17. Päivä, Brändön Jurmo

Eilinen pitkä päivä tuntui vielä jäsenissä, Degerbystä tehtiin lähtöä pitkän kaavan mukaan. Käytiin suihkussa kun illalla ei ollut jaksanut, tällä kertaa viemärit vetivät kunnolla toisin kuin menomatkan pysähdyksellä. Vessat ja suihkutilat on tällä reissulla pääosin olleet ihan kelvollista "leirintäalue" -tasoa, vaikka ihmetystä kyllä on herättänyt se että muutamassakin paikassa on ns. säästetty ja vedetty suihkuille vain yksi vesiputki. Elikkä siis kylmän ja lämpimän veden sekoitus tapahtuu jossain muualla ja suihkussa kävijä joutuu sitten tyytymään siihen lämpötilaan mitä putkesta sattuu tulemaan. Pojat kävivät vielä pariinkin otteeseen kaupassa ja kello olikin sitten lähempänä puoltapäivää ennenkuin päästiin taas matkaan.

Nätti saari heti Degerbyn vierassatamasta pohjoiseen

Päivän suunta sekä pohjoisesta tulevat tuulet käytännössä varmistivat sen että purjeisiin ei tarvinnut koskea laisinkaan, mentiin siis moottorilla. Aivan muutama lyhyt pätkä olisi ehkä ollut purjehdittavissa mutta kovaa intoa eilisen jälkeen ei semmoisen 15 minuutin takia ollut. Periaatteessa jos olisi ollut aikaa enemmän niin olisi kannattanut muutamia päiviä odotella että tuulet vähäsen kääntyvät ja lähteä pohjoisen suuntaan vasta silloin, mutta välillä joutuu vähäsen kalenteriinkin katsomaan.

Tällä reitillä tehtiin viimeistä kertaa tuttavuutta matkustajalaivojen kanssa. Periaatteessa saattaa Rauman ja Uudenkaupungin edustalla tulla rahtilaivoja vastaan, mutta varsinaisia matkustajalaivoja ei pitäisi enää joutua väistelemään.

Edellisten päivien aurinko alkoi tuntua kasvoissa niin että ihan mieluusti olin pahimman porotuksen kajuutassa lueskelemassa. Lapset hoitivat vuorollaan ohjauksen Marian katsoessa hiukan perään. Lauri on aika hyvin sisäistänyt homman joten sillä ohjausvuorolla ei tarvitse ihan niin tarkkana olla itse. Toki päällikön vastuu on jakamaton, ja aluksen päälliköitä voi olla vain yksi. Se siis tarkoittaa sitä että minä olen viime kädessä vastuussa jos Maria tai joku lapsista tekee virheen. Sisällä Aku Ankkaa lukiessa tuleekin siksi kuunneltua aika tarkasti toisella korvalla mitä ulkona puhutaan ja touhutaan.

Joskus ruorimies keskittyy aivan johonkin muuhun...

Ohitimme Seglingen lännen puolelta ja jatkoimme siitä suoraan pohjoiseen Kumlingen vierestä Enklingen vierassatamaan. Se oli siis "se paikka missä on ilmaiset polkupyörät". Yleensähän satamista löytyy vuokrattavia polkupyöriä muutaman euron tuntihinnalla, Enklingessä sataman pitäjällä on kauppa reilun kilometrin päässä joten ilmaiset polkupyörät tuovat aivan varmasti lisää asiakkaista ja maksavat itse itsensä. Enklingen laiturissa oli yllättävän paljon purjeveneitä, tungoksen syy oli samainen eskaaderi Tukholmasta mihinkä törmättiin jo Lappossa reissun alkupuolella. Itse laiturissa olisi ollut tilaa mutta poijuja oli surkean vähän, hiukan pyörittyämme päätin ajaa laiturin tyhjään kohtaan kyljittäin kiinni, tarkoitus kun oli olla vain alle tunti jaloittelemassa ennen matkan jatkamista. Lauria lukuunottamatta kaikki lapset ottivat pyörän allensa ja polkivat karkkiostoksille kauppaan.

Enklingen erikoisuus on itsepalveluperiaatteella toimiva kelluva sauna. Ilmoitustaululla lukee vain että sauna on 13 euroa / tunti, puut löytyvät vajasta ja maksun voi tiputtaa lippaaseen, että sopikaa vuorot keskenänne. Tehokasta ja toimivaa, eikä saunakaan ole hassumman näköinen.

Enklingen ohitse matka jatkui koillisen-pohjoisen suuntaan kaunista ja kapean mutkittelevaa väylää pitkin. Väylä kulki aivan Fiskön ohitse, viime vuonna jostain syystä oli niin kiire ettei ehditty käydä katsomassa mutta nyt poikettiin. Kyseessä on käytännössä kapea lahti jossa on kunnan vieraslaituri ja pari muuta yksityistä laituria. Ei satamamaksua, mutta ei myöskään palveluja, ei edes poijuja vaan vaihtoehtoina kylkikiinitys taikka ankkuri. Todella rauhallisen ja kauniin näköistä, joskus paremmalla ajalla voisi sielläkin yön viettää.

Fiskö olikin äkkiä nähty, joten päätettiin jatkaa matkaa Brandön Jurmoa kohti. Toki heinäkuussa ja näin myöhäiseen kellonaikaan oli vaara että Jurmo olisi aivan täynnä, mutta toisaalta siitä eteenpäin 8 mailia eli n. puolitoista tuntia olisi Katanpää mihinkä luulisi mahtuvan ainakin.

Fiskö nähty, matka jatkuu

Epäilin Jurmon olevan täynnä, ja siltä se kieltämättä vaikuttikin. Yhdestä purjeveneestä viisottiin että viimeisenä rivissä olisi tilaa, ja niinhän siellä yhdelle vielä olikin. Juuri kun oltiin saatu köyden kiinni ja vene hyvin niin samaan poijuun meidän väliin tuli vielä yksi vene ja köydet piti kiristää vielä uudemman kerran. Nyt olikin sitten oikeasti täyttä, ja puolenyön maissa saapunut ruotsalainen purjevene joutui hakeutumana kalasataman laituriin.

Pitkän päivän jälkeen pientä energian purkamista, eli pikainen jalkapalloturnaus sataman viereisellä ruohokentällä päästi pahimmat höyryt miehistöstä ulos. Muuten kello oli jo sen verran että kunnon iltapalan jälkeen saatiinkin ruveta miettimään nukkumaan menoa.

Satamamaksun maksamisen merkiksi punainen nauha kaiteeseen

Puolenyön kuva