Prologi vuodelle 2018

Edellisen kesän blogi(-into) loppui kesken kotimatkan, reissun toiseksi viimeisenä päivänä. Samoin kaikki loppukesän viikonloppureissut Kaunissaareen, Kylmäpihlajalle, Ouraan ja muuhun lähiympäristöön jäivät laittamatta paperille. Veneilypäiviä taisi olla viime vuonna kolmisenkymmentä, joista lähes kaikki vähintään yhden yön reissuja joten olisihan siinä ollut kerrottavaa. Talvella kävi mielessä useampaankin otteeseen julkaista joku kirjoitus veneen huoltoon tai tekniikkaan liittyen, tai ehkä messuraportti Vene 2018 -messuilta tai edes viimeistään kevätkunnostuksesta. Jostain syystä veneily tuntuu keskellä talvea niin kaukaiselta haaveelta että siitä kirjoittaminenkaan ei jaksa innostaa. Keväällä taas on niin kiire että ei yksinkertaisesti tunnu ehtivän. Toista se on nyt; tätä tekstiä naputtelen läppärillä kesäloman toisella viikolla, illalla veneen kajuutan pöydän ääressä Pakkahuoneen laiturissa. Taustalla soi vaimeasti Joe Hisaishia ja Satoshi Takebea Youtubesta. Nyt on aikaa.

Maaliskuun viimeinen viikko ei vielä herätä intohimoja veneilyyn.

Ehkä vielä kirjoitankin nuo artikkelit veneen tekniikasta, järjestelmäpilotin asennuksesta, kevätkunnostuksesta ja kaikesta muusta. Tässä kohtaa kuitenkin totean vain että milloinkaan en ole käyttänyt veneen laittamiseen näin paljon aikaa kuin tänä vuonna. Laurin ylioppilasjuhlien vuoksi jouduin silti lupaamaan Marialle (ja ennenkaikkea itselleni) että en koske veneeseen ennen juhlia. Tämä olikin hyvä päätös, sen verran paljon talossa ja ympäristössä olikin kaikkea rempallaan, sellaista mihin silmä oli vuosien aika tottunut niin että niitä ei edes enää itse huomioinut.

Paljon oli tehty ennen tätä hetkeä.

Juhlien jälkeen seuraavat kolme viikkoa menikin iltaisin ja viikonloppuisin aika tiiviisti veneen kimpussa. Normaalit pesut, vahaukset, sinkkien ja öljynvaihtojen ynnä muiden rutiinijuttujen lisäksi autopilotin asennus työllisti aika paljon. Tein itse ja säästin... siis oikeasti. Mutta en säästänyt aikaa, sitä meni melkoisesti. Hydraulisen työsylinterin sijoittaminen takakajuutan vuoteen alle peräsinakselia liikuttamaan vaati hiukan miettimistä ja vaivannäköä, liikeratojen mittomista ja kiinnikkeiden laminointia. Vesillelasku venyi juhannusta seuraavalle viikolle, ja sen jälkeen vasta oli aikaa miettiä autopilotin sähköjen vetoa, kolvailla NMEA0183 -kaapeleita, etsiä fluxgate -kompassille häiriötön paikka veneestä ja kaikkea muuta sellaista. Lopputulos oli kuitenkin oikeinkin hyvä, siitä lisää myöhemmissä postauksissa.