Varoitus. Tämä blogipostaus saattaa sisältää voimakkaita kuvia. Ei suositella luettavaksi juuri ennen tai jälkeen ruokailun...
Aamulla heräsin edelleen jatkuvaan sateeseen, lisäksi voimakkaat tuulenpuuskaat tärisyttivät välillä mastoa ja koko venettä. Sisällä oli kuitenkin lämmintä ja kuivaa eikä edes kiire mihinkään. Käänsin kylkeä ja onnistuin nukahtamaan vielä vähäksi aikaa.
 |
| Myrkylukemat perjantaiaamuksi |
Olimme nostaneet veneen "pappateltan" eli koko avotilan kattavan veden- ja tuulenpitävän kuomun edellisenä iltana ennen sateen alkamista. Näin ei lämpökään karannut veneestä mihinkään vaikka luukku avotilaan oli auki eikä webastoa tarvinnut pitää koko ajan päällä. Hyvin myöhäisen aamupalan jälkeen suorastaan ajoin muun porukan pois, "ihan mihin vaan kunhan ette tule moneen tuntiin takaisin". Ymmärsin että lähtivät Mariebadin uimahalliin muutaman sateenvarjon voimalla.
 |
| Matkalla Mariebadiin |
Minä jäin pohtimaan että mikä olisi todennäköisin paikka missä tukos voisi olla, ja kuinka homman voisi mahdollisimman siististi hoitaa. Loppujen lopuksi päädyin tyhjäämään avotilassa olevan säilytyslokeron aivan kokonaan, niin että pääsin sinne sisälle istumaan. Septitankin päällä oli suuri manusluukku, eli siis avattava tarkastus- ja huoltoluukku, se oli kiinni 20 kpl ruuveilla. Sen avaaminen olisi kaikkein helpoin ja siistein toimenpide verrattuna täysinäisten letkujen irroittamiseen. Sitäpaitsi osasyy veneen septin hajuttomuuteen selvisi, letkut olivat tuplaklemmarien lisäksi varmistettu jollain sikaflexin tyyppisellä aineella. Saattaisi olla että niitä ei edes ole mahdollista irroittaa...
 |
| Septitankin huoltoluukku avattuna |
Osana eilisen yrityksiä saada pönttö toimimaan olin tyhjännyt tankin jo Rödhamnin kelluvalle septi-asemalle. Olin silti varautunut melkoiseen tuoksuun, mutta ihme kyllä haju ei ollut mitenkään kamala, ei vaikka jouduin istumaan pienessä ja ahtaassa säilytyslaatikossa aivan tankissa kiinni.
 |
| Vika löytyi!! |
Häiritsevät tuoksut onneksi unohtuivat saman tien, nimittäin tukos löytyi ja vieläpä helpoimmasta mahdollisesta paikasta. Pöntöltä tuleva putki nousi tankin sisällä muutaman sentin päähän katonrajasta, ja siihen oli kerrostunut todella kova ja kiinteä "tulppa" mikä sulki tankilta tulevat putken täysin ilmatiiviisti. Talttapäisellä ruuvimeisselillä sain tehdä töitä ihan tosissani että sain kivikovaksi jämähtäneestä wc-paperista muodostuneen tulpan pala palalta irtoamaan, palasten tipahtaessa tankin pohjalle.
Tuloputki oli nyt tyhjä ja "puhdas" (jos nyt mikään siellä tankin sisällä oli puhdasta...). Jäin miettimään että jonkinmoinen suunnitteluvirhe siinä kyllä oli, ehkäpä tankin sivulta tuleva putki ei olisi niin altis tukkeutumiselle? Paperin lisäksi ilmeisesti edellisestä ws-istuimen huollosta oli putkeen päässyt kuminen tiiviste joka löytyi samasta klimpistä. Nyt oli siis tilanne se että tuloputki oli vapaa, mutta kaikki jumituksen aiheuttajat tankin pohjalla. Pienen empimisen jälkeen totesin että eipä tässä ole vaihtoehtoja ja työnsin käteni kainaloa myöten tankkiin jotta sain noukittua ylimääräiset klimpit tankin pohjalta pois. Yllättävän hyvin se onnistui ihan sormituntumalla kunhan ei vain hetkeksikään pysähtynyt miettimään sitä mitä oli tekemässä. Säästän blogin lukijat (ne jotka ovat siis tässä kohdassa vielä mukana) tarkemmalta visuaaliselta aineistolta...
-----------------------------------------------------------------------------------------
Perusteellisen peseytymisen jälkeen makailin tyytyväisenä veneen sohvalla kuunnelleen sateen ropinaa ja veneen lämmittimen huminaa. Vessa toimi taas niin kuin kuuluikin ja remontti oli ollut huomattavasti kevyempi mitä olin etukäteen pelännyt. Taas tuli osoitettua että pessimisti ei joudu pettymään, olin mielessäni varautunut vielä huomattavasti sotkuisempaan remonttiin.
 |
| Uimahallin kävijöitä |
Uimahallinkävijät kotoutuivat veneelle ja huomasimme että kaikilla oli melkoinen nälkä. Satamasta löytyi onneksi huomattavan hyviä pitsoja tekevä pitsapaikka. Tuotokset eivät todellakaan olleet mitään normipitsoja mutta kaikissa oli maku kohdillaan. Kannatti.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli jälleen kerran todettua että maailma on melko pieni. Omasta mielestämme olimme tosi tosi kaukana kotoa (veneellä välimatkat ja maailma näyttää ihan erilaiselta kuin autolla), mutta niin vain uimahallissa oli Annin luokkaveri perheineen tullut vastaan. Myöhemmin iltapäivällä he tulivat vielä pikaisesti veneellä käymään.
Maria lähti vielä iltapäivällä kaupungilla ostoksilla käymään ja törmäsi siellä serkkuunsa joka oli perheineen Ahvenanmaalla pyöräretkellä. Näin saatiin toisetkin vieraat veneelle samana päivänä!
 |
| Laskeva aurinko valaisee museolaiva Pommernin mastot |
Seuraavana päivänä olisi tarkoitus lähteä Ahvenanmeren ylitykselle, ensimmäiselle ulkomaanmatkalle omalla veneellä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti