14. Päivä, Käringsund edelleen

Reissun kaukaisin piste oli nyt saavutettu, ja koska paikka oli oikeinkin hieno ja päivä aurinkoinen niin heti aamulla päätettiin jäädä toiseksikin yöksi. Kun päätöksen tekee ajoissa niin se rentouttaa heti päivän aikatauluja ja sujumista, enää ei ole siis mihinkään kiirettä.

Ei rentoutumisesta tietoakaan odottaessa pätkivää nettiä.

Yksi puute täällä on, ja se on kaupan puuttuminen. Lähin kunnon kauppa on joko 8 tai 14 kilometrin päässä, riippuen hiukan lähteestä, kuitenkin selkeästi kävelymatkaa kauempana. Satamaoppaassa oli silti kaupan symboli palveluiden kohdalla joten olimme ruokahuollon osalta hiukan laskeneet sen varaan. Sataman kahvilasta mantereelta kesätöihin tullut tyttönen (virheettömästä suomenkielestä päätellen) neuvoi että 500 metrin päässä olevassa kalasavustamon myymälässä olisi pieni elintarvikekioski -tyyppinen kauppa. Ostettiin siis savustettua lohta, pari maitopurkkia, jugurttia, sateenvarjo sekä Corn Flakes -maissimuroja. Viimeksimainittu koitui maitojen kohtaloksi, minun ja Marian ollessa veneeltä pois olivat lapset korkanneet murot ja 2,5 litraa maitoa oli kadonnut! Onneksi sataman kahvilasta saatiin kaksi purkkia ostettua, vaikka virallisesti maitoa siellä ei myynnissä ollutkaan.

Tyytyväiset maidon ryystäjät

Päivä oli käytännössä pilvitön ja suorastaan helteinen tuulensuojassa. Käytiin porukalla kiipeilemässä kallioilla kapean sisääntuloväylän vieressä, onneksi yön vesisateet olivat jo kuivuneet eikä kukaan liukastunut pahasti. Oma ikä alkoi tuntumaan viimeistään siinä vaiheessa kun katsoi kuinka kevyesti Jaakko hyppeli ja kiipeili täysin mahdottoman näköisistä paikoista, paikoitellen mentiin lähes parkourin puolelle.

Jäätelöt kaikille

Sataman tuntumassa palvelujaan markkinoi myös riistasafari, "Viltsafari", tarkemmin tästä linkistä. Aloitin tapani mukaan reippaalla suomen kielellä, vastaus tuli yhtä reippaasti että puhutko ruotsia vai englantia. Ilmeisesti tämä nuorehko mies oli Ruotsin puolelta kesätöissä, päätellen siitä että suomi ei sujunut yhdenkään sanan vertaa. Koko reissun aikana en ole törmännyt tilanteeseen missä olisi tullut tunne että joku tahallaan kieltäytyisi puhumasta suomea, ja ne muutamat ummikot ovatkin käsittääkseni aitoja sellaisia eli luultavasti Ruotsin puolelta kesätöihin tulleita. No, jouduin sitten voimistelemaan englanniksi ja yllättävää kyllä ymmärsin ja tulin ymmärretyksi. Ostettiin huomisen klo 11.00 safarille yksi aikuisten lippu ja kolme lastenlippua, siis Maria ja Anni ja pari poikaa.

Huomaa katkennut airo, minkä vuoksi kahdestaan melominen ainut keino edetä.

Lapsista innokkaimmat kävivät pitkän kaavan mukaan uimassa. Hiekkarannan vieressä on keskellä lahtea on pieni saari johon pääsee varovasti kävellen pohjaa pitkin. Syvyys tuli todistettua viimeistään silloin kun eilen Marian kanssa yritimme oikaista saaren ja uimarannan välistä kumiveneellä. Onneksi potkuri säästyi kuitenkin.

Saari valloitettu veneellä, uimalla sekä kahlaten

 Yö ja aamupäivä on luvattu 10 m/s pohjoistuulta ennen iltapäivällä alkavaa tyyntymistä. Pojilla olisi jo kova into kotiin ja varmoja lupauksia tunnin vahtivuoroista on jo kaikilta. Kuulemma mikään päivämatka ei ole liian pitkä jos vain kotiinpäin ollaan menossa. Yritämme siis ottaa huomenna hiukan pidemmän siivuun, hetken tapetilla ollut pohjoisen kautta kiertäminen saa jäädä toiseen kertaan joten palaamme etelän kautta osittain omia jälkiämme ainakin Rödhamniin saakka huomenissa.