Aamupäivän riistasafarilta palautui tyytyväisiä eläintenystäviä. Villisiat olivat kuulemma parhaita ja strutsit olivat syöneet suoraan kädestä.
Tuulet olivat yltyneet kovemmiksi kuin illalla oli ennustettu ja iltapäivänkin osalta ennuste oli pahentunut. Haastattelin muutamaa satamaan saapunutta venettä, ja yksi suoraan sanoi ettei sinne kannata mennä jos ei ole pakko. No ei ollut pakko niin jäätiin vielä yhdeksi päiväksi.
 |
| Onkohan reissu ollut liian pitkä kun ei jäätelökään enää piristä? |
Käytiin koko porukalla katsomassa Pietari Suuren vuonna 1828 rakennuttamaa posti- ja tullitaloa. Kyseessähän oli silloisen Venäjän läntisin piste ja sinne täytyi saada asiaan sopiva rakennus, vaikkakin sitten ihan keskelle korpea.
 |
| Sisällä oli taidenäyttely... |
 |
| ...ja ulkona leikkipaikka. |
Puolenyön aikaan seurailin veneen kannelta mielenkiintoista näytelmää. Ravintolasta oli lähtenyt vanha keskimoottorivene kohti lahden toisella puolella olevaa hotelli- ja konfferenssikeskusta missä oli äänestä päätellen lauantai-ilta parhaimmillaan. Veneessä oli ihmisiä vajaat kymmenen eli syvällä uitiin, ja tietysti se oikaisi juuri siitä mistä minä en eilen päässyt edes kumiveneen ja perämoottorin kanssa. Kolinaahan siitä seurasi, ja minuutin verran olivat jumissakin ennenkuin matka pääsi jatkamaan. Mitäs ihmisistä, mutta toivottavasti veneeseen ei tullut kolhuja...
 |
| Pari sekuntia ennenkuin kolisee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti