Lomareissun 4. päivä, Kustavin Lootholmaan

Katanpäässä satamamaksuun ei sisältynyt saunaa vaan sataman molemmat saunat toimivat tilaussaunaperiaattella. Aamulla oli kuitenkin mahdollisuus aamusuihkuun kl 10 saakka, jouduin oikein herättelemään itseni että ehdittiin suihkuun ajoissa. Aamupalan jälkeen jäin veneelle kirjoittelemaan blogia, Maria ja pikkuiset lähtivät kiertämään Katanpään luontopolkua vanhojen tykkipattereiden ohitse.

Päivä oli kuuma, Katanpään lampaat lepäilivät varjossa

Vanhat tykit jaksavat kiinnostaa

Luotto isoveljeen on kova :-)

Vesi on vielä vähän viileää, 16 astetta.

Seuraava satama on Kustavin Lootholma, suoraan Ströömiä pitkin alaspäin etelään. Varsinaista kiirettä lähteä ei ollut, olihan niin Pakkahuone kuin Katanpääkin olleet hädin tuskin puolillaan.

Kauhea selitys päällä...

Puolilta päivin oli tuuli osoittanut lupaavia heräämisen merkkejä, mutta ilmeisesti aikailimme liian kauan. Kun kolmen aikoihin lähdimme satamasta niin vähäinenkin tuuli oli taas tyyntynyt. Suurin toivein otimme silti purjeet esille mutta jo viiden minuutin kuluttua kävi selväksi että tänään ei taideta purjehtia. No mitäpä siitä, tuli ainakin harjoiteltua sulkeisia purjeiden osalta.

Turha purjeiden nosto

Jotenkin "tylsä" (tai ainakin kovin tuttu) suora reilun tunnin moottorilla ajelu täytyi käyttää hyväksi. Annoin veneen komennon Marialle ja sukelsin takakajuutan portaiden alle tutkailemaan autopilotin ongelmia. Virran riittävyyden kanssa asialla ei ollut mitään tekemistä, se oli jo tullut testattua. Aikani mittailin johtoja ja tarkastin paikkoja, lopuksi avasin itse pilotin aivot ja siellä tervehti mieltä masentava näky. Yksi suuri elektrolyyttikondensaattori oli vuotanut nesteensä piirilevylle, enkä nyt ole ihan varma noista muutamasta juotoksistakaan siinä alempana. Ehkäpä tuon saisi vielä komponentteja vaihtamalla kuntoon, mutta ei kesken lomamatkan. Siispä viikkokausien kiireinen työ ennen lomaa rupesi hiukan harmittamaa... kolme päivää se juhla sitten vaan kesti.

Ehkä tästä saa vielä ehjän.. ehkä.

Hyvä puoli asiassa oli se että siellä selällään pää alaspäin maatessa (mainitsinko että tuli asennettua ne autopilotin aivot aika hankalaan paikkaan piuhateknisistä syistä) aika ja matka kului kuin siivillä ja melkein saman tien oltiinkin jo Lootholman sataman suulla.

Myös Lootholmasta löytyi hyvin tilaa myöhemminkin iltapäivällä

Rantautumiskahvit juotiin oikein sataman ravintolassa. Kesken kaiken Pekka Siikaisista soittaa että "tuli teidän pojat tuossa just vastaan..." Vähän aikaa kelaan että puhutaankos nyt Laurista ja Jaakosta Pomarkussa, tai kyllähän nuoremmat pojat toisaalta lähtivät juuri Kustaviin kauppaan. Pekka oli perheen kanssa matkailuautolla liikenteessä täällä suunnalla ja aamullisen muutaman virkkeen viestittelyjen perusteella päättänyt yllättää meidät ja siinä kyllä tosiaan onnistuivat! Olikin oikein mukava nähdä ja jutella, ja saatiin vielä menomatka kyllälle kauppaan kyydissä. Tuollainen pari kilometriä kauppakassien kanssa auringon paahtaessa on yhteenkin suuntaan ihan riittävä matka vene-elämän veltostuttamalle lomalaiselle...

Kummallisesti vain puolillaan keskellä lomakautta

Lootholmassa pestiin pari koneellista pyykkiä ja tutustuttiin kuivausrummun ns. sumeaan logiikkaan. Näytöllä näkyvä arvio jäljellä olevasta kuivausajasta supistui ja välillä kasvoi ilman mitään järjellistä syytä. Ensimmäisen optimistisen arvon vuoksi jäimme odottelemaan josko valmista tulisi ihan kohta. Siinä odotustilassa oli pöydällä Volter Kilven klassikko Alastalon salissa, jonka tapahtumat sijoittuvat nimenomaan nykyisen Kustavin alueelle. Ehdin sivulle 42 saakka, ja täytyy tunnustaa että hiukan jäin jo koukkuun. Enää olisi ollut vain 360 sivua jäljellä. Onnistuiko Alastalon isäntä aikeissaan, saiko Pukkilan isäntä viljeltyä kitkeriä heittojaan, entä millä ihmeellä Karjamaan Eenokki oli onnistuttu houkuttelemaan paikalle? Voi olla että joudun viimeistään kotiin palattua täyttämään aukon sivistyksessäni ja lukemaan kirjan loppuun.

Kuivausrumpu saanut työntä päätökseen, nukkumaan!