3. Päivä, Kärdla (Hiidenmaa)

Illalla vielä ennen nukkumaan menoa vaihdoimme veneen parempaan paikkaan, alkuperäisellä paikalla keula meinasi väkisinkin ottaa laituriin ja köli pohjaan. Samalla saatiin nokka suoraan tuuleen, ja yö olikin oikein rauhallinen sen puolesta. Itse sen sijaan mietin tulevaa ylitystä vähän liikaakin, myönnän että jännitti. Aamulla seitsemän jälkeen Windyn päivitetyt tuulitiedot lupasivat 18 solmua eli noin 9 m/s tuulta, ja iltapäivän mittaan tuulen piti rauhoittua sinne 14 solmun hujakoille. Totesin että jos nyt jänistetään niin sitten ei koskaan enää uskalla, ylös ja merelle siis.

Örö oli positiivinen yllätys, ehkä jos paremman ajan kanssa vielä...

Pääsimme puoli yhdeksän maissa lähtemään, kelluvan septintyhjennyspumpun kautta ja sitten etelän kautta avomerelle. Nauvon rikkinäinen septi-imuri oli ehtinyt säikäyttää että onko minulla poistoletku tukossa vai mitä, mutta nyt tankki tyhjeni juuri niinkuin pitikin.

Sadekuuroja sekä kalliosaaria

Meri Örön eteläpuolella on todella rikkonaista, kymmenien metrien syvyisestä pohjasta kohoaa jyrkästi paljaita luotoja ja pieniä saaria joiden välisä puikkelehdimme kaakon suuntaan. Joku varovaisempi olisi ehkä pysynyt virallisemmilla väylillä, mutta me halusimme nähdä Bengtskärin majakan mikä oli lähestulkoon matkan varrella, olettaen siis että suostui oikomaan lähinnä miinakenttää muistuttavan kivisen ja karisen alueen halki.

Bengtskärillä ei ole laisinkaan laituria tai rantautumismahdollisuutta omalla veneellä saapuville, huhujen mukaan täydellisen rasvatyynen vallitessa joku on joskus onnistunut kiinnittämään veneensä vähäksi aikaa johonkin kallionkoloon. Tällä kertaa meillä oli joka tapauksessa kiire ja pitkä matka edessä joten tyydyimme kurvaamaan lähietäisyydeltä ohitse. Majakka on kieltämättä vaikuttavan näköinen omin silmin nähtynä, vaikka juuri ohi mennyt sadealue ja sen pilvet pimensivätkin taivaan ja saivat kaiken näyttämään harmaalta. Millaisia kuvia olisikaan saanut auringon paistaessa?

Majakan jälkeen otettiin kurssi suoraan kohti Hiidenmaan Kärdlaa. Tuulen suunta oli aamun aikana muuttunut aivan kuin oli ennustettukin ja pääsimme purjehtimaan suoralla sivuvastaille juuri oikeaan suuntaan. Plotteri näytti 44 mailin matkaa ja mukava 15-16 solmun tuuli vei venettä ihan riittävän rivakasti eteenpäin. Mikä voisi mennä vikaan?

Niinhän siinä sitten kävi että jälleen kerran ennuste oli siloiteltu versio arkielämän todellisuudesta. Hyvin nopeasti tuuli nousi ensin 20 solmuun, ja vähän ajan kuluttua 22-25 solmun välille. Samaa tahtia kasvoi myös aallon korkeus. Isopurjeessa oli jo alusta saakka ollut yksi reivi eikä keulakaan ollut ihan kokonaan käytössä, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi että purjetta oli silti liikaa ulkona. Yli 20 solmun sivuvastaisessa rullan kiskominen sisäänpäin ei ole ihan yksinkertainen juttu, käytännössä toisen täytyy löysätä genuan skuutteja oikein kunnolla ennen kuin se onnistuu, kauheasta paukkeesta ja purjeen löysänä hakkaamisesta välittämättä. Loppujen lopuksi päädyimme pienentämään keulaa vielä toisenkin kerran, ja silti nopeus tuntui vain kasvavan. Pseudo-AIS -dataa MarineTrafficin palveluun lataava ohjelma piti kirjaa keskinopeudesta, sen mukaan 29 mailin matkalla keskinopeus oli ollut tasan 7.0 solmua. Kovin paljon suurempiin pitkäaikaisiin nopeuksiin ei varmaan meidän veneellä edes pääse, ja pidemmän päälle puuskainen ja "liian voimakas" tuuli sekä horisontin yli nousevat aallot alkoivat tuntua aika ikävältä. Kävipä yksi miehistön jäsen laidalla tyhjentämässä vatsalaukkuakin, ja omaa oloani voisi kuvata sanomalla että olin melkein kateellinen tälle oksentajalle...

Kärdlan aallonmurtaja

Kaikki loppuu onneksi aikanaan, ja pääsimme mukavasti Kärdlan aallonmurtajasta sisään ja vene puolityhjän satamaan aisapaikalle kiinni. Köysien kiinnittämisen jälkeen vajosin nälkä-apatiaan sohvan nurkkaan ihmettelemään maailmaa mikä ei keinu, kohise eikä kaadu mihinkään suuntaan. Maria jaksoi vielä hoitaa porukalle päivän ensimmäisen lämpimän aterian, ja en muista koska syöminen olisi viimeksi tuntunut niin hyvältä.

Kauppareissu takana

Pienen ruokalevon jälkeen Pekka ja Anni lähtivät tutustumaan kylälle ja etsimään Coop -kauppaa, aikuiset lähtivät selvittämään pyykkituvan pesulogiikkaa. Pyykit saatiin koneeseen ja nuoriso palautui kauppareissulta positiivisesti yllättyneenä. "Kaikki" oli kuullemma paljon halvempaa kuin kotona, otanta tosin koostui lähinnä karkki/limsa -osastosta, mutta tyytyväisyys oli silminnähden havaittavaa.

Kävimme Marian kanssa vajaan tunnin pyörälenkillä keskustassa, Kärdla teki positiivisen vaikutuksen, mutta tästä lisää huomisen päivityksessä. Lauantaina odottavan myräkän vuoksi taidamme olla täällä kaksi kokonaista päivää joten eiköhän tässä ehdi tutustua paikkoihin ihan rauhassa. Loppuun vielä muutama sekalainen kuva illalta.

Anni ja hiljainen satama