Lomareissun 11. päivä, edelleen Kökarissa

Satamatoimiston ovessa mainostettiin tavalliseen tapaan vuokrattavia polkupyöriä, mutta myös Yamahan vesijettiä sekä vuokra-autoa saareen tutustumista varten. Kökarin saari on juuri sen verran suuri että kävellen ei ainakaan tässä helteessä tehnyt mieli lähteä seikkailemaan, eikä kyllä oikeastaan pyörälläkään. Satamatoimiston vieressä oleva 1994 -vuosimallin avo-Golf suurilla "Rent a car" -tarroilla sen sijaan houkutteli. Hinta oli sangen kohtuulliset 25 euroa / 2 tuntia, sisältäen polttoaineet.

Auto olikin varsinainen aikamatka 90-luvulle! Lämmityslaitteen säätimistä vilkun katkaisiimiin tuli muistoja mieleen. Auto on tullut tehtaalta samana vuonna kun menin lukioon joten tuon täytyisi sitten varmaan edustaa nuoruuteni unelma-autoa? :-)

Lippalakki pysyi päässä yllättävän hyvin, mutta ajoviima sai kuitenkin sen aikaan että miellyttävä ajonopeus asettui alle 70 km/h paikkeille jos halusi vielä pystyä keskustelemaankin ajossa.
Golf oli aitojen urheiluautojen (!) tapaan vain nelipaikkainen. Tämä ei haitannut, koska Olli ilmoitti heti alkuun että hän haluaa sitten vuokrata polkupyörän. Vähän pyörittelin päätäni mutta toisaalta ei voi kun ihailla kun poika lähtee pyörällä niin tappavaan helteeseen että itse tekee mieli vain juosta varjosta toiseen vain pari litraa vettä repussaan.

Katsoin kartasta jälkeenpäin että Olli ehti kahden tunnin aikana pyöräillä aika tarkkaan 20 kilometriä. Aina kun pysähdyttiin autolla johonkin niin tuntui että Olli tupsahti melkein saman tien paikalle. Ehkä se pyörä ei olekaan niin hidas kulkuneuvo kuitenkin suhteellisen pienellä saarella, mutta kuntoa se toki vaatii.

Matkalle saaren pohjoispuolen toiseen satamaan Hellsöön ajoimme saaren ns. kotiseutumuseon ohitse. Pakkohan siellä oli poiketa. Paikka olikin ihan kiinnostava, harmi että auton palautusaika painoi vähäsen päälle mutta päällisin puolin ehdimme siellä käydä. Hauskana yksityiskohtana museosta löytyi Kökarin kirkon vanhat, vuonna 1992 poistetut urut. Onnistun näköjään törmäämään urkuihin joka paikassa, varsinkin kun museon yläkerrassa oli tietysti vielä vanha urkuharmoonikin...

Kökarin varsinainen keskusta on Karslbyn kylä. Saaren kolmas vierassatama löytyy sieltä, kuten myös tänä vuonna rakennettu uusi ruokakauppa. Vietimme viileässä kaupassa hyvän tovin, ja poistuimme reilut 160 euroa köyhempinä. Nyt ei muutamaan päivään pitäisi tulla nälkä.

Karslbystä takaisin Sandvikin satamaan ajellessa aurinko porotti suorastaan pistävästi käsiin. Siinä auton ratissa kääntelin käsivarsien vaaleaita alapuoliakin saamaan aurinkoa kun katse osui ikävän tuttuun näkyyn... Ei kai vaan ole, mutta olihan se. Punkki oli ottanut tukevasti kiinni käsivarteen ja iho vähän punoitti siitä ympäriltä. Äkkiä se mieliala latistuu, rupesin miettimään että illan punkkitarkastuksesta huolimatta tämä oli kyllä varmaan sen kirkkoreissun tulosta ja jäänyt vain huomaamatta. Eli ehtinyt olla jo jotain 16 tuntia kiinni, auts..

Mikähän patti siinä lienee...?

Jouduin oikein käyttämään tahdonvoimaa että sain kannettua ostokset rauhassa veneelle ja palautettua vuokra-auton avaimet ennenkuin rupesin punkinpoistoon. Minä olen meillä jostain syystä se ylimmäinen punkinpoistaja ja lähtihän sen parin yrityksen jälkeen ihan ehjänä irti. Tämä oli itselläni ensimmäinen kiinnittynyt punkki koskaan ja vaikka aina lapsia ja muita ihmisiä rauhoittelen niin kieltämättä se omalle kohdalle osuessaan tuntuu vähän ilkeältä, varsinkin näin saaristossa. No sitten vain seurailemaan ihottumia ja muita Borrelioosin oireita, ne voivat kaikkitietävän Googlen mukaan ilmaantua vasta useiden viikkojen kuluttua.

Rikkihän se...

Iltapäivän ollessa kuumimmillaan makailin veneellä lueskelemassa kun ulkopuolelta rupesi kuulumaan kiihtyneitä ääniä. Tuulen yläpuolella oleva monikansallinen ruotsalais-itävaltalainen purjevenemiehistö siellä teki lähtöä, vene liikkui jo. Pomppasin saman tien kannelle, nimittäin kyseiset, varttuneemmat herrasmiehet olisivat jo edellisenä päivänä tullessa kolautelleet kylkeemme ellei meillä olisi ollut poikia kannella työntämässä heitä poispäin. Tällä kertaa en aivan ehtinyt hätiin vaan he ehtivät katkaista puisen lipputankomme menessään. "I am awfully sorry" sieltä kuului, heilautin vain kärttyisästi kättäni että menkää jo ettette kolhi enempää ja mutisin että "I can fix it".

Satamaan tullessa tapahtuville venenaapuriin kolisteluille minulta vielä löytyy vähän ymmärrystä, mutta se että lähdetään ilman kunnon suunnittelua ja ilman että miehistöllä on tiedossa kuka tekee mitäkin on kyllä ihan vain kapteenin typeryyttä. Yleisesti olen huomannut että varsinkin lähdössä on kaksi eri koulukuntaa. Toinen menee niin että keulaköydet vain yksinkertaisesti otetaan irti ja katsotaan mitä tapahtuu,  sitten kun tuuli rupeaa painamaan venettä naapuria vasten niin mennää kaikessa rauhassa katsomaan että mahtaakohan niitä lepuuttajia olla ja että pitäisiköhän tuosta vähän työntää vai annetaanko vain hinkata naapuriveneeseen. Nämä kuuluivat siis tähän koulukuntaan. Itse suosin semmoista tyyliä että yritetään saada vene heti köysien irrottamisen jälkeen liikkeelle niin että ohjattavuus toimii ja pidetään huoli siitä että vene ei osu kumpaankaan naapuriin. Keulakannella olevat miehet ovat vain varmistamassa että JOS tulee ongelmia niin voivat puuttua siihen, ei niin että KUN tulee...

Aurinko laskee

Loppupäivä meni kuin siivillä. Mahdoimme olla vastuuttomia vanhempia kun lapset uivat kirjaimellisesti tuntikausia, mutta tuntui niitä muitankin olevan samanlaisia aika tavalla. Ja ei sitä levää nyt niiiiin paljon ollut. Ja kävihän ne suihkussa sen jälkeen kuitenkin...

Suihkuista puheen ollen, satamatoimiston poika tunnusti kysyttäessä että edelellisen illan jääkylmä suihku on normaalia, lämmin vesi vain "loppuu", joka ikinen ilta. Kehotti käymään aamulla suihkussa. Tahtoisinpa tosiaan tavata noiden putkimiehen, niin oudolta kuullostaa että edes puoli yhdeltä yöllä ei tuli tippaakaan lämpöä. Onko niillä joku ajastin jo lämmittää vain aamuyöstä veden, ja että tämä tehdään puoliksi tahallaan etteivät turistit lotraa liikaa? Melkein jo tuli sellaisia ajatuksia mieleen, vaikka kohtuuden nimissä täytyy sanoa että Sandvikin satamasta ei paljon muuta moitittavaa kyllä löydy, sen verran hyvin oli kaikki faciliteetit kunnossa.