
| Hereillä alle 5 minuuttia... #nofilter |
Havahduin puoli kymmeneltä ja katsoin puhelinta, viesti henkilöltä Timo, sisältönä että "Tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus aikaa 10 min". Olin hetkessä täysin hereillä, tai siis niin hereillä kuin syvästä unesta juuri herännyt voi olla. Ylläoleva kuva on otettu tasan 5 minuutin kuluttua ja sen kyllä näkee naamasta.
 |
| Aamukahvivieras |
Tupatarkastus siis liittyi siihen että eilen oli Ruhnussa ollut aikaisemmin mainitsemani seminaari (jossa paikalla mm. Viron eduskunnan puhemies ja muita ns. isokenkäisiä), ja Suomea edusti Ilmailuliiton hallituksen pj Timo Hyvönen. Olin haastanut Timoa kahville veneelle mutta heidän eilinen ohjelmansa oli venynyt niin ja asia jäi. Onneksi Timo oli aamulla vielä ennen lähtöään päättänyt kävellä sataman läpi ja sattumalta heräsin juuri samalla minuutilla. Maria teki ihmeitä ja kattoi kahvit ennätysajassa avotilan pöydälle, minä yritin päästä hereille ja jutella samalla jotain järkevää. Taisin ainakin luvata ruveta taas lentämään ahkerammin jos oikein muistan...
 |
| Kuresaareen syömään |
Saattelin Timon koneelle, hän lähti Kuresaareen syömään nopeudella 140-150 solmua, arvioitu lentoaika 15 minuuttia. Lähdimme itse lähes saman tien samaan suuntaan nopeudella 5,8 solmua, arvioitu aika noin 7 tuntia. Miten tuo lentomatkailu tuntuukin jotenkin huijaamiselta? :-)
 |
| Täysin tyyntä |
Meri oli oikeastaan vielä tyynempi kuin mitä oli ennustettu, ei minkäänlaisia mahdollisuuksia purjehtimiseen ensimmäiseen viiteen tuntiin. Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana oli todella kuuma, vain muutamien päiviän takainen toppatakkien ja pipon pitäminen tuntui todella kaukaiselta muistolta. Maria viritti lakanan avotilaan suojaamaan auringonpaahteelta, itse makailin useita tunteja sisällä ja annoin autopilotin hoitaa ajamisen ja lasten tähystyksen. Aina vartin välein huikkasin lapsille että "Onko muistettu tähystää?" ja vastaus oli aina että "just äsken katsottiin eikä mitään näy".
 |
| Tähystäjät aurinkolakanan alla |
 |
| Epätodellisen tyyni meri jatkui tunnista toiseen |
Anni oli ottanut reissulle mukaan kirjan "Muumimappa ja meri". Olen sen joskus lukenut mutta siitä huolimatta luin sen uudelleen puoleen väliin saakka edellisellä legillä, Ruhnuun purjehdittaessa. Nyt ehdin lukea sen sitten rauhassa loppuun. Kieltämättä vähän samastuin Muumipappaan, varsinkin se kuinka koko perhe joutui muuttamaan saareen isän itsensä etsimisen ja kriisin vuoksi vähäsen nipisti. Jouduin kysymään Marialta että tykkääkö hän tästä ihan oikeasti, vaiko vain sen vuoksi että itse olen purjehduksesta innostunut. Vastaus oli kyllä ihan lohduttava mutta ei silti täysin poistanut sitä että jotkut kohdat muumiperheen sisäisessä dynamiikassa tuntuivat lähes epämiellyttävän tutuilta. Tuoltakohan minäkin näytän ulkoapäin katsottuna...?
Nautin täysillä siitä että kerrankin keli oli tasainen ja minua ei tarvittu mihinkään. Hain kitaran keulapiikistä ja lauleskelin kaikessa rauhassa Viisikielistä. Hauskana yksityiskohtana kännykän kitaranviritysohjelma oli sitä mieltä että moottorin hurina korreloi tarkasti kitaran matalan E-kielen kanssa, jopa niin että kyseisen kielen viritys ei meinannut laisinkaan onnistua ohjelman avulla (juu tiedetään, korvallahan se kuuluu virittää).
Reilun viiden tunnin moottoriajon jälkeen tuuli viimein virisi ja vieläpä sen verran sopivasta suunnasta että pääsisimme purjehtimaan. Jotenkin se moottorin unettava hyrinä saa jonkinlaisen apatian aikaiseksi, jouduin hetken kamppailemaan että ylipäätään sain itseni nykäistyä seisaalle ja purjeita nostamaan. Kun moottori sitten vaikeni niin tuntui kuin olisi unesta herännyt, tätä se purjehtiminen kuuluu olla!
Valitettavasti äänetöntä veden poikki liukumista ei kestänyt kuin tunnin verran, sitten piti laskea purjeet ja ottaa suunta kohti Kuresaareen ruopatun tunnelin alkupäätä. Tunnelilta se melkein tuntui, puolen tunnin moottoriajo kaukaa mereltä viivasuoraa pitkin satama-altaaseen. Mailikaupalla matalikkoa molemmilla puolilla, tilaa sen verran että kaksi venettä pystyy mukavasti kohtaamaan mutta ei sen enempää. Satamasta löytyi hyvin tilaa, saimme valita mieleisen paikan koska satamamestaria ei näkynyt missään. Eikä kyllä vastannut satamatoimiston ovessa oleva puhelinnumerokaan. No, eiköhän huomennakin ehdi, koodit suihkuihin saatiin kuitenkin avuliaalta kanssaveneilijältä niin hätäkös tässä.
 |
| Kauppareissu puiston halki |
Pikainen pyörähdys kaupungilla pankkiautomaatilla (siihen loppui sularaha probleem!) sekä Coop -ruokakaupassa ja päivä olikin aika hyvässä vaiheessa. Seuraavan päivän ohjelmaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ainakin tutustuminen Kuresaareen Piispanlinnaan on ennakkotietojen mukaan asia mihin kannattaa varata kunnolla aikaa.
 |
| Öinen satama, taustalla Piispanlinna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti