Yön aikana olin havahtunut muutamaan kertaan siihen että joku köysi hakkasi mastoon mutta en jaksanut nousta laittamaan sitä kunnolla. Aamuun mennessä tuuli oli vaihtanut suuntaa lähes täysin ja laituri melkein tyhjentynyt veneistä. Sadetutka näytti laajan saderintaman lähestyvän lounaasta noin klo 11 maissa, ja jälkiviisaana totesin että olisi pitänyt laittaa kello herättämään viideltä tai vastaavaa että oltaisiin ehditty sen alta seuraavaan satamaan. Ehdin juuri käydä hotellilla maksamassa edellisen yön satamamaksun ennenkuin sade alkoi, katselin ennustetta että vähintään neljä tuntia kestäisi ennenkuin olisi toivoakaan sateen loppumisesta.
 |
| Köydet irti ja kotimatka alkaa |
Veneessä oli sisällä lämmintä ja kuivaa, lapset katselivat Late Lampaan kolmannen tuotantokauden loppuun ja itse aloitteilin Pertsan ja Kilun kakkosnidettä. Kesken pahinta sadetta vierestä kuului moottorin ääntä ja kolinaa, kaksi purjevenettä rantautui miehistö läpimärkänä. Yllättävän nopeasti aika kului ja sade taukosi. Ehdittiin Marian kanssa käymään kylällä roskia viemässä ja kaupassa ostoksilla ennenkuin seuraava pienempi rintama tuli päälle. Viimein sade taukosi uudestaan ja sadetutka nöytti rintaman jatkavan koiliseen. Kello oli kuitenkin jo viisi iltapäivällä, kävi mielessä että oliko järkevä lähteä enää tähän aikaan, ja jos oli niin mihin satamaan? Lähdimme silti, eiköhän se määränpää matkalla selviäisi.
 |
| Oikealla etualalla hotellin laituri missä yövyimme |
Aallonmurtajan jälkeen meitä tervehti edellisien päivien aikaansaama maininkin sekä pikkuhiljaa heikkenevä tuuli. Onneksi kurssin sai hetken päästä kääntää suoraan pohjoiseen ja maininki tuli suurinpiirtein perän takaa nostaen ja laskien vain venettä, ilman epämiellyttävää puolelta toiselle keinumista. Jatkoimme siis moottorilla eteenpäin lasten ohjatessa vuorollaan, minä mittailin kartasta erilaisia reittiskenaarioita. Olikin yllättävän vaikea kulkea saariston läpi "vastakarvaan", siis poikkipäin jääkauden aikaansaamia pinnanmuotoja. Varsinaista sopivaa väylää ei oikein löytynyt joten suunnistimme väylien ulkopuolella valkoisilla eli yli kymmenen metrin syvyyksillä pysyen.
 |
| Syy veneen pieneen mutkitteluun löytyi... |
Jossain vaiheessa kävin ottamassa keulapunkassa vajaan tunnin torkut Marian ottaessa vastuun lasten ohjaamisen vahtimisesta. Torkkujen jälkeen ulkosaaristo alkoikin jäädä taakse ja lähestyttiin ensimäistä satamaehdokasta, Korppoon Verkania. Koska reitti meni ihan Verkanin vierassataman ohitse kävimme tekemässä pienen u-käännöksen satamassa joka oli periaatteessa täynnä. Olisi sinne johonkin väliin varmaan saanut keulansa tungettua mutta ilma oli leppeä ja hento tuulenvire ja aallokko myötäinen niin jatkettiin matkaa kellon ollessa yhdeksän illalla. Tässä vaiheessa haarukoin viimeisiä vaihtoehtoja ja Kustavin Lootholma alkoi tuntua realistiselta. Tosin ennakoitu saapumisaika olisi vasta yhden jälkeen yöllä mutta toisaalta sitten matka joutuisi aika kivasti jos sinne saakka päästäisiin.
 |
| Verkan oli lähes täynnä ja meillä into jatkaa matkaa |
Kello 22 sovittiin poikien kanssa että jokainen ohjaa puoli tuntia vuorollaan ja se riittää siltä päivältä. Vuorot menivätkin hyvin ja Maria ohjasi vielä puoliltaöin hiukan aikaa niin minulle ei jäänyt kuin viimeinen reilu tunti. Olin ajatellut heinäkuun kesäyön olevan melko valoisaa mutta mustat matalalla olevat pilvet imivät kaiken valon, tulipa sieltä pieni ripaus vettäkin ennen puoltayötä. Iniönaukon halki pohjoiseen menevä väylä oli onneksi hyvin viitoitettu valoilla, nyt oli kerrankin aikaa perehtyä ja harjoitella pimeässä suunnistamista vilkkuvien majakoiden ja linjataulujen kanssa. Valaisemattomat merimerkit ilmestyivät näkyviin alle sadan metrin päästä vasta joten niihin ei voinut paljon luottaa.
 |
| Edessä satamaan johtavan kapean väylän viitat... |
Olin luottanut siihen että Kustavin Lootholmassa on tilaa ja olihan siellä monta poijua vapaana. Laiturilla oli hyvä yövalaistus ja ajoimme kahden purjeveneen väliin vapaaseen poijuun kl 1:20, takana noin kahdeksan tunnin ja 50 mailin moottoriajo.
 |
| Köydet on kiinni, nyt nukkumaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti