Lomareissun 8. päivä, Björkön luonnonsatama

Bodön satama on ainut missä tänä kesänä kysyttiin satamamaksun maksamisen yhteydessä että kuinka monta tuoretta sämpylää halutaan aamuksi. Ilmeisesti 6 kpl tilaus oli enemmän kuin normaalisti sillä tiskillä kysyttiin vielä varmistusta toiseenkin kertaan. Aamulla ennen yhdeksää oli tosiaankin pussillinen sämpylöitä ilmaantunut veneen kannelle.

Veneen nimessä kirjoitusvirhe, mutta sämpylät maistuivat

Aamupalasämpylät, huomatkaa myös puput...

Heti aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Ajatus oli että nyt ainakin ehdittäisiin Aspöön ajoissa. Tosin lähestulkoon matkan varrella kolmen mailin päässä olisi Björkön suosittu luonnonsatamalahti. Lapset muistivat kahden vuoden takaa saaren erikoisuuden, syvän ja ison makeavetisen järven kallioiden keskellä, ja halusivat että ehdottomasti käydään sen kautta.

Satama oli lähtiessä enää puolityhjä eiliseen verrattuna

Kohti avomerta

Ilma oli jo aamusta kuuma ja lähes täysin tyyni. Moottoroimme Bodön ohi menevää salmea etelään kohti avomerta ja käännyimme sitten länteen. Björkö oli käytännössä ensimmäinen saari lännen suunnassa, puoli tuntia moottorointia ja ajoimme kapeasta ja matalasta (1,8 metriä) sisäänmenosta pitkään lahteen. Parhaat paikat lahden perällä oli tietysti miehitetty mutta toisaalta ei niin kiinnostanutkaan mennä sinne samaan kuin sillit suolaan.

Kyllä kai se tässä pysyy vähän aikaa?

Vähän ennen lahden puoltaväliä oli vasemmalla muutamia purjeveneitä sekä pari uimaria vedessä. Toinen uimari oli sitä mieltä että siihen vasemmalle pienen matkan päähän voisi päästä kolhimatta keulaa kiville. Olin kiitollinen neuvoista, luonnonsatamia ja ankkureita tulee niin harvoin käytettyä että on kuitenkin vähän orpo olo kun sellaiseen tilanteeseen joutuu. Nyt oli niin täysin tyyntä että oli helppo lähestyä ihan sukkasillaan ensin ilman ankkuria. Mistään ei kuulunut kolinaa ja keula saatiin sopivasti kalliolle, joten peruutin ja otettiin sama uusiksi ankkurin kanssa. Björkön lahti on todella syvä ja jyrkkä myös veden alla, komensin Marian laskemaan ankkurin vähän liiankin myöhään kun katsoin vain kaikua ja ajattelin että jos edes kymmeneen metriin odottaisi. No eipä se mitään että ankkuri jäi ihan liian lähelle, tarkoitus oli kuitenkin olla vain muutama tunti, sen verran että ehtii kunnolla käydä uimassa.

Tuskin oli vene kiinni kun lapset lähtivät uimaan

Björkään erikoisuus, makeavetinen sisäjärvi on ilmeisesti syntynyt merenlahdesta mikä maan kohoamisen vuoksi on menettänyt yhteyden mereen. Järvi on peräti 10,5 hehtaaria ja parhaimmillaan 17 metriä syvä.

Sisäjärvi, taustalla meri. Huomaa väkimäärä kallioilla...

Pekka ja hyppy kolmesta metristä

Kuuman kallioilla kiipeilemisen jälkeen alkoi itseänikin tehdä mieli päästä uimaan. Eipä siinä muu auttanut kuin kiipeillä takaisin veneelle hakemaan uikkarit ja pyyhkeen. Loppujen lopuksi taisin olla lasten kanssa melkein tunnin verran järvessä.

Vesipeto pinnan alla taitaa olla Pekka

Uimisen jälkeen oli kiva vain makailla veneellä, keittää välillä kahvit ja vain olla. Aika nopeasti syntyi ajatus että jospas tänne jäisi yöksi ja jatkaisi Aspöön vasta huomenna. Olihan aikaa kuitenkin vierähtänyt sen verran että huonolla onnella Aspö olisi taas täynnä niinkuin edellisellä yritykselläkin.

Näkymä lahden sisääntulon suuntaan

Suosituimmat paikat lahden perällä olivat aika täynnä...

Kallioilla kävely kävi melkoisesta kuntoilusta, harmi kyllä kännykkä ei ole pahemmin ollut taskussa joten askeleita ei mittariin ole kertynyt. Jaloissa silti tuntui siltä että liikuttu oli.

Sateella täällä voisi olla mahdoton kiipeillä

Näkymää kallioiden huipulta

Ilta päätettiin lättyjen ja makkaroiden paistoon rantakalliolla. Loppujen lopuksi oli oikein hyvä idea venyttää parin tunnin hätäinen pysähdys oikein kunnolliseen ja rauhalliseen koko päivän oleiluun ja yöpymiseen. Vähän jäi mietityttämään ankkurin pitäminen, se ei tosiaankaan ollut huolella laitettu. Toisaalta tuuli oli ihan olematonta ja sekin vähä tuli suoraan keulan suunnasta kallioiden ylitse. Eiköhän se siinä pysyisi.

Toinen miettimistä aiheuttava asia oli sähkön riittäminen. Bodössä ei ollut tarjolla maasähköä, ja välissä olimme ajaneet koneella vain puolisen tuntia mikä ei kyllä riitä akkujen täyteen latautumiseen. Nyt siis olisi toinen peräkkäinen yö akun varassa. Mitä 100 Ah:n hupiakku mahtaisi tykätä kun jääkappi oli kuitenkin koko ajan päällä? Mittailin akun jännitettä yleismittarilla vähän pitkin päivää ja iltasella näytti ihan hyvältä, eiköhän ruoka olisi aamullakin kylmää. Jos tällaista enemmän harrastaisi niin iso aurinkopaneeli olisi kyllä pakkohankinta, hiukan kateellisina katselin monen veneen paneeleja.

Annin kuvaamat lättyjen paistajat

Innokas maistiaisten odottaja