Lomareissun 6. päivä, Korppoon Verkanille

Seuraava päivä valkeni tyynenä mutta onneksi hiukan pilvisenä. Alkuviikon paahtunut nahka ei olisi oikein kestänytkään taas yhtä päivää pilvettömältä taivaalta tulevaa paistetta. Seuraavaksi satamaksi ajattelin Korppoon Verkania. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme Utöstä tullessa ajaneet siitä ohitse, mutta silloin oli niin myöhä ettei satamaan ollut mahtunut. Nyt ajateltiin olla hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti vähän oudoksutti että meidän syödessä aamupalaa kymmenen jälkeen oli suurin osa sataman veneistä jo lähtenyt seuraavaan satamaan. Eikös tämän pitänyt olla lomaa?

Totiset pojat aamiaisella

Tuuli oli taas jo parilta edelliseltä päivältä tutuksi tullutta, eli siis tyyntä. Moottorilla ajo on kuitenkin ihan ok, ainoastaan hajonnut autopilotti hiukan kaihersi mieltä. Ounastelin että ehtisi kaihertaa vielä monta kertaa tämän reissun aikana.

Tyyntä.

Matka Iniöstä Verkanille kesti kuuden solmun nopeudella alle kolme tuntia. Pienien aukkopaikkojen vastapainoksi välillä puikkelehdittiin selvästi kapeammistakin kohdista, oman mielenkiintonsa matkaan antoi ajatus oikaista siksakilla saarten ja luotojen välistä virallisten väylien ulkopuolella. Olen kyllä tietoinen että niitä kiviä on muuallakin kuin kartan osoittamissa paikoissa, ja että mikään kartta ei ole täysin virheetön. Silti on ainakin tähän saakka tuntunut ihan turvalliselta oikaista ns. valkoisen veden eli siis kartassa yli 10 metrin syvien kohtien kautta. Kerron kyllä sitten jos joskus osuu...

Unelmien saari: Poiju purjeveneelle ja hyppytorni lapsille?

Verkanilla oli satamapoika (tai oikeastaan useampiakin) ottamassa vastaan ja viisomassa laiturilla sopivaan paikkaan. Kaikesta huomasi että veneilijöihin oli panostettu ja koneisto rasvattu palvelemaan maksimimäärää veneitä päivästä toiseen. Saimme ihan mukavan paikan laiturin pään "viuhkasta", kuitenkin keula laituriin ja ihan oma poiju.

Laivakissat

Vähän rantautumisen ja satamatoimistossa käynnin jälkeen huomasin hienon Aphrodite 42:en joka suunnisti tankkauslaiturille. Tässä kun on jo pidempään ollut pientä venekuumetta niin merkki oli tuttu ja jopa listalla, tosin pienemmällä mallilla. Menin juttelemaan mukavan, vähän vanhemman pariskunnan kanssa ja yllätyin kun avotilasta kurkki kaksi laivakissaa, kaksoset kuullemma. Vene oli ihan samanlainen kuin mitä pari viikkoa sitten näin Luvialla Laitakarissa, mutta silti eri yksilö. Noita on ainakin kolme Suomessa, ja heidänkin omansa olisi ehkä periaatteessa myynnissä kun noin suurta ei välttämättä enää tarvitse. En kysynyt hintaa koska epäilin että tähän pätee se että jos minun tarvitsee kysyä hintaa niin se on liian kallis minulle...

Korppoon kirkonkylä oli puolentoista kilometrin päässä satamasta. Otin Stigan potkupyörän ja käväisin katsomassa paikkoja pikaisesti. Vanha keskiaikainen kirkko oli valitettavasti mennyt kiinni jo viideltä iltapäivällä, samoin kaupat menivät aikaisin kiinni. Ehkä huomenna heti aamupalan jälkeen ehtisi käydä tutustumassa?

Talviturkki heitetty!

Verkanilla ei ollut sinilevästä vielä havaintoja ja ilta oli lämmin. Pojat menivät uimaan suoraan veneen perästä joten ajattelin että mikä ettei, ehkä heinäkuun puolella voisi jo talviturkin karistaa. Vesi oli yllättävän lämmintä, myös Anni liittyi seuraan ja uimme poijurivistöä seuraten laiturin juureen saakka. Siitä oli hyvä kävellä suoraan huoltorakennukseen saunomaan ja peseytymään.

Verkan yllätti ihan positiivisesti, ottaen huomioon että satama on kuitenkin ns. turistirysä ja paraatipaikalla on terassi ja ravintola. Kaikki oli siistiä ja kunnossa ja yleinen ilmapiiri rauhallinen, iltasella suorastaan hiljainen. Ihan kelpo paikka poiketa vaikka toisenkin kerran jos sattuu kohdalle.