13.7.2016 Uudestakaupungista Luvialle

Lähtö Pakkahuoneelta venyi taas kerran lähelle puoltapäivää, mutta mihinkäs sitä lomalla on kiire. Muuta suunnitelmaa ei ollut kuin että tämän vuorokauden puolella jos oltaisiin kotona Pomarkussa. Pysähdyimme taas pikaisesti Salmerin telakalle, viikko sitten lepuuttajien köysiä ostaessa oli tullut pikkuisen laskuvirhe pituudessa ja yksi lepuuttaja oli jäänyt ilman. Koska ei ollut varmaa tietoa mistä muualta juuri samaa köyttä saa niin tehtiin vartin pysähdys ja otettiin vielä muutama metri samaa laatua.

Tuuli näytti ihan parahultaiselta länsi-lounaasta joten vajaan tunnin koneajon jälkeen nostettiin molemmat purjeet ja sammutettiin moottori. Pohjoiseen vievä väylä oli välillä kapeahko ja tuulen voimakkuus vaihteli mutta välillä mentiin aika hyvinkin. Ajatus oli mennä ulkokautta jos vain mahdollista, saariston loppuessa arvoin pitkään mennäänkö sisempää vai ulompaa reittiä. Pahin skenaario olisi se että ulkokautta mentäessä tuuli tyyntyisi ja jäisimme ison mainingin armoille vellomaan, pahimmillaan sisäreitille oikaisu ja pääsy saariston suojaan voisi vaatia toista tuntia koneajoa heiluvassa veneessä. Lähdettiin kuitenkin ulkokautta menemään, onhan se aina komeaa olla ulkona, kaukana lähimmästä rannasta.

Pikkuhiljaa tuuli alkoi kuitenkin tyyntyä ja päätettiin mennä Kylmäpihlajan kohdalta sisäreitille. Maininki velloi sillä lailla että vaikka yritettiin välillä mennä virsikirjalla ja välillä purjeet samalla puolella niin mikään ei tuntunut toimivan. Hiipuva tuuli ei vaan jaksanut enää pullistaa purjeita joten viimeinen puoli tuntia Kylmäpihlajalle ajettiin koneella. Miehistölle oli tullut nälkä siihen malliin että pysähdyttiin majakalle vähäsen grillaamaan ja uimaan koska aikataulu salli sen.

Kylmäpihlaja etelän puolelta

Pysähdys katkaisi mukavasti muuten tylsää, lähes siirtopurjehdus -tyylistä viimeisen päivän etappia. Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa.

Syttyykö vai ei syty?

Syttyi!

Satama-altaan vesi oli vielä ihan kirkasta toisin kuin monesti loppukesästä. Anni ja Pekka kävivät uimassa Jaakon pitäessä vahtia.

Reissun viimeiset jätskit Kylmäpihlajalta ja sitten 16 mailia sisäreittiä Laitakariin.

Pekka ohjaamassa

Kaikki kiva loppuu aikanaan, mutta ehkä tänä kesänä ehditään vielä lyhyemmille reissuille. Luvian Laitakari ja kotiseuran laituri, viimeinen rantautuminen ja kolmas poiju oikealta.

Kansimiehistö valmiina

Valmiina uusiin seikkailuihin

Valitettavasti reissu ei (kaikkien osalta) ole ihan vielä lopussa sillä hetkellä kun autot ovat taas kotipihassa. Allaoleva kuva antaa osittaisia viitteitä tarvittavan logistiikan ja tavaran määrästä, puhumattakaan siitä kuinka monta koneellista pyykkiä pyörii parina seuraavana päivänä...

Yritän päivitellä tänne kaikki tämän kesän reissut, joten jos mielenkiintoa riittää niin pysykää kuulolla!