8. Päivä, Ruhnuun tutustumista

Lomareissulla on aina purjehduspäiviä enemmän kuin satamapäiviä, tuntuikin aika luksukselta kääntää tänään aamulla vain kylkeä ilman huolen häivää, emme olisi lähdössä mihinkään. Toki pieniä huolia ilmaantui jo aamupäivällä, meille nimittäin kehittyi akuutti "sularaha probleem" niinkuin satamaisäntä asian ilmaisi. Muoviraha käy itsestäänselvänä maksuvälineenä jokaisessa satamassa, kahvilassa ja sen semmoisessa. Silti käteistäkin tarvitaan, ja sitä olikin jonkin verran mukana reissuun lähdettäessä. Jostain syystä kuitenkin havahduimme tilanteeseen että koko veneen kaikki käteisvarat olivat 33 euroa. Tämä tuli ilmi kun yritimme vuokrata kaksi polkupyörää omien taittopyöriemme lisäksi, vuokraus olisi onnistunut vain käteisellä. Ongelmaksi muodostui se että samaa käteistä rahaa tarvitaan myös kirkkojen opastettuun kierrokseen, majakan pääsymaksuun sekä mahdollisesti museoon.

Tilaa olisi, varsinkin näin aamupäivällä

Ystävällinen satamakapteeni yritti kovasti ratkaista ongelmaa puolestamme. Ensin yritimme keskustella englanniksi, mutta koska molempien kielitaito oli yhtäläisen heikko niin totesimme että on helpompaa että hän puhuu eestiä ja minä suomea, ja sanotaan asiat sitten vähän eri sanoilla jos ei jotain kohtaa ymmärretä. Järjestely toimi vallan mainiosti. Satamaisäntä soitti kylän kaupalle ja kertoi että turisteilla on sularaha probleem eli käteisrahasta pulaa. Kaupasta olisi mahdollista nostaa käteistä kortilla, mutta ennakkoon varoitettiin sen onnistuvan vain joidenkin pankkien asiakkaille. Lapset olivat vielä kovasti unisia niin jätimme suosiolla pyörät ainakin tässä kohdassa vuokraamatta ja lähdimme vain kahdestaan tutustumaan Ruhnun kirkkoihin.

Ruhnun vanha kirkko, taustalla uusi

Opas kertomassa Ruhnun historiaa

Ruhnun kirkot sijaitsevat aivan vierekkäin, hautausmaan ympäröimällä mäellä. Turistioppaana kirkonmäellä oli aivan mainio vanhempi nainen jonka tarinoita olisi voinut kuunnella vaikka kuinka kauan. Vanha puukirkko on eestin vanhin puurakennus, sen rakentaminen aloitettiin 1642. Uusi kirkko on tehty kivestä ja se vihittiin käyttöön vuonna 1912. Ruhnun asukkaat olivat alunperin lähes täysin ruotsalaisperäisiä ja puhuivat keskenään omaa ruotsin murretta mikä ilmeisesti erosi riikinruotsista enemmän kuin viron ja suomen kielet toisistaan. Kun Balttian miehittäminen alkoi vuonna 1944 olla selviö niin Ruhnun ruotsalainen väestö evakuoi itsensä Ruotsiin jättäen kaiken taakseen taloja ja karjaa myöten, vain kahden perheen kerrotaan jääneen saarelle. Nykyiset ruhnulaiset ovat enemmän tai vähemmän kuka mistäkin saarelle tulleita, mutta mielellään muistavat ja kunnioittavat saaren ruotsalaista menneisyyttä. 

Hautausmaata kirkon ympärillä, tänne ruhnulaiset edelleen haudataan.

Koko mäki kirkkojen ympärillä oli hautausmaana. Totutusta poiketen haudat eivät olleet minkäänlaisessa järjestyksessä tai riveissä, vaan niitä oli kaivettu vähän sinne ja tänne. Lisäksi ruhnulainen tapa oli pystyttää haudalla ainoastaan puinen "katettu risti", ja jättää se sen kummemmin hoitamatta. Kun risti lahosi ja kaatui niin se sai kaatua, ja ilmeisesti vainajan muistokin sitten jossain kohdassa haaleta. Muutama ruotsalainen suku on jälkeenpäin tuotattanut ihan oikean hautakiven sukunsa esivanhempien haudalle, muutenkin ruhnu on ilmeisesti ruotsalaisten turistien suosiossa, joko täällä asuneiden jälkeläisten tai sitten ihan ns. kulttuurituristien. Epidomologisten syiden vuoksi tietysti tänä kesänä ei Ruhnussa eikä muuallakaan Eestissä ole ruotsalaisia näkynyt.

Uusi kirkko oli aika laimea vanhan jälkeen

Viihdyimme kirkossa toista tuntia. Sen jälkeen menimme kalakeitolle ihan kirkon lähellä sijaitsevaan Liise Talu -kahvila/majoitus/ravintolaan. Yritimme saada myös lapsia tulemaan veneeltä kyllälle, mutta lapset kokkasivat mieluummin itselleen veneellä hotdogit. Ihailtavaa omatoimisuutta, saimme kaikessa rauhassa kahdestaan istuskella kalasopan äärellä. Istumapaikan valitsemiseen liittyi vain outo pulma, nimittäin auringossa istuessa aurinko paistaa liiankin kuumasti ja tekee mieli siirtyä varjoon. Varjossa taas tulee nopeasti kylmä, sillä vaikka kuinka on heinäkuu niin ilman lämpötila ei vain suostu millään nousemaan asiallisiin lukemiin. Lopulta tulimme sisälle syömään, siellä oli juuri sopivaa.

Ulos aallonmurtajasta ja rannattomalle merelle

Koko reissun ajan on keulakannella matkustanut valmiiksi puhallettu Zodiac 230 -kumivene. Nyt laitoimme sen ensimmäistä kertaa vesille ja täyteen tankattu Suzukin 2.5 -hevosvoimainen moottori perään. Heti satamasta (joka sijaitsee saaren eteläkärjessä) katsottaessa saaren itäreunalla näkyi pitkä hiekkaranta, yllytin Pekan ja Annin menemään kumiveneellä sinne ja lupasimme kiertää kävellen samaan paikkaan. Vannotin vain etteivät lähde tuulen alapuolelle seikkailemaan, jos moottorille tapahtuu jotain ja soutamisen kanssa tulee vaikeuksia niin nykyinen tuuli ajaisi veneen aina Latvian rannikolle saakka. 

Muutama sata metriä satamasta tosiaan alkoi aivan täydellinen hiekkaranta. Hiekka oli niin hienoa ja tasaista kuin voi toivoa, ja syveni niin hitaasti että housujen lahkeet käärimällä saattoi veteen kahlata kymmeniä metrejä. Alkoi jo harmittaa ettei otettu oikein eväitä ja uikkaireita mukaan, mutta vain kaksi tuntia iltapäivällä kl 17-19 auki oleva majakka ja siellä vierailu alkoivat painaa seuraavaksi päälle.

Takaisin merelle

Ruhnun majakan on valmistanut vuonna 1875 Ranskalainen yhtiö, ja se on pystytetty Ruhnun saarelle kaksi vuotta myöhemmin. Väitetään että majakan olisi suunnitellut itse Gustave Eiffel, vaikka todisteita asiasta ei ilmeisesti ole olemassa. Toki majakan tyylissä ja toteutuksessa voi nähdä yhtäläisyyksiä Eiffelin torniin joten ehkäpä asiassa on jotain perää.

Kohti majakkaa

Koska majakan runko on kovin kapea, niin kierreportaat kiertyvät suhteellisen jyrkästi itsensä ympäri. Tämän vuoksi myöskään keskellä ei ole mitään kuilua, ja kiipeäjä ei näe kuin lyhyesti eteensä tai taakseen. Tässä on se hyvä puoli että mitään huimausta tai korkean paikan kammoa ei kesken kiipeämisen pääse syntymään.

Majakan ylätasanteelle on 148 suhteellisen jyrkkää rappusta, ja siitä vielä 12 rappusta näköalatasanteelle. Koko majakka on kasattu niittaamalla valurautaiset osat toisiinsa. Neljän sivujalan ansiosta rakenne on todella tukeva, minkäänlaista pientäkään heilumista (vrt. näkötornit) ei ollut havaittavissa.

Majakalta on lyhyt matka saaren itärannalle, missä on valtavia dyynejä valkoista hiekkaa ja hiekkaranta mikä jatkuu molempiin suuntiin silmänkantamattomiin. Maria ja Anni kävelivät rantaa pitkin satamaan, puolitoista kilometriä yhtäjaksoista upeaa hiekkarantaa. Kartasta katsoessa samanlaista rantaa jatkuu ainakin toinen mokoma myös pohjoisen suuntaan.

    

Iltasella löysimme veneen jääkaapin pohjalta pari makkarapakettia ja jostain laatikosta ns. euron kertakäyttögrillin. Makkaroita ja maisseja grillatessa tyynen satama-altaan äärellä tuli semmoinen olo että jos täältä ei ihan vielä huomenna lähtisikään. Ehtiihän sinne Kuresaareen yhden päivän myöhemminkin, samantyyppistä lähes tyyntä tai ainakin heikkotuulista on ennustettu useammalle päivälle.