8.7.2016 Nauvosta Nötöön

Tänään oli Laurin 17. syntymäpäivä! Aamulla herätettiin muut lapset siinä kymmenen maissa ja kerättiin lahjat (puoli kiloa irtokarkkeja, Aku Ankan spesiaali-taskari sekä vähän rahaa) ennen kuin viritettiin onnittelulaulu päivänsankarille.

Unisia synttärionnittelijoita

Sääennusta näytti edelleen luoteistuulta 8 m/s ja merisääasemat 9-10 metriä. Mikähän siinä on että todellisuus on lähes säännönmukaisesti kovempaa kuin ennuste? Tarkoitus oli jatkaa etelään ja ulkosaariston suuntaan, mahdollisesti Nötö tai Aspö olisi seuraava yöpymispaikka. Lähtövalmisteluja tehdessä satamaan ajoi edelliselta vuodelta tuttu Cabane III, siis kolme kertaa maapallon kiertänyt vene.

Pehr ja Märtha

Nauvosta etelään lähtevä reitti menee sillan alitse, kartassa luki että suurin alituskorkeus on 15 metriä. Targa 96:n maston korkeus on eri lähteistä riippuen 13-13,6 metriä ja tietääkseni meidän veneessä on alkuperäinen masto. Mutta kyllähän se silti jännitti ja ihan väkisinkin piti hiljentää vauhti ihan kävelyvauhdiksi veneen soljuessa sillan alta. Mahtuihan se!

Väylä oli pitkän matkaa aika kapea, muutenkin tuo sisäsaaristo tai välisaaristo ei ole oikein meidän juttu. Silloin kun merikartassa on enemmän maata kuin merta tulee sellainen olo ettei olla laisinkaan merellä. Varmaan sen vuoksi Ahvenanmaa on kiehtonutkin enemmän kuin Turun saaristo.

Jotain järvipurjehdusta vai?

Kameran muistikortille oli ilmestynyt allaoleva otos, kuvaajasta ei varmaa tietoa. Kuvassa poseeraava Possu-Ressu 7-vee on elänyt vilkkaan elämän, viettäen mm. yksin öitä puolukkametsässä, terveyskeskuksen odotushuoneessa sekä kaupan kassalla. Veneessä se sentään on pysynyt matkassa mukana hyvin.

Iltapäivällä reitti vei aivan Berghamnin sataman vierestä. Satama näytti juuri sellaiselta pieneltä ja idylliseltä että olisi tehnyt mieli käydä, mutta se ankkuri... Tässä vaiheessa voin ehkä paljastaa että en ole koskaan mennyt satamaan missä täytyy perä jättää ankkuriin. Poiju on suosikki, aisapaikoista on kokemusta, samoin paaluista ja tietysti ihan vain kylkikiinnityksestä mutta ankkuria ei olla perästä vielä koskaan tiputettu. Otin härkää sarvista ja komensin Laurin ohjaamaan sekä Jaakon ja Ollin keulakannelle Marian lisäksi. Sataman purjevenerivistöstä oli yksi juuri lähtenyt ja lähestymisen sai tehdä suoraan vastatuuleen kohti vapaata paikkaa. Katselin vain kauhulla kaiun 12 metrin lukemia vaikka oltiin jo todella lähellä laituria. Ei auttanut muuta kuin ankkuri veteen ja köyttä perään, Lauri hoiti ajamisen todella mallikkaasti niin sitä ei tarvinnut hermoilla lainkaan. Hyvin meni kaikki ja kohta olikin jo vene paikallaan ja köydet kiinni.

Berghamn oli ihan nappipysähdys. Syötiin veneessä ja käytiin tutustumassa Västerbyn kalastajatilaan, mikä siis oli "perinneympäristö" sisältäen talon, pari vajaa ja pihapiirin. Siis oikeammin sanottuna jonkinlainen perinnemuseo, vuosikymmenien taakse jäädytetty kokonainen ympäristö. Viitoitettu polku satamasta talolle kulki lehmien laidunmaan halki, siis ylikulkuportailla sähköpaimenesta ylitse ja lehmien sekaan. Elämys sekin, vaikka elukat pysyttelivätkin pellon toisessa päässä.

Vain yksi lehmä oli kiinnostunut vieraista

Lähtö Berghamnista oli oikeastaan saapuminen tapakerin. Lauri pakitti venettä ja minä kiskoin ankkuriköyttä. Kuokkamallin ankkuri teki sen minkä pitikin ja irtosi nätisti kun veto tuli suoraan ylhäältäpäin. Vähän se tuntuu silti olevan sotkuista puuhaa tuo ankkurin kanssa pelaaminen, ja sekavaakin kun tulee ketjut ja köydet yhdeksi mytyksi peräkannelle. Ehkä sitä pitäisi vaan harjoitella useammin?

Reilu tunti Berhamnista genualla vajaata 6 solmua ja oltiinkin jo Nötössä. Saaressa on kaksi satamaa, joista läntinen on se "varsinainen" satama, kauppoineen ja yhteysaluslaitureineen. Varsinaista vieraslaituria ei silti jostain syystä laisinkaan ole, ja koska lännenpuoleinen tuuli sopi muutenkin huonosti yhteen lännenpuoleisen sataman kanssa ajettiin suosiolla idän puolella olevaan Airiston Veneilijät ry:n ylläpitämään seuratukikohtaan jonne myös ulkopuoliset ovat tervetulleita. 10 euron satamamaksua vastaan sai laituripaikan ja sähköt, kaikki saunavuorot olivat puoleenyöhön saakka valitettavasti varattu. Vastaanotto oli silti mutkatonta ja palvelu hyvää. Esimerkiksi kaasugrilliä sai käyttää 50 sentin grillausmaksulla jne..
Pohja madaltuu nopeasti ja pohjoisen puoleinen osa laiturista ei sovellu purjeveneille laisinkaan.

Kun nyt kirkkoja on ruvettu bongaamaan niin jatketaan samaa. Nötö:n kappeli-kirkko sijaitsee aivan itäisestä satamasta kaupalle menevän tien varressa. Rakennusajankohta on jossain 1700-luvulla.

Alttarin oikealta puolelta löytyi tällainen helmi! Sormet aivan syyhysivät päästä koskemaan ja kokeilemaan, mutta ilman lupaa en tietystikään voinut kuin ihailla. Aivan saman tien tuli mieleen tämä video mitä olen fiilistellyt monta kertaa ennenkin.

Illan mittaan tuuli alkoi tyyntyä aivan täysin, ja Jaakko ja Pekka kävivät hiukan ulkoiluttamassa kumivenettä. Käskin mennä k-a-u-a-s etteivät vain jäisi häiritsemään muita sataman asukkeja. No pojat katosivat kohta niemen kärjen taakse ja jäin kieltämättä miettimään että olikohan hyvä idea, varsinkin kun paljastui että molempien puhelimet olivat veneellä. Tulivathan ne kuitenkin sitten aikanaan takaisinkin onneksi.

 

Illaksi tosiaankin tyyntyi aivan täysin, ensimäistä kertaa koko viikolla. Koko viikonloppu on ennustettu hyvin tyyntä joten purjehtimiset jäävät nyt vähäksi aikaa ja siirtymät ajetaan sitten moottorilla.

Postikorttimaisema