Lomareissun 7. päivä, Bodö

Heti aamupalan ja -kahvin jälkeen otimme reput selkään ja kävelimme Marian kanssa 1,5 kilometrin matkan Korppoon kirkonkylään. Kyseessä oli pienoinen riski, koska kaikilla tuntui täällä olevan aamulla vain ajatus kilpajuoksusta seuraavaan satamaan. Joka tapauksessa halusin nähdän Korppoon keskiaikaisen kirkon (kts. Wikipedia) ja kaupassakin oli välillä käytävä. Aurinko lämmitti jo aamupäivällä yllättävän kovasti, viileä ja hämyisä kivikirkko tuntui mukavalta armottoman paahteen ja pienen hikoilun jälkeen.

Kuvan oikeassa reunassa haudan kaivuu menossa

Monesti näitä "muinaismuistokirkkoja" jotenkin ajattelee nimenomaan muinaismuistoina eikä ajattele että iso osa niistä on ihan normaalisti käytössä. Kävellessämme kirkkoon sisälle hautausmaalla minikaivuri juuri aloitteli uuden haudan kaivamista...

Tervetullut viileys

Kirkkolaiva katossa

Keskiaikainen piirrostyyli on nykyihmisen silmään aika erikoista. Tuli puoliksi vitsillä mieleen että entä jos ne ovat olleetkin aikansa graffitteja tai pilapiirroksia ja nyt niitä kovalla vaivalla restauroidaan ja ihaillaan...

Yksi ns. normaalimmasta päästä

Etuosan lattian alla muistutus elämän katoavaisuudesta

Kaupassa käynnin jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Iso osa veneistä oli jo kadonnut ja uusiakin oli ruvennut tulemaan tilalle. Ajelimme jälleen kerran koneella, pahemmin ei purjeita näkynyt kenelläkään kun tuulta ei yksinkertaisesti ollut. Maisemat silti hienoja!

Vain talonpoikaisveneellä oli aikaa fiilistellä purjeilla

Kaksi vuotta sitten olimme purjehtineet Iniön jälkeen Nauvoon ja sieltä alas Jurmoon ja Utöhön. Nyt ajattelin että käytäisiin samoilla seuduilla mutta tutustuttaisiin silloin väliin jääneisiin satamiin ja ehkä pysyteltäisiin enemmän ulkosaaristossa. Tutkailin eri vaihtoehtoja sekä netistä että mukana olevista satamaoppaista, loppujen lopuksi pysähdyimme puolittain summissa keittämään kahvit Brunskärissä.

Jätimme veneen yhteysaluslaituriin, luottaen netistä luettuun tietoon että alus kävisi paikalla vain tilauksesta, ei vuoroliikenteenä. Pari lepuuttajan suojusta tahriintui laiturin autonrenkaista, näemmä (liian) vanhoista renkaista irtoaa mustaa ihan loputtomiin.

Luontopolku kulki lammashaan kautta

Rannassa olevien muutaman vajan ja muun rakennuksen lisäksi saarella ei taida nykyisin kovin paljoe muuta olla. Veneilijöitä yllytettiin kylteillä tutustumaan saaren halki kulkevaan luontopolkuun ja kävimmekin siellä kävelemässä. Suurin nähtävyys taisi olla lauma lampaita jotka torkkuivat uneliaasti varjossa.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme jatkamaan Brunskäristä eteenpäin. Vasta iltasella ehdin lukea tarkemmin saaren jopa lennokkaasta historiasta. Ruotsalainen pallolentämisen pioneeri Salomon Andrée oli vuonna 1893 lähtenyt lennolle (puolivahingossa, pallo karkasi ennenaikojaan matkaan) Tukholmasta ja ajautunut Ahvenanmaan ylitse myrkyssä. Pallo haaksirikkoutui yöllä Brunskärin viereiselle luodolle josta lentäjä pelastettiin seuraavana aamuna Brunskäriin.

Aspön täysi satama

Seuraava satama oli monessakin paikassa kehuttu idyllinen Aspö. Kello oli jo yli neljän iltapäivällä joten oletus oli että satamaan ei mahtuisi. Ajoin parin veneenmitan päähän lähimmistä veneistä ja tutkailin tilannetta. Suurin osa veneissä aurinkoa ottaneista tai laiturilla kävelevistä katselivat toiseen suuntaan tai muuten vain teeskentelivät etteivät huomanneet mitään. Tästä päättelin että satama lienee täysi. Kovalla yrityksellä johonkin väliin olisi ehkä päässyt tunkemaan mutta mielessä oli jatkaa läheiseen Bodön entiselle merivartioasemalle.

Niemen takaa avautuu huolestuttavan täysi laituri.

Yksi meitä pienempi purjevene tuli vastakkaisesta suunnasta ja ehti kääntyä Bodön satamaan muutaman minuutin ennen meitä. Ajoin huutomatkan päähän ja kerroin jääväni odottamaan että he ensin valitsevat paikan itsellensä kun kerran olivat ensin. Vähän aikaa pyörittyään he totesivat että satama on täynnä ja jatkoivat matkaa. Itse vähän sisuunnuin Aspöstä ja ajattelin että kyllä sinne nyt sentään yksi mahtuu.. Avulias pariskunta laiturin päästä tarjosi oman veneensä kylkeä, mutta laiturin sisäpuolelta onneksi löytyi hiukan löysemmin pakattu kohta. Kun rupesin hivuttamaan keulaa siihen niin naapuriveneisiinkin tuli liikettä, loppujen lopuksi siihen mahtui ihan sopivasti vaikka ylimääräistä ei kyllä jäänyt enää mihinkään.

Laituri ilta-auringossa

Bodö oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Paikka oli siisti ja paljon pieniä mukavia yksityiskohtia. Puucee -vessat olivat siisteimmät mitä olen koskaan nähnyt, ja muutama kanakin pyöri satamassa! Vuokrattavana olisi ollut sup-lauta, kajakkeja ja ihan uusi ja hieno ponttoonisauna.

Tikanheiton mestari meidän veneessä EN ole minä...

Pitkän päivän jälkeen