Lomareissun 9. päivä, Aspö

Aamulla hentoinen tuuli oli kääntynyt puhaltamaan oikealta kyljeltä, mutta ankkuri oli pitänyt ja olimme juuri siinä kohdassa kuin pitikin. Ihme kyllä olin myös nukkunut ihan hyvin, vaikka ankkuri taisi olla lähestulkoon vain omalla ja ketjun painolla pohjassa, sen verran pystyssä ankkuriköysi nousi vedestä... No seuraavalla kerralla sitten kunnolla.

Tyyntä ja kuumaa

Vierestä oli pari ruotsalaista venettä jo lähtenyt kun heräiltiin. Alkoi ikävästi tuntua siltä ettei me olla koskaan oikein hyvin ajoissa, herätyskellon kanssako täällä pitäisi oikein olla liikenteessä? Lapset kävivät pikaisella aamu-uinnilla sillä aikaa kun laitettiin aamupalaa valmiiksi. Aspö oli onneksi alle tunnin matkan päässä joten kaiken järjen mukaan pitäisi ehtiä ja mahtua kun vain heti pääsisi lähtemään.

Kaiku näytti 80 metriä näin lähellä rantaa!

Tuuli oli täysin tyyntynyt kun yhdentoista jälkeen ajoimme Björkön lahdelta ulos. Edellä meni muutama vene samaan suuntaan, mutta pääsin niiden edellen oikaisemalla parissa kohdassa väylältä aika reippaastikin. Pohjan muodot tuntuivat melkoiset erikoisilta mataliin kotivesiin tottuneille, aivan lähellä rantaa saattoi olla lähes sata metriä syvyyttä! Jos vastaavat jyrkkyydet ja korkeusvaihtelut olisivat kuivalla maalla niin olisi se erikoisen näköistä.

Aspö näkyvissä, onko tilaa?

Heti kun Aspön laituri ilmestyi näkyviin tiirailin kiikarilla ja olihan siellä tilaa, ihan hyvinkin. Aika lailla puolenpäivän aikaan laskettiin ankkuri perästä (Aspössä ei ole poijuja) ja saatiin keula purjeveneen ja moottoriveneen välistä laituriin. Päivä oli kuuma. Meinasin kirjoittaa että tukahduttavan kuuma mutta ennemmin voisin kuvailla että polttavan kuuma. Monin paikoin ihan ruohokin oli kulottunut keltaiseksi ja kuolleeksi, ja katse haki koko ajan varjoa mihin voisi pysähtyä.

Mun purjehduskaveri...

Aspön "satamakonttori" oli kiinni ruokatauon ajan kl 12-14 joten satamamaksun maksaminen ja mahdollinen saunan varaaminen onnistuisi vasta kahden jälkeen. Tukahduttavan kuumuuden vuoksi katse hakeutui ihan sataman vieressä olevaan Aspön kappeliin, jospa siellä olisi varjoisaa ja viileää?

Aspön kappeli

Turha toivo viileydestä. Jostain syystä Aspön kappeli suurine ikkunoineen tuntui toimivan kasvihuoneen tavoin. Ehkä myös kalkkihiekkatiilestä rakennetut seinät olivat imeneet auringon lämmön itseensä ja säteilivät sitä nyt kirkon sisälle. Itse kirkolla oli mielenkiintoinen historia, samalla paikalla oli sijainnut kirkko tai kappeli ilmeisesti 1600-luvulta saakka, nykyinen on järjestyksessään ainakin viides. Sen rakensivat vuosina 1955 ja 1956 kirkkojen maailmanneuvoston tuella jonkinlainen kansainvälinen nuorisoleiri tms... Osallistujia oli ainakin Atlantin takaa, Sveitsistä, Japanista jne... Edellinen kirkko oli tuhoutunut myrskyssä vuonna 1949.

Kirkon katossa roikkui luonnollisesti kirkkolaiva. Tällä kertaa laivan mastossa oli Ruotsin lippu. Mitään selvää sääntöä asiassa ei tunnu olevan, välillä kirkkolaivat ovat seilanneet Suomen lipun alla ja välillä Ruotsin.

Kappelin etuosassa oli vanha poljettava urkuharmoni. En voinut tai edes halunnut vastustaa kiusasta vaan kokeilin sitä varovasti. Vehje näytti ihan soittokuntoiselta ja käytössä olevalta, uskaltauduin soittamaan sillä muutaman virren paikalla olevista ruotsinkielisistä koraalikirjoista. Se olikin niin mukavaa etten malttanut vielä lopettaa, ja sitten tulikin mieleen soittaa Myrskyluodon Maija, oltiinhan nyt sentään lähestulkoon oikeassa ympäristössä.

Kuumassa kirkossa ilma oli aivan seisovaa, ja harmoonia polkiessa huomasin hetken kuluttua hien valuvan. En silti malttanut ihan heti lopettaa. Oikeastaan harmonissa on aika hieno ääni, mahtaisikohan tämmöinen mahtua mitenkään meille kotiin? Tori.fi:ssä oli myynnissä aika montakin yksilöä 50-250 euron hintaluokassa. Hmm....

Ikkunasta näkyi satama

Saimme satamamaksun maksamisen yhteydessä yhden viimeisistä saunavuoroista, onneksi vasta puoli kymmeneltä illalla. Ihan keskellä päivän kuumuutta ei saunominen oikein olisi houkuttanutkaan. Saarella olisi ollut myös jonkinmoinen luontopolku mitä oli etukäteen jossain kehuttu, läkähdyttävä helle ja kuumuus vei valitettavasti innon lähteä reippailemaan yhtään satamaa pidemmälle.

Suuri lautta pienellä kalastajakylän laiturilla näytti erikoiselta

Iltaa ja saunaa odotellessa ehdittiin vielä käydä uimassa koko porukka, niinpä en sitten illalla enää käynyt saunasta käsin vedessä. Merivesi alkoi sitäpaitsi olla semmoisissa lukemissa että veteen meno ei kyllä ainakaan lämmön puolesta tarvitse saunaa tuekseen. Sekä Björkössä että Aspössä mittari näytti 24 astetta veden lämmöksi. Eipä ihme että sinilevätkin paikka paikoin ovat villiintyneet.

Hehkuva iltataivas heijastuu Kappelin ikkunoista puolenyön aikaan

Ennen saunaa ratkottiin vielä jalkapallon maailmanmestari. Kaikilla operaattoreilla tuntui toimivan nettin ihan yhtäläisen kelvottomasti, kallioilla kirkon takana oli paikka missä sekä Telian että Saunalahden liittymillä oli suhteellisen katkoton yhteys. Sinne muodostuikin useita pieniä ryhmiä eri ikäisiä jalkapallofaneja kännyköiden ja iPadien kanssa istuskelemaan. Täytyy kyllä tunnustaa että itse jätin suosiolla koko homman väliin, eikö ne ole kuitenkin taas neljän vuoden kuluttua...

Täysi mutta hiljainen satama vuorokauden vaihtuessa