19. Päivä, Luvian Laitakari

Se on ohi nyt.
Siltä se tuntui kun aamulla heräsin. Tosin heräsin veneestä niinkuin jo vajaan kolmen viikon aikana joka aamu, eikä vene edes ollut vielä kotisatamassa Luvialla. Kylmäpihlaja on kuitenkin niin tuttu paikka että reissun voi melkein laskea loppuneeksi. Illalla satamassa oli seitsemän purjevenettä ja yksi katamaraani, sama Lagoon 39 mikä oltiin nähty Eckerön Käringsundissa (ja Venemestari-lehden uusimmassa numerossa näemmä), mutta aamulla koko satama oli täysin tyhjä. Hmm... ehkä meidän "aamu" on eri asia kuin muiden purjehtijoiden aamua? Veneessä kuitenkin edelleen nukkuu niin hyvin että mitään en kuullut vaikka veneet olivat lähteneet aivan vierestä.

Syötiin puurot kaikessa rauhassa ja käytiin kioskista ostamassa jäätelöt. Karkkipussien ja jätskien hintoja katsellessa lapset totesivat että koko reissun kallein paikka taisi olla juurikin Kylmäpihlaja. No elämä on, kotona on sitten taas aikaa pihistellä ja säästää.

Tämä viimeinen, 16 mailin legi taisi olla ainut millä en koskenutkaan ruoriin. Tuuli oli lähes tyyntä joten ajelimme sisäkautta moottorilla reilut kolme tuntia Luvian Laitakariin. Maisemat sillä välillä ovat niin tutut että nuokuin sisällä lueskellen ja perillepääsyä odottaen. Jotenkin reissun loppuminen on semmoinen "antikliimaksi", täysin erilaiset tunnelmat kuin sama reitti 19 päivää sitten toiseen suuntaan. Silloin tuntui että seikkailu on alkamassa ja mikä tahansa on mahdollista. Nyt "kaikki on nähty" ja jäljellä on vain tylsää ja välttämätöntä kuten siivousta, järjestelyä, autojen pakkaamista, autojen purkamista, lisää siivousta ja järjestelyä kotona ja pyykkikoneen laulua. Itse pääsin näistä kaikista melkoisen helpolla Marian kantaessa suurimman vastuun logistiikasta.

Luvialaista merimaisemaa, kaukana Ahvenanmaan kallioista

Kuriositeettina mainittakoon (niille jotka muistavat Maarianhaminan Expert -reissun) että ajettiin Laurin kanssa suoraan satamasta suurin toivein Porin Experttiin, jospa sen kännykän nyt saisi. Ainakin Expertin nettisivut näyttivät hyvin varastosaldoa ja myymälän osoitekin pitäisi olla nyt oikein. Sisällä mobiilipuolen myyjä ilmoitti suoralta kädeltä että heillä ei ole koko ketjussa myynnissä Motorolan puhelimia (Moto G:n LTE -versiota siis kyseltiin), ketjun päätös. Mainitsin että kovasti niitä sivuiltanne löytyy, myyjä käänsi takkinsa niin nopeasti että edes minkäänlaista hölmistymistä en ehtinyt huomata ja totesi vain että kappas niin onkin. No myymälässä ei ole eikä tule, tilaustavaraa. Siirtyi sujuvasti myymään meille yli 600 euron puhelinta kun siinä on nahkainen takakansikin... ja siis alunperin oltaisiin 199,- hintaista oltu ostamassa. Ei pisteitä tälle myyjälle, tyhjin käsin poistuttiin taas.

Kotisatama häämöttää

Nyt ollaan jo yksi yö nukuttu kotona ja yllättävän nopeasti tottuu taas tähänkin. Reissu on lähestulkoon haalistuva muisto enää, onneksi sentään nämä tekstit ja 1832 valokuvaa(!) muistuttavat että jossain oltiin. Sekä kalenterista kadonneet vajaa kolme viikko plus komea rusketus tietenkin.

Viimeinen punainen kierrettävänä ja se oli siinä.

Tarkoitus olisi kirjoitella tänne blogiin jokainen veneellä vietetty päivä tältä vuodelta, lähinnä 1-2 yön viikonloppuja. Nyt tulee kuitenkin luultavasti 2-3 viikkoa taukoa ennenkuin veneily taas kiinnostaa. Tänään illalla lentämään Falke -moottoripurjehtija Jämiltä Kauhajoelle sekä viikonloppuna tietysti Jämi Flyin. Ensi viikon jälkeen työt taas alkavatkin, mutta se taas ei liity purjehdukseen tai tähän blogiin mitenkään. Kiitos seuraamisesta kaikille ja palaillaan taas kun vene liikahtaa laiturista.