3.7.2016 Kylmäpihlajalta Uuteenkaupunkiin

Yöllä tuli muutama sadekuuro aivan ennusteen mukaisesti. Oikeammin kyllä nukuttiin niin hyvin että ne tuntuivat vain kuuroilta, sadetutkan mukaan ihan kohtuullisen kokoinen rintama olit tullut ylitse. Aamu valkeni meidän tapauksessa siinä puoli kymmenen maissa, harmaana ja edelleen vähän tuulisena ja jotenkin kumman takkuisesti. Edellisen päivän voimakas tuuli ja keskittynyt ohjaaminen ei ollut niskoille hyvä juttu, olin aika jumissa kun edes aamukahvin jälkeen ei alkanut olo kirkastumaan. Pienen hartiahieronnan ja kävelylenkin jälkeen alkoi onneksi taas järki kulkea.

Otettiin aamu ihan rauhallisesti, pikkuiset kävi uimassa ja minä viimeistelin edellisen päivän blogikirjoitusta. Tankattiin vielä veneen vesitankki täyteen (mitään mittaria ei ole joten paha sanoa, mutta paljon sinne meni) ja päästiin vasta 13:30 lähtemään. Edellisen päivän tuulen jäljiltä oli vielä ihan kohtalaisen vellovaa aallokkoa heti Kylmäpihlajalta lähdettäessä. Hiipuva tuuli oli onneksi alkumatkasta sellaisesta suunnasta että saatiin rullattua genuaa auki vähän vakauttamaan menoa, ja toihan se puolisen solmua lisää vauhtiakin moottorilla ajoon. Päivä oli muuten liiankin tuttua moottorilla vastatuuleen menemistä. Onneksi sekä aallokko että tuuli hiipuivat pitkin päivää ja lopulta aurinkokin rupesi paistamaan. Viimeiset tunnit kohti Uuttakaupunkia tultiinkin leppoisassa auringonpaisteessa, taisin saada hiukan liikaa aurinkoa itsekin.

Helmikuussa venemessuilta ostettu "uuni" osoittautui ihan toimivaksi, ainakin esipaistettujen sämpylöiden paistamiseen. Mukana tuleen keittokirjan mukaan sillä pitäisi pystyä tekemään vaikka mitä pataruokia, jos siis vain rohkeus riittää kokeiluihin. Ehkä toistaiseksi tyydytään johonkin vaatimattomampaan, ottaen huomioon että ensimäinen erä sämpylöitäkin meinasi palaa ennenkuin löydettiin hellalle oikea säätö.

Lähes kaikki samaan suuntaan matkaavat purjeveneet ajelivat suosiolla moottorilla, mutta huomio kiinnittyi edellä luovivaan veneeseen joka sitkeästi ajoi siksakkia väylän reunasta reunaan. Luonnollisesti saatiin sitä aika nopeasti kiinni, kunnes tuli ohittamisen hetki. Tuuli sattui juuri siinä kohtaa kääntymään niin että ohitettava vene pääsi suoraan oikeaan suuntaan luovimatta, ja vieläpä lähes samaa vauhtia kuin me moottorin kanssa. Ohitus tietysti venyi tämän vuoksi hitaaksi, ja vähän oli kyllä nolo olo moottorilla jurnuttaa ohitse kun purjeillakin näköjään pääsi. No senhetkinen nolostus sai aivan uudet mittasuhteet kun tajusin että ohitettava olikin Luvialta samasta laiturista. Auts... No kaikeksi "onneksi" tuuli kohta kääntyi entiseen suuntaansa ja vene joutui jatkamaan kryssimistä jääden nopeasti taakse. Tuli kyllä sellainen olo että tuleekohan sitä liiankin helposti turvauduttua moottoriin? Mihinkä sitä kiire, näin lomalla? Jospas sitä koittaisi huomenna taas oikein purjehtiakin.

Kansimiehistö valmiina rantautumiseen

Uudenkaupungin Pakkahuone ei tietysti tarjoa mitään yllätyksiä, enemmänkin taattua laatua eli siistit saunat ja pesutuvan sekä kuvankauniin maiseman. Ruuan jälkeen mentiin porukalla ostamaan jätskit. Kyllä niillekin vain tulee hintaa kun syöjiä on tarpeeksi, tällä kertaa 24,10 euroa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä "maailman kallein tapa liikkua ilmaiseksi" -sanontaa kun purjehduksesta tulee puhetta. Sensijaan Pakkahuone yllätti positiivisesti, satamamaksu oli laskenut entisestään ollen vain 22 euroa sisältäen sähköt!

Valinnan vaikeutta

Lomalaiset

Loppuilta kului F1-jälkilähetyksen katsomisessa ja saunomisessa. Ihan kylkeen tuli isompi purjevene jossa on kaksi suurta koiraa. Niiden haukkumisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan, mietin jo että pitääkö siirtä venee kauemmaksi kun tilaa tuntui hyvin olevan. Nyt onneksi koirat ovat jo hiljaa, täytyy toivoa ettei aamulla kuudelta ala konsertti uudelleen.