 |
| Hamnsundet jää taakse |
Kun myöhään aamupäivällä heräilimme niin viereinen, myynnissä ollut HR 352 oli poissa. Ehkä hyvä näin, muuten kiusaus kysyä yhteystietoja olisi voinut kasvaa liian suureksi. Toisinaan unelmilla on tapana toteutua, ja tässä tapauksessa unelman hinta olisi voinut kirjaimellisesti olla liikaa. Laiturin päähän oli yöllä yhden aikaan saapunut Meripartiolaisten purjevene suoraan lahden yli Ruotsista, siellä heräiltiin samoihin aikoihin kuin meillä.
 |
| Ahvenanmaa jää taakse, viimeinen merimerkki ennen rannatonta merta |
Pääsimme lähtemään vasta 11:30, ensin reittiä pitkin Boxön ohitse luoteeseen ja siitä sitten merikartan ja plotterin kanssa valkoista yli kymmenen metrin syvyisiä alueita seuraten pohjoisen ja koillisen suuntaan. Ahvenanmaan pohjoispuoli on aika rikkonaista ja harvakulkuista aluetta, varsinaisia väyliäkään ei ole kovin montaa. Merisään ennuste oli yöllä hiukan piristynyt, nostimme purjeet ja sammutettiin moottori puolenpäivän jälkeen. Edellisten päivien maininki ja aallokko tuli etuvasemmalta ja purjeet juuri ja juuri jaksoivat vetää neljää solmua eteenpäin.
 |
| Ainut päivä koko reissulla jolloin täytyi laittaa oikein pipo päähän |
Tuuli piristyi sitä mukaan kun maa alkoi jäädä taakse. Oli metka tunne kun edessä ei näy yhtään mitään, vain rannaton meri ja taivas. Sivuillakaan ei näkynyt mitään, takana muutama pienenevä luoto. Purjeet vetivät aika mukavasti 5-6 solmua eikä aallokko keikuttanut liikaa. Jossain vaiheessa huomasin että puhelimen kenttä loppui. Myöskään takana ei näkynyt enää mitään, vain rannaton meri joka suunnassa. Plotteri ja merikartta olivat sitä mieltä että Isokarin majakka pitäisi olla edessä mutta edes kiikareilla ei mitään näkynyt.
 |
| Pekka hoito ohjausvuoronsa ilman napinoita. Huomaa 1-pyöräinen polkupyörä taustalla... |
Koska ohjaajia oli yhteensä kuusi kappaletta niin sovittiin aika lyhyet ohjausvuorot, vain 20 minuuttia. Näin toimien suurin osa miehistöstä sai maata tai lukea tai muuten vaan olla ja ohjausvuorossa olija ei myöskään ehtinyt tympääntyä liikaa. Sivulta tuleva aallokko "muljuttu" vähän ikävästi niin että venettä täytyi aktiivisesti kuitenkin ohjata koko ajan. Tulevia kesiä ajatellen autopilotti voisi olla hyvä investointi...
 |
| Isokarin majakka meren puolelta |
 |
| Välillä aaltoa lasketellessa vajaata seitsemää solmua nopeutta |
Aikanaan Isokarin majakka ilmaantui näkyviin ihan siinä missä pitikin. Kello oli jo yli seitsemän kun pääsimme kiertämään saaren suojanpuolelle ja laskemaan purjeita. Satamaa lähestyessä yllätys oli suuri kun laskin yhteensä kymmenen mastoa ja siihen päälle vielä useita moottoriveneitä! En tiedä oliko kyseessä yhteensattuma vai mikä mutta en ole koskaan nähnyt Isokaria läheskään niin täynnä. molemmat lyhyet laiturit olivat kylkikiinittyjien peitossa ja melkein joka kohdassa vielä kahdessa kerroksessa. Meillä ei ollut mitään hinkua yrittää väkisin kolmanneksi kenenkään kylkeen, varsinkin aamua olisi ollut hankala kun olisimme joutuneet heräämään aikaisin päästämään meidän ja laiturin välissä olevat lähtemään. Kello näytti olevan 19:30 ja Uudenkaupungin pakkahuone oli auki kl 22:00 saakka. Välimatkaa 12 mailia joten moottoripurjehtimalla 6,5 solmun nopeudella päästiin alle kahdessa tunnissa kunnon palveluiden ääreen. Saunat ja suihkut + maasähkö, seuraavana päivänä keskustan ruokakaupat. Ehkä ihan hyväkin juttu verrattuna Isokarin askeettisiin oloihin.
 |
| Toinen laituri oli vähintään yhtä täynnä... U-käännös ja takaisin merelle. |
 |
| Pakkahuone, tasan kymmenen tunnin matkan jälkeen |
Niin, ja tulihan se 50 mailin päivämatka juuri ja juuri täyteen, vieläpä lähestulkoon kokonaan purjehtien. Nyt uskaltaisi lähteä vaikka suoraan lahden yli Ruotsiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti