2. päivä, Uuteenkaupunkiin

Uninen miehistö aamupalalla

Kylmäpihlajan suojaisassa satama-altaassa ei tarvinnut yöllä turhaan havahtua aaltoihin tai murehtimaan että onko vene varmasti kunnolla kiinni. Tuuli sopii silti tietyistä suunnista satamaan ja havahduin kolmen jälkeen melkoiseen tuuleen ja jonkun köyden hakkaamiseen mastoon. Puntaroin mielessäni että pitäisikö nousta sinne kylmään ja tuuleen hiljentämään mokoma köysi, mutta laiskuus voitti ja sain viimein unenpäästä kiinni. Aamulla olikin sitten lähestulkoon täysin tyyntä. Rauhallisen heräilyn ja aamiaisen jälkeen käveleskeltiin hiukan saarta ympäri ja jututin venenaapurina yön yli ollutta Bavarian omistajaa.

Kello oli jo lähempänä puolta päivää kun viimein pääsimme lähtemään. Edellisen illan ja yön tuuli oli jättänyt mielenkiintoisen mainingin. Tuulta ei ollut käytännössä laisinkaan joten moottoroimme tuttua reittiä Raumalta etelän suuntaan. Koko päiväksi oli ennustettu lähes rasvatyyntä ja ennakoin edessä olevan viiden tunnin yhtämittaisen moottoriajon. Onneksi maininki kuoli pikkuhiljaa pois ja jäljelle jäi lähinnä huoli siitä ettei polta nahkaansa ruorin takana. Muiden veneiden vuoksi jonkun oli oltava koko ajan katselemassa ympärilleen vaikka varsinaisen ohjaamisen hoitikin autopilotti.

Anni vahtivuorolla

Rihtniemen kohdalla pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan autopilotin "sekoamista" merenalaisen kaapelin kohdalla. Olin kyllä tietoinen että näin voi käydä, ja että Rauman kohdalta lähtee merenalainen tasavirtakaapeli Ruotsiin mutta oli silti yllättävää kun vene yhtäkkiä kesken kaiken käänsi itseään ihan sivistyneen rauhallisesti 90 astetta vasemmalle. En jäänyt kokeilemaan että olisiko autopilotti jäänyt seuraamaan kaapelia uudella suunnalla aina rantaan saakka, vaan kytkin pilotin pois päältä ja käänsin veneen käsin oikeaan kulkusuuntaan. Puolen minuutin kuluttua pilotti jatkoi oikeaan suuntaan aivan kuin ei koskaan olisi muuten tehnytkään. No teknisesti ottaen pilotti luuli ohjaavansa koko ajan oikeaan suuntaan, tasavirtakaapelin muodostama magneettikenttä vain sekoitti sähköisen kompassin toiminnan. Jäin miettimään että olisiko suunnan muutosta välttämättä huomannut esimerkiksi sumussa ajaessa?

Yllättävän vähän oli muita veneitä liikenteessä, saimme ajella koko matkan lähestulkoon yksin. Myöskin Pakkahuoneella oli ihan mukavasti tilaa.

Iltasella käytiin vielä jokakesäisellä pitsalla Uudenkaupungin Kotipizzassa. Menneinä kesinä Ukissa pysähtynimen on mennyt ajallisesti yhteen Laurin syntymäpäivien kanssa joten nytkin puhuttiin Laurin synttäripitsasta vaikka itse päivänsankari olikin tällä kertaa Pomarkussa.