3. päivä, Brändön Jurmoon

Uudenkaupungin kenkäkauppa Alina avasi ovensa maanantaina aamulla kello yhdeksän, siispä sinne. Jo useampana edellisenä kesänä Pakkahuoneella yövyttäessä olen hakenut uudet purjehduskengät sieltä. Vuosi sitten Sebagot tuntuivat kovin kalliilta ja ostin jotain edullisempaa. Eihän ne ihan samalla tavalla kestäneet (mainittakoon että kyseiset kengät ovatkin sitten jalassa syvän lumen aikaa lukuunottamatta joka päivä ympäri vuoden...) ja viimeisen kuukauden olin kävellyt melkoisen risoilla kengillä. Asia saatiin korjattua ja veneelle käveltiin takaisin kenkäkaupan paperikassi iloisesti heiluen. Kyllä lomalla onkin kivan helppo ostaa kaikkea, rahasta ehtii huolehtia sitten syksyllä ja talvella....

"Tytöt" lukemassa etukannella

Yritän joka aamua muistaa katsoa moottorin öljyt ja muutenkin vilkaista moottoritilaan. Laturin hihnan kireyttä (tai oikeastaan sen puutetta) olin seuraillut pidemmän aikaa. Löysin veneestä uuden varahihnan ja vaihdoin sen saman tien paikoilleen, vanha oli melko kulunut kuitenkin. Jätin vanhan vielä varalle, täytyy muistaa ensi tilassa hankkia taas uusi varahihna varastoon. Pieni asia, mutta katkaisee taatusti matkanteon.

Ei päässyt ohitse purjein, kerrankin niin päin

Kymmenen minuuttia yli puolenpäivän olimme viimeinkin valmiit lähtöön. Keulapotkurin kanssa sivutuulilähtöjäkään ei tarvitse enää niin perusteellisesti suunnitella tai jännittää, tässä tapauksessa suojan puoleinen kylki oli kyllä muutenkin vapaana. Ajelimme jonkin matkaa moottorilla mutta väylän haarautuessa "alaspäin" (sitä miettii aina paperikartan kautta niin että pohjoinen on ylhäällä) eli lounaaseen saatiin tuulikin oikealle puolelle ja päästiin nostamaan purjeita. Vene kulki aika mukavasti kunnes isommalla aukolla kihdin pohjoispään kohdalla tyyntyi lähes täysin. Melkein Uudestakaupungista saakka perässä tullut Finngulf 36 oli saavuttanut meitä, lähinnä oikaisemalla rohkeasti väylien ulkopuolelta mutta tuulen hiipuessa purjehdimme molemmat rinta rinnan keskellä isoa aukkoa. Nopeus oli hiipunut kolmeen solmuun ja välillä alle ja viereisen veneen kanssa juttelu onnistui sen kummemmin huutamatta. Pikku hiljaa tapahtui kummia ja meidän vene rupesi keräämään pientä kaulaa. Edellisen veneen kanssa tämmöistä ei koskaan tapahtunut ja kieltämättä hiveli itsetuntoa, muistelin että Finngulf noin niinkuin yleisesti pitäisi olla nopea vene. Viimein perässä tuleva kyllästyi ja käynnisti moottorin mennen menojaan. Me jäimme vielä nauttimaan hiljaisesta lilluttelusta ennenkuin itsekin oli pakko tehdä sama manööveri.

Olli uuden Brompton -taittopyörän kanssa

Päivä oli vasta hyvällä alulla, mutta nykytekniikka on tehnyt ehkä liiankin varovaiseksi. Ennustettu laaja sadealue oli tulossa kohti lännestä tuoden voimakkaan tuulen mukanaan. Kovin pitkää päivämatkaa ei sateessa ollut kiinnostusta tehdä joten päätimme mennä yöksi tuttuun Brandön Jurmoon.

"Tukkalehmä" Pekan kuvaamana

Aikoinaan ensimmäisen purjeveneemme kanssa Jurmo oli kaukaisin etappi missä kävimme. Lapsille jäi mieleen "tukkalehmät", siis ylämään karja mitä saarella edelleen kasvatetaan. Tällä kertaa lehmiä ei tarvinnut lähteä kovin kaukaa etsimään vaan heti melkein kaupan vieressä olevalta pellolta niitä löytyi pieni lauma.

Brandö on ihan Ahvenanmaan reunaa ja esimerkiksi kaupassa olemme aina saaneet palvelua ihan virheettömällä ja "normaalilla" suomen kielellä. Silti lukioruotsista on kieltämättä apua joissain tilanteissa. Allaoleva lappu oli toisen suihkuhuoneen ovessa, ja sen kummemmin lukiolainen kuin yläasteelainenkaan eivät saaneet siitä täysin selvää. Itse vähän yllätyinkin siitä että luin ja ymmärsin sen enempää miettimättä, ehkä silloin ennen vanhaa opetettiin parempaa ruotsia kuin nykyään...? Toki oma lukunsa on että mitä tuossa oikein halutaan sanoa. Jos tästä suihkusta ei tule kylmää niin onko nyt ihan varma että siitä viereisestä tulee sitten kuumaa?