18.7.2016 Aamupäivä Ryöväskerissä

Puuskainen tuuli tuntui vain voimistuvan yön mittaan, puhaltaen saarten välistä suoraan veneen kylkeen ja vene tempoili epämääräisesti kiinnitysköysissään. Sanalla sanoen yö oli levoton, heräilin useaan kertaan kuuntelemaan että onko vene vielä kiinni asiallisesti. Aamuyöllä mukaan oli tullut ihan uusi, säännöllisen epäsäännöllinen narina joka tuntui kuuluvan keulan suunnalta. Pakkohan sitä oli nousta tutkimaan, onneksi vain keulaköyden suojana oleva putkenpätkä oli liukunut pois paikaltaan ja kireä köysi narisi veneen laitaa vasten. Mitään vahinkoa ei tullut siinäkään että sain vielä unen päästä kiinni, kyllähän lomalla täytyy nukkua sentään.

Jostain kumman syystä ruoka maistuu veneessä aina tosi hyvältä. Kaurapuurokin aamulla tuntui ihan juhlahetkeltä, tosin osasyy voi olla siinäkin että saimme pitkästä aikaa syödä aamiaista ihan kahdestaan ilman lapsia...

Koska kiirettä ei ollut mihinkään niin otettiin aamu ihan rauhassa. Naapuriveneen porukka oli juuri aloittanut loman ja aikoivat suunnata Kylmäpihlajan suuntaan. Lähtö olisi merisään jälkeen eli selkeästi iltapäivän puolella mikä sopi meille hyvin. Omakin lähteminen olisi helpompaa kun ei tarvitsisi miettiä kuinka estää tuulta painamasta keulaa naapuriveneeseen kiinni heti keulaköysien irroittamisen jälkeen. Odotellessa oli hyvää aikaa vähän grillailla, tällä kertaa tosin ihan valmista kaupan juustotassuja.

Pääsimme lähtemään kahden maissa iltapäivällä, heti naapuriveneen jälkeen. Jostain syystä naapuri otti vain osan genuaansa ulos, tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä kun rupesimme heti saavuttamaan sitä ja vieläpä ohitimme lähietäisyydeltä ennenkuin reitin haaraantuessa me jatkoimme Laitakariin ja he suuntasivat avomerelle. Tuuli oli koko matkan sopivasti sivusta joten purjeilla mentiin ihan Laitakarin aallonmurtajan edustalle saakka. Kotona Pomarkussakin oli talo ehjänä ja isot lapset tallella joten reissu oli siis kaikin puolin onnistunut.