Pyykkitupa aukeaa Lappossa ennen yhdeksää joten Maria laittoi herätyksen että varmasti ehtisi varaamalleen ajalle. Huonona puolena itsekin heräsin enkä saanut enää unta. No onhan se jo asiallinen aika herätä, varsinkin kun oli tarkoitus päästä ajoissa lähtemään. Iltapäiväksi oli ennustettu aina 11 m/s nousevaa tuulta ja halusin päästä seuraavaan satamaan ennen sitä. Monilla muillakin oli sama ajatus sillä Lappo alkoi olla puolityhjä jo melko aikaisin aamupäivällä.
 |
| Lähes viimeisten joukossa... |
Pesukoneen ohjelma oli valmiina 10:30 ja ennen yhtätoista päästiin lähtemään. Ajoimme samaa reittiä Lapposta Kumlingen suuntaan kuin vuosi sitten, tosi sillä erotuksella että nyt näki maisemat. Edellisellä kerralla oli kohtuullinen sumu ja kaikki tarkkaavaisuus meni tähystämiseen, joten itse reitistä ei paljon muistanut.
Kiersimme Kumlingen pohjoispuolelta ja hetken mielijohteesta poikettiin saaren pohjoiskärjessä olevalle Bärön saarelle, Glada Laxenin vierassatamaan. Satama on kuuluisa hyvästä ravintolastaan, ja paljon muuta siellä ei vanhan merivartioston tähystystornin lisäksi olekaan. Tähystystorni oli lukossa mutta ravintolasta sai avaimen. Oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen kokemus, siellä ei ollut turvaverkkoja aivan joka paikassa niinkuin yleisökäyttöön rakennetuissa torneissa. Seitsemän lähti kiipeämään ylös mutta ylhäälle saakka ei päässyt kuin kolme... Näkymät oli kieltämättä aika komeat.
Itse satama-allas oli idyllinen ja suojaisa varsinkin koko ajan yltyvän lounaistuulen puolesta. Ei huvittanut jäädä niin aikaisin vielä satamaan, ja varsinkin kun tekemisestä oli puutetta niin päätettiin silti jatkaa matkaa, pysähdys ei kestänyt kuin alle tunnin. Naapuriveneessä vähän pyörittelivät päätään ja kertasivat sääennustusta. Kieltämättä hiukan mietitytti että onko mitään järkeä lähteä kauniista ja suojaisasta satamasta, varsinkin kun oli tiedossa että yhtä hyvää yöpaikkaa ei edessäpäin ollut, kaikki muut vaihtoehdot reitin varrella olivat enemmän tai vähemmän avoinna lounaistuulelle.
Kumlingen länsipuolta moottoroidessa kokoajan yltyvään vastatuuleen tuli mieleen kaksi asiaa: Ensinnäkin olisi kyllä ollut järkevä jäädä Glada Laxeniin. Toisekseen olin hyvin tyytyväinen moottoriin. Tuuli oli lujinta mitä koko reissussa olimme tähän saakka kohdanneet mutta silti Nanni jaksoi vaivattoman oloisesti työntää täysin vastaiseen tasaisella 5,5 solmun nopeudella. Isolla kolmilapaisella potkurilla oli luonnollisesti oma osuutensa asiaan.
 |
| Kumlingen Remmarhamn |
Ajoimme Kumlingen Remmarhamnin ohitse näkömatkan päästä. Sieltä oli kivoja muistoja viime kesältä, mutta vallitsevassa tuulessa sitä ei voinut ajatellakaan. Seuraavana oli pienehkö Seglingen satama mistä satamakirja ei oikein osannut kertoa mitään kovin mainittavaa. Aallokolta se olisi suojassa mutta tuuli pääsisi esteettä puhaltamaan suoraan sivusta. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa Sottungaan mutta kartasta päättelin sen olevan vielä suojattomampi, siispä Seglingeen.
Satamaa lähestyttäessä jännitys kasvoi... Purjeveneiden mastoja näkyi yhtenä metsänä, hiukan olin huolissani että mahtaisiko sinne mahtua. Satamamestari oli näyttämässä laiturin päätyä kahden purjeveneen vierestä. Siinä olisi saanut keulan aivan suoraan tuuleen, mutta perän olisi joutunut jättämään ankkuriin. Tässä kohtaa tunnustettakoon että ankkuroinnista ei aivan hirveästi ole kokemusta enkä halunnut sitä myöskään nyt ruveta harjoittelemaan, ahtaassa paikassa tuulen puhaltaessa niin että lakki meinasi kirjaimellisesti lähteä päästä. Kommunikoin satamamestarin kanssa huutamalla laiturille, ja sain tiedon että kauempana olisi mahdollisesti pari paikkaa. Myös viereisestä veneestä neuvottiin että kahden saksalaisen välissä olisi tilaa. Ajoin pidemmälle lahteen, ja siellä satamamestari osoitti tilaa purjeveneen ja moottoriveneen välistä. Tila siis oli kapeampi kuin meidän vene...
Jouduin tilanteeseen mitä olen eniten etukäteen pelännyt, eli kapeaan väliin ajaminen todella kovassa sivutuulessa. Ensimäisen lähestymisen keskeytin ja otin pari veneenmittaa pakkia. Tuulen voiman huomasi siinä että vene lähti päättäväisesti heti sivulle kun vauhti loppui. Jouduin tähtäämään suoraan kohti kalliin näköisen saksalaisen purjeveneen (uudehko Dehler 37) kylkeä ja viime hetkellä kääntämään oikealle, tuulen suuntaan. Kun rupesin kääntämään niin meidän kääntyvän keulan ja naapuriveneen kyljen väliiin jäi noin 30 senttiä... En tiedä kuinka paljon mukana oli tuuria ja kuinka paljon taitoa, mutta oikeastaan paremmin ei olisi voinut onnistua! Paljon auttoi myös se että pystyin luottamaan siihen että Maria tekee poijun kanssa oman osansa ja Lauri ja Jaakko keulassa omansa, näin minun ei tarvinnut heidän osuuteensa keskittyä. Erityisesti lämmitti että lapset olivat kuulleet muiden veneiden kehuvan "varmaotteista suoritusta", ja satamamestari oli kuulemma kommentoinut että kunpa kaikki ajaisivat noin :-)
 |
| Lipuista näkee suunnan ja voimakkuuden |
Itse satama oli ihan täysosuma. Satamakonttoria piti todella ystävällinen ja palveluhenkinen nainen, mm. allergialääkettä järjestyi naapurisaaren apteekista sulkemisajan jälkeen lossikuskin mukana samaksi illaksi ilman eri maksua! Vuokrasimme kolme aikuisten pyörää hintaan 5 euroa / pyörä / loppupäivä, kauppaan kuului ilmaiset lastenpyörät kolmelle nuorimmalle. Saaren keskellä on järvi missä osa porukasta kävi heti uimassa polkupyörillä.
 |
| Järvi saaren keskellä |
Myöhemmin illalla osa pojista lähti saaren eteläpäähän kunnan uimarannalle vielä toiselle uintikierrokselle, minä ja Maria ja Anni ajettiin hetken kuluttua perässä. Pois tulimme todella tunnelmaista "maisemareittiä" pitkin, tässä tapauksessa maisemista vastasi lähinnä erittäin pieni ja mutkitteleva, tunnelmallisissa lehdoissa kiertelevä pikkutie.
 |
| Uimasta lähdössä |
 |
| Jos ei kartassa lukisi "Kauppa" niin tästä voisi ajaa ohitse... |
 |
| Mun tytöt... <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti