Lomareissun 3. päivä, Katanpäähän

Pakkauhuoneen laiturissa oli hiljainen ja rauhallinen yö. Pohjoisen puolelta puhaltava pieni tuulenvirekään ei siihen sopinut, niinpä heräilin uuteen viikkoon vasta kymmenen maissa. Aamupalan- ja kahvin jälkeen lähdimme jaloittelemaan kaupungille. Lähellä satamaa on Uudenkaupungin vanha kirkko 1600-luvun alkupuolelta. Tällä kertaa ei ollut niin kiire mihinkään joten kävimme tutustumassa siihen. Kieltämättä tuntui aika vaikuttavalta kävellä viileässä ja hiljaisessa kivikirkossa, tavata lähes neljäsataa vuotta vanhoja hautakivien kirjoituksia kirkon lattialta ja istahtaa vähäksi aikaa parvelle miettimään millaisia ihmisiä siellä aikanaan on istunut.

Näkymä parvelta. Huomaa keskikäytävän massiiviset hautakivet.

Parvella oli naisten ja miesten puoli erotettu katseenkestävällä lautaseinällä,
ettei tarkkaavaisuus herpaannu kesken saarnan...

Kirkkolaiva

Nukkekoti (-kirkko?)

Viileän kirkon jälkeen ulkona todella huomasi että uutisissakin hehkutettu helleviikko oli alkanut ja viikonlopun kylmä sekä tuuli oli muisto vain. Kävelimme muutaman korttelin kenkäkauppa Alinaan, tällä kertaa saaliina uudet purjehduskengät. En yleensä varsinaisesti nauti kenkä- tai vaateostoksilla käymisestä mutta ehkä loma ja purjehdus virittävät sopivan vastaanottavaiseen tunnelmaan, nämä nimittäin eivät olleet suinkaan ensimmäiset kyseisestä liikkeestä purjehdusreissulla ostetut kenkäparit.

Uuden kirkon kirkkolaiva

Uudenkaupungin uusi kirkko on sekin yli 150 vuotta vanha, mutta vanhan kirkon vaikuttavuuden jälkeen se paini silti aivan eri sarjassa.

Harras kirkkokansa...

Shoppailun sekä kirkkokierroksen jälkeen myös nuorempi väki halusi kotipizzaan "Laurin synttärien kunniaksi", vaikka Lauri nyt ei enää sattunutkaan olemaan mukana. Eipä siinä muuta auttanut kuin raottaa lompakkoa, onneksi oli tosiaankin arkipäivä (hassua kuinka nopeasti lomalla unohtaa viikonpäivien seuraamisen?) ja lounastarjous vielä voimassa.

Miehistö tankkaamassa.

Kello oli jo yli kolmen iltapäivällä kun viimein päästiin varsinaisesti matkaan. Yksi asia täytyi vielä hoitaa, nimittäin edellisenä kesänä tyhjentynyt kaasupullo oli edelleen varapullon paikalla veneessä, onneksi tuli mieleen tarkistaa. Varsinaisen pullon täyttöasteesta ei ollut mitään käsitystä joten viiden kilon varapullon vaihto onnistui kätevästi Salmerin telakalta 16 euron hintaan. Eipähän aamukahvit vaarannu.

Suunta otettiin tuttuun paikkaan, Katanpään linnakesaarelle. Kerrankin tuuli oli sopivasta suunnasta ja juuri sopivan voimakas. Ihan koko matka ajettiin täysillä purjeilla mukavaa kuuden solmun nopeutta autopilotin hyrrätessä ja pitäessä suunnan hienosti.

Vastaantuleva puuvene luovi sitkeästi välillä kapeaakin reittiä

Viisi minuuttia ennen Katanpäätä autopilotin käyttöpaneelista kuului PIIP-PIIP-PIIP ja näytölle ilmestyi vilkkuva teksti "Rudder Drv" eli työyksikön virhe. Hmm... olisiko virta lopussa? Tosin kolmen tunnin purjehdus autopilotilla, kompressorijääkaapin päällä olo sekä yhden puhelimen lataus ei millään kaavalla olisi voinut kuluttaa 100 Ah:n hupiakkua tyhjäksi. Varmuuden vuoksi olin mitoittanut työyksikön virtakaapelin riittäviksi 6 mm2 paksuisiksi ja suhteellisen lyhyiksi joten jännitehäviöistäkään ei pitäisi olla kyse. No sitä ehtisi miettiä sitten myöhemmin, nyt purjeet alas ja satamaan grillaamaan.

Katanpään suojaisa laituri, meidän vene toinen oikealta

Savua tuli aluksi muualtakin kuin piipusta

Katanpään pohjoispuolen jyrkkiä kallioita

Jossain auringon suunnassa näkyi Isokarin majakkasaari horisontissa

Täysin tyyni ilta

Seuraavalle päivälle ajateltiin vain lyhyttä pyrähdystä Ströömiä alaspäin tuttuun satamaan Kustavin Lootholmaan. Nyt alkoi itsellänikin jo olo tuntua ihan lomalta, tännehän voisi jäädä pidemmäksikin ajaksi...