Lomareissun 5. päivä, Iniöön

Pikkuhiljaa pitäisi päättää mihin ilmansuuntaan tämän kesän reissu kohdentuu. Aika selvältä alkoi näyttää että tällä kertaa pyörittäisiin Turun saaristossa sen tavallisemman Ahvenanmaan sijasta. Hiukan pelotti Turun saariston satamien maine ahtaina ja ruuhkaisina, Ahvenanmaalla satamiin oli aina mahtunut vaikka olisi vähän myöhemminkin tullut. Tämä mielessä pääsimme suhteellisen ajoissa lähtemään Lootholmasta kohti Iniöä. Kävi kyllä mielessä että nyt mennään yhdestä tutusta turistipyydyksestä toiseen tuttuun turistipyydykseen... Ehkä näin, mutta Iniön muutamia vuosia sitten läpeensä uusittu satama saunoineen ja uintimahdollisuuksineen on varsinkin lasten mieleen kovasti. Lisäksi ihan sataman vieressä sijaitsevat ruokakauppa, maasähkö ja vesi laitureille houkuttelivat. Vielä en ollut valmis tekemään hyppyä pois sivistyksen parista.

Autopilotin puutteessa lapset joutuivat taas ruoriin vuorollaan

Reitti Iniöön oli tuttu ja helppo, ensin jatkettiin Ströömiä alaspäin aina Iniönaukolle saakka, sen jälkeen vielä hiukan etelään ja sitten kurssia lounaan suuntaan ja ajatettiin Iniön saariryhmän "sisään". Nyt tosin oli niin tyyntä että avomerellä ja saaristossa ei ollut kerrassaan minkäänlaista eroa olosuhteissa. Periaatteessa samalla vaivalla olisi voinut puksutella vaikka Ruotsiin saakka.

Iltapäiväkahvit Iniössä

Iniössä olimme noin kl 13 ja satama näytti silti huolestuttavan täydeltä. Tervetuloa ruuhka-Suomeen? Laiturilla viittilöi innokas satamapoika joka luotsasi meidät laiturin suojaisemmalle puolelle, toisen Targa 96:n viereen aisapaikalle. Iltapäivän edetessä satama täyttyi ihan ääriään myöten, viimeisenä saapuneet ohjattiin kylkikiinnitykseen yhteysaluslaiturin reunoille.

Tienviitta sataman takana

Kaupassa käynnin jälkeen lähdimme vähän jaloittelemaan. Kovin paljoa nähtävää ei sataman lähettyvillä ole, niinpä kävelimme katsomaan Iniön vanhaa kirkkoa. No... kirkko oli ihan samalla paikalla ja saman näköinen kuin muutama vuosi sittenkin. Ei tietysti ihme, olihan se ollut tuolla paikallaan jo vuodesta 1800 saakka.

Iniön kirkossa

Hautausmaa oli kokonaan hiekkaa, nostettu kiviaidalla lähes puolitoista metriä ympäristöä korkeammalle. Ilmeisesti kallioinen maa estää perinteisemmän haudan kaivamisen? Samantyyppisiin hautausmaihin törmää saaristossa muuallakin.

Kirkossa käynti kannatti. Tunti sen jälkeen puhelin soi, tällä kertaa Antti Pomarkusta. Ensimmäinen virke oli että "Olette kuullemma Iniössä?". Vähän ihmeissäni näin myönsin olevan, Antti oli liikkeellä poikiensa kanssa Saariston rengastiellä ja olivat bonganneet nimemme kirkon vieraskirjasta. Kaiken huipuksi he olivat menossa syömään sataman ravintolaan, mutta hyvin luultavasti oltaisiin kuljettu reilun 50 metrin päästä toisistamme silti näkemättä ja tietämättä!

Epätodennäköinen kohtaaminen

Iniön mainio sauna ja sataman uimapaikka olivat kovassa käytössä. Laskutavasta riippuen lapset uivat ja saunoivat yhteen menoon yli neljä tuntia. Ihmeellisesti silti lapset jaksoivat pysyä jalkapallon MM-välieräottelun Englanti-Kroatia loppuun saakka hereillä.

Rauhallinen satama puolenyön jälkeen saunan portailta