4. päivä, Enklingeen

Bröndön Jurmo jäi taakse

 Aika nopeasti oli käynyt ilmi että viikon teema on "vaihteleva ja epävakainen" sää. Edellisen päivän matkanteko typistyi vastaan tulleen saderintaman vuoksi, seuraavaa päivää taas sai hermoilla tuuliennusteen vuoksi. Käytän puhelimessa kätevää "Windy" -nimistä ohjelmaa tuuliennusteiden seuraamiseen ja monesti olen huomannut että liika tieto lisää myös tuskaa. Tiistaille oli ennustettu 25 solmun keskituulta, puuskissa luonnollisesti kovempaa. Alun perin ajattelimme jäädä Brändön Jurmoon tuulta pitämään tiistaiksi mutta sitten ennuste kertoi saman tuulen jatkuvat myös keskiviikkona. Tuntui tyhmältä haaskata useita lomapäiviä tutuissa satamissa kun kerran tarkoitus oli päästä kauas ja uusiin paikkoihin.

Kirjoittaja ruorissa

Havahduin aamulla viideltä katsomaan sääennusteita. Näytti siltä että kovempi tuulirintama tulisi päälle vasta aamupäivän aikana, ehkäpä ennen sitä ehtisi seuraavaan satamaan? Mikä tahansa satama ei kuitenkaan kelpaisi, tuuli olisi pohjoisen ja luoteen välistä mikä karsi jo ison osan lähistön satamista pois. Ideaalitilanteessa veneen saisi vielä suoraan nokka tuulen suuntaan laituriin. Toisaalta muillakin veneilijöillä on käytössä samat ennusteet, sopivat satamat olisivat luultavasti melko täynnä. Onko mitään järkeä lähteä hyvästä satamasta yltyvään keliin ilman varmaa tietoa olisiko perillä edes tilaa? Ymmärrettävästi tällaisten ajatusten kanssa ei nukuta kovin hyvin, torkahtelin muutamia kertoja ja seitsemän jälkeen tein päätöksen että nyt lähdetään. "Svanevit" on kuitenkin niin merikelpoinen kuin tämän kokoinen purjevene ylipäätään voi olla, ennustettu keli olisi veneelle pelkkä sunnuntaiajelu, vain miehistö empii kokemattomuuttaan. Nythän sitä kokemusta olisi mahdollista hankkia...

Saarten välissä ei ollut merenkäyntiä eikä liikaa tuulta

Herätin Marian ennen puolta kahdeksaa, laitoimme veneen lähtökuntoon ja pääsimme tasan kahdeksalta liikkeelle. Määränpääksi valikoitui reilun 18 mailin päässä oleva Enklingen satama. Ajoimme moottorilla jonkun matkaa, reitti vei matalaa ja sokkeloista Fisköön ohi menevää 2,1 metrin väylää pitkin. Ensimmäistä kertaa täällä liikkuessamme oli hyvin lämmintä ja lähes tyyntä, muistan kuinka purjeet juuri ja juuri vetivät ja vene lipui kuin itsestään kaunista ja kapeaa väylää miehistön bongatessa hyvin viitoitetun väylän linjatauluja. Juuri semmoista kuin kiireetön purjehdus voi parhaimmillaan olla. Tällä kertaa oli vähän toisenlaiset tunnelmat, paksu vuorillinen pipo ja erittäin lämmin kelluntatakki eivät riittäneet vaan jouduin käymään sisällä laittamassa pitkät kalsaritkin vielä jalkaan eikä silti tuntunut mitenkään liian kuumalta. Avasin aluksi keulapurjeen rullaa pikkuisen vakauttamaan menoa ja jossain kohdassa huomasin että moottorin sai sammuttaa kokonaan.

Hyvin kulkee pelkällä keulapurjeella

Loppujen lopuksi olin hermoillut aivan turhaa, vaikka tuuli oli aika vihaisen oloista niin vene meni todella hienosti ja vakaasti myös isommissa aukkopaikoissa. Tuuli yltyi koko ajan aivan ennusteen mukaisesti ja ajoimme edelleen pelkällä genualla. Jossain kapeammassa kohdassa olin aukaissut rullan kokonaan ja niinpä aukkopaikoilla vapaasti puhaltava tuuli sai veneen hetkittäin yli 7 solmun vauhtiin.

Satama näkyvissä

Matka Enklingeen oli vain reilu 18 mailia joten jo aamukymmenen maissa satama ilmestyi viimeisen niemenkärjen takaa näkyviin. Mastoja oli aika paljon, mutta lähemmäs tultua näkyi myös vapaita poijuja, vieläpä tuulen ja lähestymisen kannalta helpommalla puolella laituria. Olli hoiti juuri heränneen Pekan kanssa keulan kiinnityksen, Maria poimi peräköyden ja kohta olimme tukevasti kiinni laiturissa.

Perämies hengähtää

Aiemmilla käyntikerroilla Enklingestä on jäänyt mieleen lähinnä ilmaiset polkupyörät (tai siis -raadot) millä pääsee kätevästi käymään vajaan kilometrin päässä olevalla kaupalla. Niiden lisäksi netin satamatiedoissa mainittiin myös "Museotila Hermas" joka sijaitsee reilun kilometrin verran kaupalta eteenpäin. Pojat lähtivät kaupalta takaisinpäin mutta lähdimme Annin ja Marian kanssa kävelemään "Hermas" viitan suuntaan.

Matkalla kaupalle

Perillä odotti suoraan vuosikymmenien taakse jämähtänyt kokonainen vanha saaristotila ja pätevä opas valmiina esittelemään tilaa, vieläpä suomen kielellä. Suosittelen poikkeamaan, tunnin tai pari saa helposti kulumaan ja sen jälkeen osaa taas arvostaa asioita mitä voi vaan mennä ostamaan kaupasta ilman että lähes kaikki täytyisi tehdä itse.

Tila on mainittu asiakirjoissa nimellä "Hermas" jo 1500-luvulla, toki rakennukset ovat pääosin 1800-luvun puolelta. Viimeinen asukas oli ammatiltaan puuseppä ja siihen liittyvää työkalua ja tuotetta oli paljon esillä. Esimerkiksi ruuvipuristimen puusta tehdyt kierteet ja niiden vastakappaleet saivat kyllä miettimään että miten ihmeessä nekin on ylipäätään tehty.

Talon viimeisen asukkaan huone

Päärakennus

Enklingen satamassa on myös pieni kelluva sauna. Sauna varataan yksinkertaisesti vain kirjoittamalla veneen nimi ja haluttu kellonaika satamassa olevaan listaan. Lämmittäminen hoidetaan omatoimisesti, samoin veden kantaminen kaivolta. Saunomisen hinta 15,-/tunti maksetaan satamamaksun yhteydessä, satamaisäntä tulee sen illalla keräämään laiturilta. Varattiin sauna heti kahdeksi tunniksi saman tien, lapset ehtivät hyvin uida ja saunoa ja itsekin sai peseytyä ilman kiirettä.

Aamuinen päätös lähteä Enklingeen osoittautui oikeaksi. Tuuli yltyi päivällä melkoisen navakaksi ja matkan jatkaminen olisi ollut kyllä melko epämiellyttävää. Iltasella tutut huolet valtasivat kuitenkin taas mielen ennusteita katsellessa. Tuuli laantuisi hieman, mutta vieläkään ei voisi puhua mistään kevyen tuulen purjehduksesta. Onneksi tajusin vaihtaa Windy-ohjelmasta tuulen nopeuden yksiköt solmuista tuttuihin metriä sekunnissa -yksikköihin. Pienemmät numerot eivät haitanneet enää yhtään niin paljon (itsensä huijaamista?) ja reitti 36 mailin purjehduksesta Rödhamniin suurempia aukkoja vältellen alkoi muotoutua.