4. Päivä, Kustavin Lootholmaan

Suunnitelmissa oli ollut lähteä "aikaisin", joten Maria kysyi illalla että ehtisikö aamulla käyttää pyykkitupaa vielä. No... aivan hyvin ehti, pääsimme lähtemään vasta puolenpäivän maissa. Aamupäivän aikana oli lännenpuoleinen tuuli hiukan herännyt, jännitin että pääsemmekö lähtemään sivutuulessa ilman että kolhitaan viereistä kolme kertaa pallon kiertänyttä mahonkikaunotarta. Hienosti se sujui, tuntuu mukavalta kun alkaa olla hiukan jo rohkeutta ja itseluottamusta näissä rantautumisoperaatioissa. Iso kiitos menee tietysti miehistölle, pikkuhiljaa roolit ovat vakiintuneet niin että Maria hoitaa peräköyden/poijun, Jaakko keulaköydet ja Lauri varmistaa keulakannella ettei osuta naapuriveneisiin jos jokin menee pieleen. Targan istuinlaatikko on niin syvä ja kaukana laidalta ja perästä että itse en voi tehdä oikeastaan muuta kuin verbaalisesti "komentaa" miehistöä. Tosin taitaisivat osata hommansa vaikka en olisikaan jakelemassa neuvojani...

Ensimäinen pysähdys oli jo 5 minuutin päästä, eli ajoimme Salmerin telakalle tankkaamaan. Lauri ohjasi ja minä otin valokuvia, itse laituriin ajoa en vielä uskaltanut antaa muiden tehtäväksi. Samalla lunastin toissapäiväisen lupaukseni ja käytiin Salmerin myymälässä ostamassa 25 metriä kiinnitysköyttä. Nyt ei tarvitse enää turvautua solmuilla jatkettuun poijuköyteen vaikka peräpoiju olisi hieman kauempanakin.

Salmerilta lähdettiin koneen voimalla ajelemaan Ukin väylää ulospäin. Muutaman mailin kuluttua pääväylältä haarautuu etelän suuntaan vievä reitti ja samalla vastatuuleen tuli juuri sen verran sivutuulikomponenttia että rullasin genuan auki ja sammutin koneen. Yllättäen pelkällä keulalla vauhti pysytteli 4-5 solmun välissä, välillä mentiin yli kuutta solmua. Loppujen lopuksi päästiin purjeilla koko matka aina Katanpäähän saakka. Väylä kääntyi aina vain enemmän etelän suuntaan ja lopulta tuuli tuli takaoikealta. Samaan aikaan aallot kasvoivat ihan miehekkään kokoisiksi, ruuanlaitto alkoi olla aika haasteellista kun kiehuvaa perunakattilaa piti pitää käsin paikoillaan käytännössä koko ajan.

Kaikki pojat ohjasivat vuorollaan n. puolen tunnin vuorot, tuntui kieltämättä aika jännältä syödä sisällä samaan aikaan kun Pekka 10 v piti kurssin ja tähysti vastaantulevaa liikennettä. Hyvin kuitenkin meni ja sain syödä rauhassa loppuun saakka. Vene tosin keinui niin että kastiketta ei voinut ottaa kovin paljon kerralla, olisi muuten mennyt lautasen reunoilta yli.

Katanpäässä olimme käyneet edellisen kerran kesällä 2013, nyt oli uudet vetäjät ottaneet vastuun toiminnasta. Päällisin puolin kovin paljoa ei vielä ollut muuttunut, satamatoimisto ja kahvila oli nyt heti sataman alueella joten enää ei tarvinnut lähteä kävelemään keskelle saarta kahvin ja jäätelön perään.

Tosin kävelylle jouduttiin joka tapauksessa, saarella oli koiranpentuja sekä kanoja joita sai käydä katsomassa, sekä pieni ja vapaasi liikkuva lammaslauma! Lampaat olivat hyvin ihmisiin tottuneita, tulivat rapsutettavaksi oikeastaan kaikki yhtä epäluuloista yksilöä lukuunottamatta.

Pikaiseksi jaloitteluksi aiottu pysähdys venyi melkein kahteen tuntiin, kiivettiin näkötorniinkin tähyilemään merta. Isokarin majakka näkyi kauempana sekä yksi ainut vene, muuten kuului vain aaltojen taukoamaton meteli, aivan kuin moottoritie olisi ollut vieressä. Keli oli ehkä vähän epämiellyttävän kova. Mielenkiintoisena yksityiskohtana päivän aikana tuli peräti kaksi Targa 96:sta vastaan sekä kolmas jonka epäilin olevan Targa 101. Todelliseen lukumäärään suhteutettuna siis aika lailla yliedustettuna näin tositoimissa, mikä ehkä kertoo jotain hyvää itse veneestä.

Katanpään suojaisasta satama-altaasta lähtiessä jouduttiin ajamaan jonkin matkaa suoraan vasta-aallokkoon. Keula nousi ja iskeytyi välillä niin voimalla ja syvälle aallonpohjaan että keulakannella köyttämättä oleva kumivene uhkasi lähteä liikkelle. Annoin Laurille ruorin ja kipaisin keulaan köyttämään kumivenettä sen kummemmin miettimättä. Onneksi edellinen omistaja on lisännyt hyvin kaiteita ja kahvoja kannelle vakioiden lisäksi joten vaaralliselta ei tuntunut, huomasin vaan että keulan teki aika metkaa parin metrin ylös-alas -liikettä ja suorastaan otti vatsanpohjasta siellä heiluminen. Olin juuri ehtinyt takaisin ruoriin kun kansiharja tipahti mereen... Ihme kyllä se kellui joten ajattelin että nythän tulee hyvää harjoitusta, nopea käännös ja kaasu tyhjäkäynnille, Lauri keksin kanssa laidalle kalastamaan. En olisi uskonut mutta Lauri sai ensimäisellä yrityksellä napauttua harjasta kiinni ja niin sekin saatiin pelastettua.

Lähestulkoon heti Kataanpään jälkeen reitti sukeltaa "Kustavin ränniin", eli pitkään ja kapeaan railoon mitä ajeltiin moottorilla lähes viivasuoraan tunnin verran. Aallokko oli olematonta mutta tuuli suoraan takaa, ihmeen lujaa tuuli työntää ilman purjeitakin sillä 2000 rpm kierroslukumittarissa gps näytti parhaimmillaan 7,2 solmua! Normaali nopeus olisi vähintään solmu vähemmän.

Lootholman vierasvenesatama sijaitsee samannimisellä leirintäalueella. Sinne ajetaan erittäin kapeasuisen merenlahden suuaukon kautta, tikkuja on niin tiheässä että minkäänlaista kohtaavaa liikennettä ei kapeimmassa kohdassa voi olla. Sataman "purjevenelaituri" oli suojan puolelta aivan täynnä, ei auttanut muuta kuin mennä perä tuuleen päin. Kiristettiin Marian kanssa kahdestaan peräköysi niin kireälle kuin se käsipelillä saatiin joten ainakaan ei ole pelkoa keulan osumisesta laituriin.

Jaakko ja Pekka lähtivät saman tien kumiveneellä käymään keskustan kaupassa, lahden pohjukasta kulkee kaislikon poikki lähinnä perämoottoriveneille käyvä reitti seuraavaan lahteen tai mahtaako jo olla järvi? Joka tapauksesta sitä pitkin säästää kävelymatkaa, ja onhan se aina seikkailu lähteä ilman vanhempia veneellä kauppaan.

Muuten ilta kului saunoessa ja grillatessa. Huomisen suunnitelmat ovat aika lailla auki vielä. Tuuli ainakin tyyntyy ja aurinkoa on luvassa tulevina päivinä vähän liikaakin. Mieli tekisi jo Kihdin ylitse Ahvenanmaan suuntaan. Jotenkin saaristoluonto on siellä ihan eri näiköistäkin, Turun saaristo tuntuu jotenkin tutummalta ja Ahvenanmaa enemmän "ulkomailta" ihan luontonsakin puolesta.