Lomareissun 12. päivä, Seglingeen

Aamupuurot Kökarissa

Aamiaisen jälkeen ruvettiin tekemään pikkuhiljaa lähtöä. Vesitankki piti täyttää, mutta veneemme sijaitsi juuri laiturin vesipisteiden välissä niin että kummastakaan ei letku ihan ylettynyt meidän veneeseen saakka. Kävin ruuvaamassa kolmannesta, kauimmaisesta vesipisteestä pidemmän letkun irti ja sitä käyttämällä tankin täyttö onnistui. Samaan syssyyn 10 litran juomavesikanisteri täyteen, näillä helteillä se tyhjenee yllättävän nopeasti viiden hengen juomisista. Meille oli tullut pieni tapaturma reissuun pakkaamisessa ja toinen juomavesikanisteri oli jäänyt kotiin. Toki vesitankin vettäkin voisi hätätilassa juoda, edellinen omistaja oli kertomansa mukaan käyttänyt pelkästään sitä juomavetenä ja oli edelleen hengissä.

Ruuhkaa merellä

Pitkästä aikaa  tuuli sen verran että purjehtiminen onnistui, yhtäkkiä meri oli täynnä purjeita. Meidän vene ei ole mikään kevyen tuulen ihme, joten pikkuhiljaa takana olevat saivat kiinni ja hivuttautuivat ohitse. Suurimmalla osalla ohittajista oli joka tapauksessa pidempi masto, eli ei niin hirveästi harmittanut hävitä "isommalleen".

Myös samaan seuraan eli Säpin seudun purjehtijoihiin kuuluva "Lilli" tuli takamatkalta rinnalle ja ohitse. Olimme törmänneet jo muutamassakin satamassa reissun mittaan ja suunta tuntui edelleen olevan sama. Tämä sopi meidän Annille hyvin sillä "Lillin" miehistöstä oli löytynyt lähes samanikäinen ja sattumalta samanniminen satamakaveri.

Lisääkin ruuhkaa

Jossain vaiheessa tuuli alkoi kokonaan kuolla pois. Katselin kiikareilla että edellä menevien purjeet hädin tuskin pysyivät muodossaan mutta kaikki yrittivät sitkeästi välttää moottorin käynnistämistä. Totesin että minulla on varmaan vähiten menetettävää kun joka tapauksessa kaikki olivat jo tulleet ohi ja väänsin avaimesta moottorin käyntiin. Olin hädin tuskin ehtinyt rullata genoan sisään kun muutama edellä menevä teki saman ratkaisun.

Itse tehdyt hampurilaiset

Hidas vene ja tyyni keli mahdollistaa mm. ruuanlaiton ihan eri tavalla kuin nopealla veneellä. Tämän kun yhdistää isoon ja tehokkaaseen kompressorijääkaapiin niin perille ei aina välttämättä edes ole niin kiirettä. Tällä kertaa jääkaapista löytyi muutama valmis Pirkka-hampurilainen. Pekka lämmitti pihvit paistinpannulla ja sämpylät mainiolla karavaanari-leivänpaahtimella, tällaisella. Väliin jääkaapin pohjalta juustoa, majoneesia, ketsuppia ja mitä nyt sattui löytymään. Eipähän tarvitse luopua "roskaruuasta" edes veneessä...

Kun sanoin että tuuli tyyntyi niin tarkoitin että se tosiaan tyyntyi, aivan kokonaan. Lähellä Sottungaa ajoimme vähän väylältä sivuun ja jäimme kellumaan siihen. Olin tutkaillut levätilannetta jo jonkin aikaa, tuntui että joissain kohdissa oli levää paljonkin ja jossakin ei taas näkynyt yhtään. Nyt oli löytynyt suhteellisen levätön kohta joten päästimme pikkuiset uimaan. Kaiku näytti melkein 50 metriä syvyyttää ja lähimpään rantaan oli useita kilometreja. Ehkä voisi tämän kerran laittaa veneilyliivit päälle uidessa, eikös?

Jonkin matkaa puksuteltiin tyhjäkäynnillä menemään niin että lapset ja uimalelu roikkuivat köydessä perässä. Ilmeisesti se oli kivaa koska sain voimakkaita protesteja kun komensin uimarit kannelle. Sottunga vaan alkoi olla jo aika lähellä ja ei kiinnostanut yrittää ajaa väylälle ja satamaan lapset köyden perässä roikkuen...

Scylla

Sottunga on suosittu pysähdys lounasaikaan. Laskimme kahdeksan mastoa laituria lähestyttäessä, pois lähtiessä niitä oli jo tuplamäärä. Yksi veneistä oli kuvassa näkyvä Scylla -purjevene. Näitä Luvialaisen veneveistäjän kehittämiä puukaunottaria on lähtenyt Luvialta maailmalle noin 70 kappaletta, tunnetuimpina teettäjinä elokuvaohjaaja Pekka Parikka, kirjailija Antti Tuuri ja näyttelijä Antti Litja. Ison Scyllan voisin itsekin hankkia jos vain en pelkäisi puuveneen mukana väkisinkin tulevaa työmäärää. On se kuitenkin niin hienon näköinen ja merikelpoinen.

Sottungan kirkko

Sottungan kirkko sijaitsee muutaman sadan metrin päässä satamasta. Se on rakennettu 1700-luvun alkupuolella entisen, palaneen tilalle. Kirkon pihasta näkyy suoraan merelle, erikoisuutena voisi sanoa maantien linjauksen joka menee kirkon ja kellotapulin välistä.

Kirkon ulompi ovi oli auki, sisemmästä ovesta löytyi ruotsinkielinen lappu minkä ymmärtämiseen oma Magna Cum Laude -lukioruotsi juuri riitti.

Ajattelemisen aihetta kaikille

Näkymä ovelta

Kirkkolaiva

Urut alunperin vuodelta 1866

Urkuparvi oli kirjaimellisesti vain urkuparvi, sillä mitään mutta sinne parvelle ei urkujen ja kanttorin lisäksi olisikaan mahtunut. Tai no ehkä yksi solisti tai vastaava.
Kuten mainitsin niin Sottunga näyttää olevan suosittu ruokapaikka. Me ostimme pelkästään jäätelöt kaikille, mutta niitäkin joutui jonottamaan 25 minuuttia tukahduttavan kuumassa kahvila-ravintolassa.

Tuuli pysyi edelleen tyynenä joten moottoroimme kohti Seglingeä. Matkalla ajoimme välillä melkoisessa vihreässä sinileväpuurossa, mutta välillä taas vesi oli ihan puhtaan näköistä. Meriveden lämpötila oli useampanakin päivänä ollut 24 astetta joten en yhtään ihmettele että levät suorastaan räjähtävät kasvuun.

Eriskummallinen vastaantulija

Näin myöhään iltapäivällä ei ihan hirveästi enää ollut muita liikkeellä. Yhdessä kohdassa horisonttiin ilmestyi niin oudon näköinen alus että edes kiikareilla siitä ei meinannut saada selvää. Kohdatessakaan ei ollut ihan selvää että mitä kaikkea siinä tulikaan vastaan, aika hurjalta se joka tapauksessa näytti.

"Jolla" perässä?

Lähempänä Seglingeä ohitimme isomman purjeveneen joka veti perässään vähän erikoisempaa jollaa, eli H-venettä. Veneessä ei näyttänyt olevan perämoottoria laisinkaan, eli oliko kaveri otettu hinaukseen tuulen täysin tyyntyessä vai oliko H-vene otettu reissuun mukaan nuorison jollaksi? Erikoinen hinausyhdistelmä kääntyi perässämme Seglingeen, se loi uskoa siihen että satamasta löytyisi varmaan tilaa koska muutkin olivat vielä liikkeellä näin myöhään päivästä. Laiturin päässä olikin satamanpitäjä kertomassa vaihtoehdot, päätimme mennä sinne ihan kauimmaiseen paikkaan missä vettä oli vain 1,6 metriä. Jos purjehduksessa joskus häviämmekin matalan kölin vuoksi niin sitten tämmöisissä tapauksissa siitä on selvää hyötyä. Vähän kyllä jännitti kun kaiku näytti välillä 1, 3 metriä, miten lie kalibroitu sillä pohjaan ei kuitenkaan osuttu?

Juomaveden tankkausta

Seglinge tuntui olevan monen muunkin suosiossa, päätelleen siitä että satama oli illalla ihan tupaten täynnä. Tunnelma on rauhallinen ja suorastaan kodikas, sataman ehkä ainoa miinus liittyy juoksevan veden puutteeseen. Sen vuoksi satamassa on vain puuceet eikä suihkumahdollisuutta laisinkaan. Onneksi kaivovesi on hyvää juomavettä vaikkakin vähän "epäilyttävän" keltaista väriltään. Satamanpitäjä/pitäjät sen sijaan olivat esimerkillisen avuliaita ja ystävällisiä.

Rauhallinen ilta satamassa

Lapset uivat melkein koko illan, useampaankin kertaan. Kävin itse myös Pekan kanssa uimassa sataman suulla ja takaisin. Saaren keskeltä olisi kyllä löytynyt makeavetinen järvi, olimme käyneet siellä uimassa edellisellä kerralla. Sinne vievä polku on pitkä ja "punkkinen", siis oikein heinikkoinen. Tämän reissun punkkisaldo oli yhteensä kolme kiinnittynyttä ja se oli kieltämättä vähän saanut sellaisen olon aikaan ettei suinpäin tehnyt mieli rynnätä pusikkoihin.

Idylliä