5. Päivä, Iniöön

Istuskelen "pappateltassa" veneen avotilassa kellon käydessä kohti puoltayötä. Täysikuu on noussut taivaalle, Eberi puskee lämpöä (tuli yllättävän kylmä kun aurinko laski!) ja naapuriveneestä kantautuu vaimeasti aloittelevan blues-kitaristin soittoa ja lauluakin. Jotta tunnelma ei olisi liian ruusuinen niin lapset nahistelevat jonottaessaan hampaiden pesuun ja hiljaisuudesta ei ole vielä tietoakaan. No, kyllä tämä tästä kohta hiljenee ja on hyvää aikaa muistella että kuinkas tämä päivä oikein on kulunut.

Satama oli jo puolityhjä kun me vasta heräilimme

Aamu alkoi taas lomatyyliin rauhallisesti, toisin sanoen kello oli lähempänä yhtätoista ennenkuin päästiin pystyyn. Mainitsin jo aikaisemmin kuinka hyvin veneessä nukkuu mutta edelleen siitä yllättyy. Toinen vain-veneessä-toimiva asia on syöminen. Joka-aamuainen kaurapuuro laskee selvästi paremmin kuin kotona. Aamuista nautintoa varjosti tällä kertaa seikka että hiutaleet alkoivat olla lopussa joten lähdettiin Marian kanssa kauppareissulle. Kävely yli kahden kilometrin päähän ei kiinnostanut minkä vuoksi lainattiin lasten kumivenettä. Näky oli varmaan hilpeyttä herättävä, kaksi täysikasvuista Motonetin 245,- hintaisessa kumiveneessä, varsinkin paluumatkalla kun mukana oli kolme muovikassillista ruokaa. Käytiin samalla nostamassa käteistä automaatista, voi olla että ei vähään aikaan olla niin sivistyksen parissa että rahaa saisi seinästä. Kustavin keskustassa oli myös "joku vaatekauppa" joka paljastuikin paljon mielenkiintoisemmaksi paikaksi, eli paikallisen Merineuleen tehtaanmyymäläksi. Mukaan ei kyllä tarttunut kuin yksi pipo kotiin unohtuneen tilalle mutta kieltämättä sellainen oikein karkea ja tukeva saaristolaisvillapaita jäi vähäsen kaivelemaan. Jos paluumatkalla on vielä rahaa jäljellä niin eihän sitä tiedä...

Pikkusisko ja uimavahti

Jotta ei liian täydellistä kuvaa tulisi niin on täällä muutama murhekin ollut. Ensinnäkin yhden pojan etusormen ja keskisormen välistä löytyi punkki. Ei ehkä niin suuri juttu, mutta meidän perheen ensimäinen sellainen. Päästiin testaamaan punkinpoistovälinettä ja hyvinhän se toimi. Onneksi se ei ollut ilmeisesti löytänyt laisinkaan verta sillä se ei ollut yhtään vielä turvonnut. Tuli vain mieleen että se oli luultavasti kotoisin edellisen päivän Katanpään pysähdykseltä, niitä lampaitahan siinä porukalla rapsuteltiin ja sormia upotettiin niiden villaan. Tätä tietoa vasten se eilisen postauksen söpö lammaskuva saakin ihan erilaisen tunnelman aikaan. Lisäksi tulee nämä "psykosomaattiset oireet", eli vaikka en kovin hermoheikkona itseäni pidä niin kyllähän sitä loppupäivän on vähän raavittanut sieltä ja täältä...

Sisarukset palaamassa uimasta

Toinen murhe oli se että sain täyslaidallisen paskaa naamalleni. En siis vertauskuvallisesti, vaan täysin kirjaimellisesti. Meillä on siis veneessä ns. septi-tankki, niinkuin oikeastaan kaikissa tämän kokoisissa. Tarkoittaa sitä että kun vessaa käytetään niin jätökset pumpataan rosteritankkiin odottamaan tyhjennystä. Ja sitähän on käytetty, lauantaista saakka sekä isoja että pieniä asioita koko perheen toimesta, tankki siis alkoi olla aika täynnä. Kun rupesimme tekemään lähtöä Lootholmasta niin ajoimme ensin septilaituriin tyhjäämään tankin. Se tapahtuu avaamalla veneen kannella oleva korkki ja työntämällä imuletkun pehmeä, kuminen suukappale tiiviisti poistoaukkoa vasten. Sitten vain imu päälle, ja tankki tyhjenee kuin loka-auton imemänä. Tällä kertaa vain ajattelin olla aivan varma että se tyhjenee kokonaan, joten jatkoin imemistä vaikka äänestä kuuli että imee lähestulkoon pelkkää ilmaa enään. Suhina vain kuuluin kun korvausilmaletku veti ilmaa tankkiin.

Sitten tapahtui "jotain". Ilmeisesti korvausilmaa ei tullut liian ohuesta letkusta tarpeeksi vauhdilla vaan tankkiin muodostuva alipaine imaisi kumisen suukappaleen ruttuun. Jonkinlainen takaistu tai rekyyli aiheutti sen että tankin poistoaukon ja imuletkun suukappaleen välistä käytännössä varoittamatta räjähti "sitä itseään" sekä ympäristöön että naamalleni. Tapahtuman nopeudesta ja paineesta saa jonkinmoisen käsityksen siitä että edes silmäluomi ei ehtinyt sulkeutua vaan sain vasempaan silmään ja sieraimeen jonkinmoisen satsin, puhumattakaan muista osista kasvoja, paitaa, farkkuja jne... Ensiapuna runsasta huuhtomista puhtaalla vedellä. Pahimmasta selvittyäni rupesin ihmettelemään että mitä oikein tapahtui, ja koska letku oli vielä paikoillaan pyysin Mariaa uudelleen kytkemään pumpun päälle. Lähes saman tien sain uuden satsin päälleni, tällä kertaa ei sentään silmään vaikka naamalle silti roiskahti. Tyhmä ei opi kerrasta... Veneen kannen vasemman puolen ja puomipeitteen pesu ja harjaus sekä ylimääräinen suihkussakäynti ja täydellinen vaatteiden vaihto itselleni. Nyt vain toivotaan ettei silmä ota itseensä ja kehitä jotain mukavaa bakteeritulehdusta tai vastaavaa.

Lopulta lähdimme Lootholmasta vasta kl 18 aikoihin. Ajelimme koneella alaspäin vajaa puoli tuntia Parattulan eli Laura Peterzenin vierasvenesatamaan. Moni oli suositellut paikkaa, käyttäen argumentteina lähinnä tasokasta ravintolakokemusta ja muuta vastaavaa, myös sataman sivut olivat hiukan liikaa viihteeseen painottuvat omaan makuuni. Päädyimme tekemään u-käännöksen Peterzenin satama-altaassa, ainakin veneestä katsoen paikka vaikutti liiaksi ns. turistipyydykseltä. Voin toki olla väärässäkin, ja ehkä äskeiset kokemukseni septin tyhjäyksen kanssa sai mielialan muutenkin matalaksi mutta jostain syystä Peterzen ei iskenyt.

Päätimme siis jatkaa matkaa b-suunnitelman mukaisesti suoraan Iniönaukon ylitse kohti Iniön saarta ja Norrby Iniön satamaa. Vajaa tunti mentiin mukavasti purjehtien, vauhdin tosin olla keskimäärin huimat kolme solmua. Lopulta oli pakko käynnistää moottori että ehtisimme ennen yhdeksää perille.

Uudet aurinkolasit

Uudet aurikolasit 2

 Iniössä odottikin oikein miellyttävä yllätys. Satamassa oli käytännössä kaikki uutta, saunoista pääsi suoraan hiekkarantaan ja uimaan, ilta-aurinko loi kauniin postikorttimaiseman ja oma mielialakin hiukan koheni. Saunan rappusilla jaoin tuoreen kokemukseni septin tyhjennyksestä ja sain osakseni hyväksyviä ja osaaottavia nyökkäyksiä, uskaltautuipa joku jakamaan omiakin vastoinkäymisiä aihetta sivuten. Vertaistukea parhaimmillaan.

Uuteen satamaan

Näkymä saunan portailta

Huomenna olisi tarkoitus lähteä kapeampaa saaristoreittiä Kihdin suuntaan ja siitä ylitse Ahvenanmaan puolelle. Varsinaista päämäärää ei olla vielä päätetty, mutta viime kesästä tuttu Lappo on yksi vahva kandidaatti. Ennen sitä tosin lapset lupasivat vielä käydä aamulla uimassa, ja ehkä käymme Marian kanssa tutustumassa paikallisen kaupan yhteydessä olevaan kahvioon.

Iltapala