Pidän siitä että on olemassa optioita, siis mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavalla. Monesti riittää se että ne edes ovat olemassa, ilman että niitä täytyisi hyödyntää. Tällä kertaa kokeilimme lomareissun vaihtoehtoista aloitusta hiukan erilaisella logistisella kuviolla kuin ennen. Nuorimmat lapset olivat sunnuntai-iltaan saakka seurakunnan leirillä mutta vene alkoi olla jo valmis matkaan. Otin Laurin ja Jaakon sekä poikien kaverin Jonin mukaan ja lähdimme lauantaina iltapäivästä kohti satamaa. Ajatus oli viedä vene Uuteenkaupungiin sunnuntai-illaksi, mihin Maria tulisi autolla pienempien lasten kanssa. Lauri ja Jaakko ajaisivat siitä sitten kotiin (ja kesätöihin) muiden vasta aloittaessa varsinaisen lomareissun.
 |
| Lauri peräkannella, taustalla Luvian Laitakarin kotisatama |
Kuten niin monesti ennenkin veneellä oli liikuttu vain mastonosturille ja takaisin yhteensä muutamia minuutteja. Kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa. Merisään mukaan tuulta oli ennustettu 10 m/s ja Kylmäpihlajalla näytti olevan 12 m/s, vähempikin olisi riittänyt kesän ensimmäiselle reissulle mutta oli kuitenkin ihan siedettävän rajoissa. Heti aalonmurtajan jälkeen moottorin kierroksen "niiasivat" pieneksi hetkeksi mikä ehti hiukan säikäyttämään vaikka saman tien tajusin sen luultavasti johtuvan vain pienestä ilmakuplasta polttoainelinjassa, olihan polttoainesuodatin juuri vaihdettu. Jos moottoriin olisi oikeasti tullut joku vika niin aika kiire olisi tullut purjeiden kanssa.
 |
| Jaakko ohjaa |
|
Tuuli oli juuri semmoisesta suunnasta että jo 15 minuutin koneajon jälkeen avasimme Jaakon kanssa genuan. Vähän ajan kuluttua sammutettiin myös moottori ja siinä sitä sitten purjehdittiin. Kun reitti alkoi väljentyä niin kokeilin myös juuri asennettua autopilottia. Manuaalissa kyllä oli tarkat ohjeet kalibroinneista, mm. tyynellä säällä kahden minuutin ympyrän ajamisesta, mutta olosuhteiden pakosta osa niistä täytyi jättää välistä. Laite pelasi silti hienosti! Edellisten viikkojen aherrus ei siis mennyt hukkaan, oli aika juhlava olo istuskella rauhassa matkustajana pilotin ohjatessa ihan kohtuullisen tarkasti ihmisellekin hankalassa takamyötäisessä isohkossa aallossa.
Purjeilla päästiin lopulta ihan Kuuskajaskarille saakka ennen kuin täytyi turvautua moottoriin. Kylmäpihlajalla oli vielä yksi poiju vapaana ja rantautuminen sujui edellisten kesien kokemuksella nätisti. Itse paikka taas... siitä taitaa olla seitsemän vuotta kun kävimme omalla veneellä ensimmäistä kertaa Kylmäpihlajalla. Ihan varmasti myös aika kultaa muistot, mutta varsinkin yrittäjän vaihduttua paikka tuntuu menettäneen osan lumovoimastaan. Ei niin että henkilökunnassa olisi mitään vikaa, päinvastoin palvelu on aina ensiluokkaista. Uusi suuri anniskeluterassi satama-altaan vieressä ei kuitenkaan varsinaisesti lisää semmoista "ollaan kaukana ulkomeren äärellä" -tunnelmaa, samoin pusikoiden ja katajien hakkaaminen polkujen leventämiseksi autolla ajettavaan kokoon ei saanut kyllä ymmärrystä ainakaan minulta. Toisaalta täytyyhän yrittäjän jollakin elää, ja vesibussilla saapuvat turistit tuovat aivan varmasti enemmän rahaa kuin pihit omia eväitään grillaavat veneilijät...
 |
| Jaakko ja kanadanhanhiperhe |
Ilta päättyi huonosti sujuneeseen grillaukseen. Tuuli tuntui vievän kaiken lämmön mennessään ja vaikka grillivartaita kuumensi liekissä niin että pinta alkoi mustua niin sisältä tuntui silti jäävän aina joku kohta vähän kypsymättä. Onneksi oli myös makaraa...
 |
| Kylmäpihlajan idylliä auringon laskiessa |
 |
| Vuorokausi on vaihtunut, iltataivas vielä hehkuu horisontissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti